Tekisitkö sinä lapsen 49 v miehen kanssa? Itse olen 34v. Kova vauvakuume on...

Vau. Eiköhän se siitä silti selvinnyt, kuka sen viestin kirjoitti. 15-vuotiaat muuten harvemmin jaksaa nipottaa tuollaisista...

Lapsi oppii häpeämään ihan sitä mitä se opetetaan häpeämään.

Isä on lapselle isä oli se millainen tahansa. Enemmän olisin huolissani huumeisistä, kuin ikäisistä.

JA sitä paitsi tuo 49 nyt niin vanha nykypäivänä ole. Monet äiditkin ovat yli 40 v.

Vierailija:

Vau. Eiköhän se siitä silti selvinnyt, kuka sen viestin kirjoitti. 15-vuotiaat muuten harvemmin jaksaa nipottaa tuollaisista...

Onko tuollainen " hällä-väliä" -tyyli jotenkin yleisempikin nuorilla?

Ei hitsi, tää on täysin älytön keskustelu *nauraa*

Kyllä on kovaa sitten. 38 saa sitten tililleen yhden älykkäänkin puheenvuoron ansiottaan. Ole hyvä, luovutan sen täten.

Minun vastaus on, että en yrittäisi 50- vuotiaan kanssa lasta. Asun Töölössä ja täällä on paljon noita 50-60- vuotiaita toisen kierroksen isiä. En haluaisi omalle lapselle sellaista papparaista isäksi.



Vaikka kuinka on nuorekas ja mitä lie, niin kyllä se minusta - ja siis tämä on MINUN mielipiteeni, jonka täällä sanon, kun kysytään, en koskaan livena mitenkään toisten ratkaisuja arvostele - noitten isien touhu alakoululaisten lastensa on sellaista pappa- meininkiä.



Ei vaan 60- vuotias ole samanlainen kuin 50- vuotias, vaikka olis terve jne. Jotain siinä olemisessa vaan on erilaista ja se suhde lapseen on enemmän isovanhemman suhdetta muistuttava. Mikään tragediahan se ei ole, koska monet lapsethan ON nimenomaan isovanhempiensa kasvattamia.



Itse en vaan lasta haluaisi 50- vuotiaan kanssa. Mutta enpä halua itsekään lasta päälle 40- vuotiaana. Oma mieheni on haaveillut vielä iltatähdestä, mutta minä koen 43- vuotiaan olevani liian vanha. Vauvan ja taaperon hoitasin varmasti kunnialla, mutta en usko, että puhtini kantaisi murroiän yli sillä tavalla kuin itse haluaisin.



Monethan ei ikinä koe, että energiat on vähentyneet. Minä olin vissiin poikkeuksellisen heikko tapaus, kun todellakin huomaan eron siinä, miten jaksoin taaperoiden kanssa paahtaa reilut 10 vuotta sitten, siihen mikä on meininki nyt. Mulla tuttavilla vauvoja ja taaperoita, joita paljon hoidan, enkä tosiaan jaksa samalla lailla kuin aikaisemmin.



Olen tosi hyvässä kunnossa fyysisesti ja jaksan paahtaa töitä ja souvata noitten koululaisten kanssa, mutta jos koko savotta pitäisi nyt aloittaa alusta, epäilen, millä vireellä souvia vetäisin 10 vuoden päästä.

Tätä valintaa ei ole, on vain " teenkö lapsen nyt vai EI OLLENKAAN" . Yli 40:senä äitinä jonka pienellä lapsella on lähes 50:nen isä:



Mieheni on toisella kierroksella. Tällä kertaa hän asettaa perheen esim. työmatkojen edelle. Tällä kertaa hän asettaa lapsen esim. illanviettojen/pikkujoulujen edelle. Tällä kertaa hän näkee oman ja lapsemme elämän lyhyyden ja ainutkertaisuuden, tällä kertaa ei tule ylioppilasjuhlat ennen kuin hän on ehtinyt lapsen kanssa ollakaan. Se ero voi olla sillä onko isä 25 vai 45.



Mielestäni olemme molemmat hyviä vanhempia, lapsemme saa paljon rakkautta, ja myöskin rajoja. Minusta jokaisella lapsella on oikeus olla toivottu, rakastettu, ja hyvin pidetty. Tämä ei mitenkään ole suoraa seurausta siitä että vanhemmat on jonkun tietyn ikäisiä.



Ihannemaailmassa meillä kaikilla olisi ammatti, omakotitalo ja 1,7 lasta ensimmäisen aviomiehemme kanssa, emme koskaan dementoituisi ja lapset eivät koskaan kuolisi ennen vanhempiaan. Elämme kuitenkin tosimaailmassa, jossa voimme vain tehdä parhaamme, niistä lähtökohdista jotka olosuhteet meille antavat. Joskus ne antavat lapselle 49-vuotiaan isän, mutta hei, olen minä paljon pahempiakin elämänkohtaloita kuullut.



Että siitä vaan ap.

Lapsesi menettäisi isän aikaisin ja päälle tulisi kaikki kaunantäyteiset perintöriidat ja muut viritelmät.



Hän on perheensä tehnyt ja kohdellut sitä, miten onkaan kohdellut. Jos se ei sinulle riitä, hanki toinen mies, jolla näitä ongelmia ei ole.

Vierailija:

Lapsesi menettäisi isän aikaisin ja päälle tulisi kaikki kaunantäyteiset perintöriidat ja muut viritelmät.

Hän on perheensä tehnyt ja kohdellut sitä, miten onkaan kohdellut. Jos se ei sinulle riitä, hanki toinen mies, jolla näitä ongelmia ei ole.

Kyse nyt ei ollut mistään elämän oikeudenmukaisuudesta tai siitä, mikä naiselle " riittää" . 62 puhuu siitä, mikä on lapsen etu. Lapsen asema VOI olla iäkkäiden vanhempien kanssa oikein hyvä, muun muassa siksi, että iäkkäämmät miehet monasti ymmärtävät jo hyvin, miten arvokas ja lyhyt aika se lapsuus on - eikä sitä kannata tuhlata olemalla itse ylitöissä tai baarissa tai punttisalilla kaikki illat.

Koeta nyt sitä paitsi päättää, minkä ikäisenä se 62:n siippa mielestäsi heittää veivinsä. Jos lapsi on vielä pieni isänsä kuollessa, hän ei kärsi perintöriidoista laisinkaan. Jos taas on niin iso, että ottaa osaa perintöriitaan, hän on jo siis aikuinen - ja kenen tahansa isä voi kuolla keski-ikäisenäkin. Vaikkapa oma siippasi. Elämä on.

Minusta 62 kuvasi oikein hyvin sitä, että reaalimaailmassa harvoin voi valita. Jos ap:llä on ikää jo tuon verran ja vihdoin on löytynyt rinnalle hyvä ja isäksi halukas mies, niin mikä on oikeasti se pakottava syy, jonka vuoksi hänen pitäisi heittää lapsihaaveet nurkkaan? Voi vallan hyvin olla, että ketään muuta isäehdokasta ei enää eteen osu ennen kuin biologinen kello on jo sanonut *prrrrrrrr*

Tai sitten elää miehen kanssa, muttei tee enää lapsia.



Olen itse iäkkään isän lapsi. Isä kuoli kun olin 14, seuraavat 10 vuotta seurasin perintöriitoja.

että lapsi ehtisi mukaan perintöriitoihin aktiivisesti. Hän joutuu niihin passiivisesti kun isommat lapset riitelee.



Mikäkö olisi painava syy? Lapsen etu.



63

Minä olen 43 ja mies nyt 50 ja meillä on 2v5kk ikäinen lapsi.



Ollaan joo vanhoja...



Miehen äiti on 87, tädit 89, 91 ja setä 94.

Mieheni isä kuoli 2v sitten 85 ikäisenä.



Miehen ikähän ei vaikuta lapseen mitenkään, siittösolut uudistuvat. Naisen ikä sen sijaan vaikuttaa.



Meistä kukaan ei tiedä kuinka kauan täällä elämme, nuorempiakin menehtyy sairauksiin. Ei tuo ole este.

liitton syntyi esikoinen kun isä oli 48 ja toinen lapsi isän ollessa 50v. asiat sujuu kyllä, mutta mun ennen niin nuorekkaan näköinen ja oloinen isä on kyllä vanhentunut kaksinkertaisesti sen, mitä vuodet edellyttäis.



Varmaan on tekemistä silläkin, että uus vaimo on kamalan herttainen, mutta avutonta tyyppiä, jos olis tomera täti niin mikäs siinä.



Mutta fakta on, että 50v ei jaksa samlla tavalla kui 25v, vanhenemismuutokset tapahtuu meissä jokaisessa vääjäämättä, siinä ei auta isä meidänkään eikä varsinkaan asenne tai " sehän näyttää ihan kolmikymppiseltä" -uskottelut.



Että varmaan jää sun kannettavakses jossain määrin enemmän kuin nuoren miehen kans. Toisaalta, sillä on ehkä jo enemmän aikaa olla kotona, töissä kannukset hankittu jne.

Vierailija:

liitton syntyi esikoinen kun isä oli 48 ja toinen lapsi isän ollessa 50v. asiat sujuu kyllä, mutta mun ennen niin nuorekkaan näköinen ja oloinen isä on kyllä vanhentunut kaksinkertaisesti sen, mitä vuodet edellyttäis.

Varmaan on tekemistä silläkin, että uus vaimo on kamalan herttainen, mutta avutonta tyyppiä, jos olis tomera täti niin mikäs siinä.

Mutta fakta on, että 50v ei jaksa samlla tavalla kui 25v, vanhenemismuutokset tapahtuu meissä jokaisessa vääjäämättä, siinä ei auta isä meidänkään eikä varsinkaan asenne tai " sehän näyttää ihan kolmikymppiseltä" -uskottelut.

Että varmaan jää sun kannettavakses jossain määrin enemmän kuin nuoren miehen kans. Toisaalta, sillä on ehkä jo enemmän aikaa olla kotona, töissä kannukset hankittu jne.

Eihän tää kuulosta lainkaan av:lta!



Eikö nyt useamman pitäisi sanoa hyi, yöööks, yäääh, papparainen!!! Se kuolee ihan just!!



Putkiaivoteinit on nyt kaikonneet johonkin?

Ne on kyllä nuo puoltavat mielipiteet olleet enemmän sitä " ihkuu, vauvat on niin södei" -linjaa...