" HUHTIHIPPUSET" vko 49
Joulun Odotusta Kaikille!
Yritän nyt ekaa kertaa aloittaa uuden pinon, toivottavasti menee edes sinne päin.. Joku viisaampi voi sitten lisäillä ne viimeviikkoiset keskustelut mukaan.
Kommentit (35)
Valitettavasti sateista sellaista.. täällä hyvinkäällä oli jo niin mukavasti lunta, mutta viime yön aikana kaikki suli pois. :(
Terveys on jo palannut takaisin raiteilleen, eli huomenna takaisin sorvin ääreen. Onneksi vain yksi päivä ja sitten viikonloppu!
Wilma 77.. Näin taitaa asia olla, mun poika on syntyny lokakuun lopussa -05. Kiva kuulla " kohtalotovereista" .. ;)
Ja sitten tämä päivän polttava keskustelun aihe eli " sukupuolitaistelu"
Taidan olla niitä harvoja jotka toivovat ennemmin toista pojankoltiaista, syitä siihen on useita, tiedä sitten siitä onko ne kovin järkeviä..
Eli ehkä sen takia koska esikoiselta jäi niin kamalasti hyväkuntoisia vaatteita, saisi ne uusiokäyttöön. Harvat niistä sopii tytölle. (Tämä oli ehkä sieltä turhimmasta päästä selityksiä..)
Toinen syy on siinä että osaisin toimia pojan kanssa paremmin arkipäivän asioissa kun sen on jo kertaalleen kantapään kautta opetellu.
Ja kolmanneksi tälläinen hassu uskomusjuttu.. Tää lähtee mun isän puolelta, joka valitettavasti myös tarkkailee meidän elämää tuolta ylhäältä käsin.. :(
Heitä oli kolme veljestä, joista jokainen sai tyttöjä, joista jokainen on tähän mennessä saanu pelkästään poikia! Eli jotenkin uskon siihen ettei tämä ketju katkea, vaikka miehen pitäisi määrittää se sukupuoli.
Mies kylläkin toivoo hartaasti tyttöä! Sekin vissiin aika harvinaista..
Mutta olen kyllä erittäin onnellinen uudesta tulokkaasta, oli sitten kumpi tahansa!
Kumpa vaan olisi terve! Se on se suurin toive.
No sekin varmistuu, toivottavasti, maanantaina rakenneultrassa.
Jaa olikohan muuta.. Niin tervetuloa vaan joukkoon uudelle odottajalle!!
Juu ja minäkin olen saanu osani niistä " ihanista" liitoskivuista.. Esikoista odottaessa ei mitään vastaavanlaisia tuntemuksia.
Olisikohan siinä kaikki tältä aamulta, palataan taas asiaan!
äiti-05-08 rv 19+2
Sateisessa Suomessa ollaan.. Eilen oli AIVAN ihana ilma, lunta puissa ja postikortin kaunista.. Nyt kaikki lumi sulanut ja sataa. Ollaan siis oltu vasta muutama paiva maassa ja mies tulee sitten lahempana joulua. Me ostettiin talo Espoosta ( tuntuu olevan muitakin silta suunnalta) ja sita on tassa joulukuu tarkoitus laittaa. Paa-asiassa siis asutaan saudeissa, mutta nyt meilla paikka myos taalla, sitten kun muutto takaisin (ehka) tulee ajankohtaiseksi. Mies on englantilainen, joten siita riippuu miten saa alan toita ym. No seuraava vuosi ainakin on tarkoitus viela olla Saudeissa, ehka vahan pitempaankin.
Olipas todella liikuttavaa tekstia Klematikselta... Ihania ajatuksia!
Sukupuolikeskusteluun sen verran etta meilla on ennestaan tytto, ja jotenkin ajattelin et masuasukkikin siis tytto, kun raskaus ihan samanlainen.. Mies tavallaan toivoi tyttoa, nyt kun kokemusta niista jo loytyy ;) Itse ajattelin etta olisi helpompaa kaytannon syista, vanhat vaatteet, pieni ikaero (2v) joten voisi olla enemman yhteista. Mutta kun ultraaja meille kertoi etta tulokas onkin POIKA oltiin todella onnellisia! Jotenkin tuli tunne et niin sen pitaa ollakin.. Nyt pitaa sitten vaan alkaa opetella poikien juttuja, joista mulla ei ole paljoakaan kokemusta kun on vain yksi sisko ennestaan.
Mutta nyt syomaan! Hyvaa itsenaisyyspaivaa kaikille!
Browniette 22+0 ja pikkuneiti 1v 9kk
Tervetuloa mukaan uusi odottaja, nimi pääsi jo unohtumaan *sorry* Kyllähän tänne mahtuu mukaan milloin vain :)
Mukava lueskella kaikkien kommentteja sukupuoliodotuksista jne, meillä on kyllä järkisyitä toivoa toista poikaa mutta silti luulen että tyttö tulisi just näiden oireiden takia. Mutta siis kumpi tahansa tervetullut... Meilläkin varasto täynnä esikoisen vaatteita, uusina ostettiin tooooosi paljon kun ei ollut keneltä saadakaan joten ne kyllä on täysin käyttökunnossa. Tosin kun meille todennäköisesti tulee kolmaskin muutaman vuoden sisään niin jos ei nyt olisi käyttöä poikavaatteille niin varmasti osa vanhoista menisi vielä sittenkin. Mä kun en ole mikään muodin orja ;)
Browniette sitten Suomessa joulun kunniaksi! Me jätetään tänä vuonna Suomi-reissu väliin kun se on aina kaikkea muuta kuin lomaa meille. Pitäisi nimittäin ravata niin mun äidillä kuin appivanhemmillakin ja kun matkaa on yli 100km välissä ja loma vain viikon aina niin tällä kertaa ei tulla (plus ajo Tukholmaan, laivamatkat, ajot Turusta, kaikki kaverit jne). Mutta sen kunniaksi lähdetään Kiinaan moikkamaan parasta kaveripariamme jotka asuvat siellä työkomennuksen ajan! Eli melkoisen erilainen joulu tiedossa meillä :) Tasan kahden viikon päästä lähdetään reissuun enkä vieläkään voi kuvitella että matka oikeesti kolkuttaa jo ovella! Saapa nähdä mitä tuo lähes 2-vee esikko keksii pitkän lentomatkan aikana, reppanat kanssamatkustajat...
Jahans, töitä pitäis kanssa näköjään tehdä...
Emmis 19+4 ja poika 1v10kk
Hei pitkästä aikaa!
Enpä olekaan pitkiin aikoihin taas kirjoitellut. Vähäksi aikaa piti vetäytyä taaksepäin, kun meidän raskausonnea koeteltiin rakenneultran jälkeen.
Ultra oli sis 23.11 ja kaksosten takia sen teki kokenut erikoislääkäri. Käytössä oli kuulemma Suomen parhaat ultraäänilaitteet, jotka vastikään oli Naistenklinikalle saatu. Aluksi meni aikaa sählätessä, kun asetuksetkin oli kaikille vielä vähän uusia. Lopulta saatiin laite toimimaan ja saatiin ihailla molempia vauvoja todella terävistä kuvista. Lääkäri ja kätilökin ihmetteli, kuinka voi niin hienosti kaikki rakenteet näkyä. Siinä vaiheessa olin jo ehtinyt makoilla selälläni niin kauan, että tuli tosi paha olo, ja jouduttiin pitämään aina välillä taukoa. Tää kaksosmaha alkaa olla jo aika huima. Sf mitta 25 ja painaa niin keuhkoja kuin lantion luisia osiakin. Ja siispä selällään litistää tehokkaasti verisuonia ja aiheuttaa pahoinvointia.
Lääkäri oli todella mukava ja koko ajan kertoi meille, mitä rakenteita vauvoilta katsoi,mittoja jne. Äkkiä kuitenkin meni hiljaiseksi ja alkoi jutella vain kätilölle. Reagoin siihen tietysti heti ja aloin tivaamaan, mistä on kyse. Lääkäri sanoi, ettei voinut olla varma löydöksestä, koska kone on niin hyvä, että saattaa näyttää ylikorostuneesti rakenteita, mutt a kertoi havainneensa toisen vauvan aivokammioissa kystan ja suolistossa aavistuksen kaikuisuutta. Molemmat löydökset saattaavat keetoa kohonneesta riskistä 18-trisomiaan. Pelästyin niin paljon, että oksensin ja taas pidettiin paussia. olen kovin herkkä ja mieskin säikähti tosi paljon, joten lääkärin rauhoitteluista huolimatta, halusimme päästä lapsivesitutkimukseen. Viimeisiksi sanoikseen lääkäri vielä sanoi minun itkuisia silmiä katsoen, että on hyvin hyvin varma, ettei ole syytä huoleen.
Huoli oli kuitenkin jo herätetty ja seuraava viikko meni ihan sumussa. Lopulta päästiin sikiötutkimusyksikköön tutkimuksiin. Aluksi tehtiin siis 4D-ultralla todella tarkat tutkimukset molemmista sikiöistä ja arvioitiin lapsivesipunktion todellista tarvetta. Kysta ei täyttänytkään vaadittuja merkkejä, vaan oli normaali sikiön kehitykseen kuuluva aivonesterakkula ja suolen hyperkonisuudesta ei ollut tietoakaan! En voi sanoin kuvailla, kuinka suuri helpotus oli! Itkin vaikka kuinka kauan silkasta helpotuksesta. Niin stressava kokemus oli tälle äidille. Terveystakuutahan ei tietenkään kukaan voi ultralla saada, mutta oli niin helpottavaa saada kuulla, että molemmat vauvat ovat kehittyneet ihan yhtä hyvin ja näyttävät " hienoilta vauvoilta" . Huojentunein mielin, siis luovuimme punktiosta täysin. Tiesimme nyt odottavamme pientä tyttöä ja poikaa!
Kaikesta tästä härdellistä selviytyneenä, olen ollut todella iloinen siitä, että saadaan molempia versioita yksi kappale. Miestä jännitti niin hirveästi, kun ensin saatiin selville tyttö. Vaikka ei ole myöntänytkään, tiedän sen odottaneen huimasti poikaa. Poikaa ja tyttöä me molemmat kaikkein eniten toivottiin. Ja niin meitä onnisti. Saadaan toinen pojanviikari taloon ja prinsessa komentamaan prinssejä. Hyvä näin.
Nyt palaan sohvalle katselemaan linnan juhlia. Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille. Pitäkää hyvää huolta itsestänne!
-Bea ja pienet, rv 21+0-
olipas ikäviä uutisia tällä viikolla teillä...no mutta onneksi edellisen kirjoittajan kaksoset olivatkin täysin kunnossa!voin vaan kuvitella millainen järkytys toi on ollu...mutta loppu hyvin,kaikki hyvin. :)
mua nauratti kun joku kirjoitti etä soneran mainos aina itkettää!se on kyllä niin koskettava ku itekin on tässä tilassa!
joku kyseli predo-tutkimuksesta. mäkin oon siinä mukana. Siinähän se menee ohimennen täytellessä jos vaan muistaa täyttää. mut onhan ne kysymykset aika tylsiä...siis saman toistoa koko ajan,tosi puuduttavaa...no onneks ei tarvii kerralla vastaa kovin moneen kysymykseen.
Mullakin on vatsa ihan yhtäkkiä pullahtanu esiin ja on jotenki tosi ahdistava olo sen kanssa. Ei se vieläkään oo tosiaankaan iso, mut eilen pikkuveljen yo-juhlissa äiti totes et onpa se kasvanu,vaikka viikko sitten viimeks nähtii!ja jotenki tosi raskasta oli seisoo siel kun kylkiä kiristi ilkeesti. nyt on jotenki tosi ähky olo," keskivartalo ahdistus" niin kuin poikaystävän kans naurettii kun yritin selittää miltä tuntuu. pitää varmaa alkaa käyttää tukiliiviä jos se auttais.
sain myös sätkyn eilen kun mun reiden sivussa oli mustelmia rivissä.olin ihan varma että siihen tulee suonikohju!kun äidillä on niitä ja ne on kamalia!mut tänään järkeilin että oon terve,nuori ja suht hoikka,eikä painoa viel oo paljoa tullu,jotenka ehkä ei nyt kuitenkaa siitä oo kyse:D
Kun nyt keskustelitte tosta sukupuolesta,niin me toivottii kamalasti poikaa, joka nyt sitten ultran mukan saadaan. Tää on siis eka lapsi. mut kyllä musta on kivempi päästä temmeltää pikku pojan kans,en oo niin prinsessa ihminen kuitenkaa. Ja tytöt on niin kamalia teini-iässä...oltii siis tosi iloisia näin. vaikka olishan se kiva tyttökin viel joskus saada!ite haluisin monta lasta kun mullakin on neljä veljeä ja pikku sisko, ja on niin ihanaa kun meitä on niin monta!ja varmaa just senkin takia haluun pojan kun oon tottunu noiden veljien kans temmeltää koko ikäni. Vaikka onhan mun suloinen 11-v pikku siskokin aivan ihana!sen kans en vaan oo niin kauaa eläny kuin noiden muiden. mut oon hirmu ylpeä noista sisaruksista!kaikki niin erilaisiakin. toinen pikkuveli sai tosiaa just yo-lakin,toisen kans (16v)mennää marilyn mansonin keikalle parin viikon päästä.
Millaiset välit teillä on omiin sisaruksiin?ja onko ne vaikuttanu teidän lasten hankinnassa?siis että jos on iso perhe niin itellekin haluu paljon lapsia tms?
niin ja ootteko jo miettiny lapselle kummia?mä pyysin ton 19v pikku veljen, sitten pyydän parhaan ystäväni ja varmaa pyydetään yks mun ja poikaystävän yhteinen kaveri. Poikaystävä ei nyt pyydä muita koska on asunu viimeiset kaks vuotta espanjassa kunnes raahasin sen keväällä tänne. ei se oo viel ehtiny lähenee tarpeeksi suomen ystäviin että viittis pyytää niitä ja espanjan ystävät on niin kaukana. mutta hyvä näin. kummit ratkes sillä kun mun paras ystävä viimeks totes että haluu tutustuu kunnol tähän lapseen vaikka asuukin kaukana porissa ja yhteinen ystävä on kans sellainen hauska ja menevä ihminen ja varmasti tykkää huolehtia meidän pienestä!
mutta nyt,on niin kuuma ja ahdistava olo että pitää hetkeks nousta...
hyvää loppuviikkoa kaikille!!!
-Hendu- rv öö...21+5- (vitsi aika menee nyt nopsaa!!)
Yksi vapaapäivä välissä ja taas töihin. Niin ihanaa, mut toisaalta on aivan mielettömän väsynyt olo...
Ihanaa Bea, että uutiset olivat hyviä loppujen lopuksi. Voimia loppuraskauteen. Toivotaan, että menee hyvin loppuun asti!
Meillä sukupuoliasia on vähän niin ja näin. Mitään tuntemuksia mulla ei ole ollut vielä sen enempää tytöstä kuin pojasta. Oikeastaan ihan sama. Meillä siis kaksi tyttöä entuudestaan. Toki poikavauva sarjan jatkoksi olisi kiva, mutta jotenkin sitä on vaan kiitollinen ylipäätänsä vauvasta. Mulla kun tuo endometrioosi on varjostanut näitäkin haavaita alusta asti. Kiva olis kyllä saada tietää etukäteen tietää vauvan sukupuoli. Kaapit kun on täynnä tyttöjen juttuja... Onneksi ne ihan vastasyntyneen tavarat ja vaatteet on aika unisex-malleja, löytyypä sieltä minun ja mieheni entisiä vaatteitakin!
Hendun tiedusteluihin sisaruksista ja lasten määrästä: me ollaan mun miehen kans molemmat ainokaisia. Vanhemmat olis kyllä halunneet useampia lapsia mut molempien äideiltä on ekan raskauden jälkeen jouduttu poistamaan kohtu eri syistä, joten ainoiksi jäätiin. Nyt meille siis odotellaan kolmatta syntyväksi. Mulla on ollut alusta asti haaveena kolme lasta, jo ihan teinitytöstä. Muistan kun ruvettiin mieheni kans seurustelemaan, niin silloin jo puhuin kolmesta lapsesta, vaikka urheilun takia lapset olivat suunnitelmissa paaaaljon myöhemmin kuin sitten oikeasti ruvettiin yrittämään. Mieskin sitten pikkuhiljaa lämpeni ajatukselle. Kahdesta lapsesta hänkin jo heti haaveili.
Välillä tulee mietittyä, että mihinkäs sitä ryhtyikään. Meillä menee neideillä välillä niin riitelyksi ja valitukseksi että! Eilen olin päivän tytsyjen kans kahdestaan ja täytyy myöntää, että hermot meni monta kertaa. En vaan enää jaksanut sanoa nätisti, kun kiljuttiin ja riehuttiin jne. Ulkona tuo sääkään ei edistä niitä kivoja hetkiä, kun jäätä ja vettä on joka paikassa - ei nuo lapset viihdy kovin kauaa ulkoleikeissä. Toisaalta välillä sitten tytöt on niin herttaisia ja kullannuppuja... =o)
AJattelin tänään soitella neuvolaan ja varata ens vkolle lääkäriä. Kipeitä supistuksia tulee joka päivä ja selkääkin jomottelee. Varmaan vielä tämä väsymyskin laittaa hermot kireelle.
Viikonloppua kaikille! Mullakin puoliväli lähestyy pikkuhiljaa. Perästä tullaan!
Pahnu 18+6
Hei!
Hienoa Bea että teidän huonot uutiset kääntyivät lopulta hyviksi! Ymmärrän hyvin tuon odottamisen vaikeuden ja epätietoisuuden, esikoiselta kun mitattiin aikoinaan korkea niskaturvotus ja jouduttiin käydä läpi veriseerumiseulat ja lapsivesipunktiot monen viikon odotteluineen... Meilläkin kuitenkin kaikki päätyi hyvin. Mutta jaksamista sulle, kivaa että asiat ovat nyt mallillaan ja saat taas keskittyä itse raskauteen.
Meilläkin tänään rakenneultra takana ja onneksi saatiin hyviä uutisia. Kaikki rakenteet kunnossa ja mittaukset vastaavat lähes päivälleen laskettua aikaa. Mun fiilikset saivat vahvistuksen: vatsassa potkii kuin potkiikin kaksi poikaa. Meille saadaan siis kotiin poikatrio ja ikäeroakin vain vajaa 2,5 vuotta. Voi siinä olla menoa ja meininkiä! Tosi onnellinen olen, mutta voi olla että tässä pitää vielä käydä läpi pieni luopuminen " äidin prinsessa -unelmasta" , sillä meidän perheeseen ei tämän jälkeen kyllä lapsia taida enää tulla. Mutten usko että tässä mitään surutyötä joutuu tekemään, onnekkaita ollaan jokatapauksessa ja terveitäkin tuntuivat olevan! Neuvola olisikin sitten ensi viikolla ja seuraava ultra äitiyspolilla tammikuussa rv 28. Milloin sinä Bea muuten siirryt äitiyspolin asiakkaaksi? Tuo rv 28 oli mielestäni aika myöhään , mutta ei kai siinä sitten mitään?
Onneksi tuo viikonloppukin häämöttää muutaman tunnin päässä. Mies lähtee kaveriporukalla mökkeilemään ja minä esikoisen kanssa kaverille kyläilelmään. Ihan kivaa, kotona jököttäminen vesisateessa koko eilisen päivän ottikin jo koville.
Mutta tässä näin lyhyesti tällä erää, kaikille oikein mukavaa viikonloppua!
wilma77 21+2
Tervetuloa Winku mukaan! Itsekin olen espoolainen 10/04- ja 9/06-poikien äiti - ja siis kuten sanottu, myös piakkoin toivottavasti 4/08-pojan äiti!!! Eiköhän uusia kirjoittajia tule muitakin vielä mukaan talven edetessä ja viimeistään äitiyslomien alkaessa kirjoittelutahti tiivistyy :-) Tosin mähän olen koko ajan kotona, joten kirjoittelu on satunnaista loppuun asti!
Kuten Tuikku73, täällä myös silmät kostuivat Klematiksen pappa- ja poika-tekstistä. Wilma77:llekin on tulossa poikatrio, onnea! Eikös kellekään ole tulossa tyttötrioa tasapuolisuuden vuoksi vai olenko lukenut huolimattomasti? Kiva, että sukupuolitoiveista ja -odotuksista on tullut keskustelua ja ettei kukaan tunne turhaa syyllisyyttä tai muuta omista tunteistaan! Toisten samankaltaiset ajatukset antavat ymmärrystä myös omille tunteille. Esikoista ja toista poikaamme odottaessa emme edes selvittäneet sukupuolta ja niin olimme päättäneet tämänkin raskauden kohdalla, kunnes ihan rakenneultran aamuna mä halusinkin selvittää asian. Esikoisen ja toisen raskauden kohdalla ei ollut mitään merkitystä, kumpi on tulossa, koska kolmannestakin jo silloin haaveiltiin. Nyt kun ollaan viimeistä kertaa raskaana, niin asia jotenkin korostui. Itsekään en ole siis pienenäkään ollut mitään prinsessatyyppiä enkä nytkään siis varsinaisesti mitään vaaleanpunaisia pitsiunelmia ole kaupoissa ihaillut :-) En siis ole toivonut " prinsessaa" vaatteiden takia tms, vaan pääosin kaiken muun olemisen kannalta. Mulle keskustelu ja perhe ovat tosi tärkeitä ja mun käsitykseni on ollut, etteivät miehet keskustele ollenkaan niin paljon keskenään/perheenjäsenilleen eivätkä muutenkaan pidä niin paljon yhteyttä esim. sukulaisiinsa. Tämä käsitys vain on syntynyt muiden tuttujen miesten ja heidän perheiden tarkkailulla :-) Täytyy vain kasvattaa omat pojat hyviksi keskustelijoiksi, mutta pakottaakaan ei voi ;-D
Minulla on yksi sisko ja miehelläni yksi veli ja 2 siskoa. Molemmat ollaan " aina" toivottu kolmea lasta ja onneksemme meillä on ollut tuuria toiveemme toteutumisessa:-) Itse tykkään " hälinästä" ympärillä ja ehkä ajattelen, että isompi perhe toisi paljon kaikkea hauskaa mukanaan. Neljästä lapsesta emme kumpikaan ole haaveillut lähinnä ihan " teknisistä" syistä eli omakotitaloomme suunnittelimme juuri kolmen lapsen huoneet ja perusautotkin ovat vain kolmelle lapselle. Tosin onhan noita tila-autoja nykyään useanlaisia ja semmoiseen saatetaan päätyä jo kolmenkin lapsen kanssa, jolloin kynnys neljänteen lapseen madaltuu :-) Ikinä ei pidä sanoa ' ei koskaan' , mutta neljättä en joka tapauksessa enää tähän heti perään todennäköisesti jaksaisi lähinnä parin ensimmäisen vuoden fyysisen vaativuuden takia ja toisaalta emme haaveile " yksinäisestä" iltatähdestäkään joskus nelikymppisinä... Sittenhän sille neljännelle " pitäisi" taas hankkia edes yksi läheinen leikkikaveri ja sittenhän se tila-autokin olisi jo tupaten täynnä viiden lapsen kanssa ;-D Kylläpäs mun ajatukset ovat maallisia, ihan kauhistuttaa! Älkää ottako liian vakavasti näitä mun kirjoituksia, vaikka siis tämä kaikki teksti totta onkin... Mutta kenties tarkemmin ajateltuna vain osa totuutta ja isompaa kokonaisuutta :-)
Mieheni ja hänen veljensä eivät pidä juurikaan yhteyttä toisiinsa, lähinnä ehkä jalkapallotuloksista joskus toisilleen soittelevat, mutta eivät siis koskaan oikeasti " keskustele" . Kaikki asutaan ihan lähellä toisiamme, fillarilla voisi hurauttaa välimatkat, mutta lähinnä naispuoliset sukulaiset (mieheni suvussa) pitävät yhteyttä. Siskoni kanssa pidetään paljon yhteyttä, mutta veljeähän mulla ei ole " vertailukohteena" :-) Oma isäni on aina ollut hyvä keskustelija ja yksin asuvana pitää edelleen paljon yhteyttä meihin tyttöihinsä. Muutenkin isäni on " pehmeä" mies ja äitinikin on aina rakastanut keskustelua ja pitänyt paljon yhteyttä sukuunsa, joten ehkä omat toiveenikin pohjautuvat näihin malleihini, en tiedä. Onhan niitä naisiakin, jotka eivät juurikaan keskustele eivätkä pidä perheeseensä yhteyttä ja toisaalta hyvinkin perhekeskeisiä, sosiaalisia miehiä, joten varmaan pelkoni omien poikieni liiallisesta " äijämäisyydestä" ja itseni jäämisestä " ulkopuoliseksi" ovat turhia :-)
Ihania uutisia Bea24:ltä! Uskon, että kaksosraskauteen liittyy niin paljon enemmän huolia ja omia pelkoja, että hyvän rakenneultratuloksen saaminen oli kyllä varmasti lottovoitto! Mieheni sisko odottaa myös kaksosia, mutta rakenneultra ei ole vielä ollut, joten vielä vähän tietysti jännittää, vaikka ensimmäisessä ultrassa molemmat näyttivät kehittyneen oikein hyvin ja tasapuolisesti. Kaksoset ovat heidän ensimmäinen raskautensa, joten senkin puolesta tietysti kaikki on heille uutta. He odottavat tyttöä ja poikaa, mutta se taitaa olla aika yleinen toive kaksosraskauksissa :-)
Rauhallista viikonloppua!
Äiti_1976 (rv 21+6)
Kävin aamusella pyörähtämässä Sellossa joululahjaostoksilla. Nyt on pienelle miehelle hankittu paketti jos toinenkin, sillä ostin samalla kummitädin ja mummin puolesta lahjat. Sain myös miehelle pari pientä juttua, joten hyvään alkuun pääsin. Vielä tarvitsee etsiä kummitytöille lahjat, mutta eiköhän ne löyty huomenissa, kun teen iskun Helsingin keskustaan. Oli muuten ihan ok shoppailla aina klo 11 saakka, sitten tungos alkoi olemaan jo sietämätön ja kassajonot pitkiä. Minä kun en voi sietää tungoksessa olemista ja jonottamista, joten häivyin kasseineni paikalta.
Vaatteiden kanssa on ongelma. Tai siis lähinnä housujen. Omia voi käyttää vain belly-beltin kanssa, mutta sitten pitää olla tosi pitkiä paitoja ja silti housunkaulus tuntuu villkuvan & painavan alavatsaa. Mammahousut taas on vielä sen verran isoja, että niitä saa kiskoa jatkuvasti ylöspäin. Kotona voi toki hiihtää millaisissa lökäreissä hyvänsä, mutta bisnespukeutuminen kyllä aiheuttaa päänvaivaa. Onko kellään mitään hyvää kikkaa, kun vöiden käyttäminen tuntuu epämiellyttävältä ja jakun/villatakin alle ei voi henkseleitäkään oikein tunkea... Ja näillä säillä ei jaksa jatkuvasti hytistä hameessa.
Winku ja " Veera" rv 21+5
Ihana kuulla että uutiset osoittautuivat kaikilla parhain päin!
Meillä talo täynnä sukulaisia viikonlopun, eikä hetkenkään rauhaa.. Tavallaan kivaa nähdä tuttuja ja höpistä niitä näitä mutta mielellään välillä vaan istahtaisi sohvalle hengähtämään..
Masussa käyny kauhea kuhina tänään.
Nyt ei ehdi kirjoitella enempää mutta palataan taas asiaan!
äiti-05-08 rv 19+4
...ettei nyt ihan vajota ties mihin.
mukava tosiaan on kuulla että kaikilla (vaikeuksista huolimatta) olleet ultrauutiset hyviä. meillä on huomena kontrolli sen sydämen kalkkeuman takia. en yhtään jaksa hötkyillä siitä, uskon kyllä että kaikki on hyvin. asukki on ollu iltaisin/öisin melkoisen aktiivinen, saa nähdä millainen rytmi hänellä sit syntyessään mahtaa olla.
muuten, sattuuko kukaan tietämään onko kreikkalainen jogurtti tehty pastöroidusta maidosta? oltiin kylässä ja oli tarjolla siitä tehtyä tsatsikia, eikä tullut mieleen tarkistaa. ajattelin vaan... ei tuolta yleiseltä puolelta uskalla kysyä, tulee kuitenkin niin kiukkusia vastauksia. ;)
nyt täytyy palata tenttikirjan pariin. mies ja tyttö on uimassa ja mä sain siis laatuaikaa kirjojen parissa. :) t.VadelmaMama, rv. 21+5
Heippatirallaa siis, ajattelin pikakuulumiset kertoilla ennen kuin lähden junalla Hkiin koulutukseen, huomenna illalla sitten takaisin.
Kääk, taas taitaa olla mulle tulossa flunssa... Ei hyvältä näytä siis, juuri kun sitä taas sai itsestään niskasta kiinni ja ryhdyttyä noita liikuntaa kuvaavia liikkeita harrastamaan. Peruskuntokin on jo mennyt aivan nollille...
Viikonloppu meni tohinassa, esikoisella oli kuoro ja näytelmäharjoituksia, käytiin kyläilemässä, siivosin ja pesin pyykkiä, sekä käytiin tytsyjen kans luistelemassa (tosin minä seisoskelin jään reunalla nastat kengissä...). Eilen illalla kävi vielä serkku kummityttöni kanssa kylässä. Täytyy myöntää, että kun isäntä oli kaksi yötä poissa kotoa, ja näin paljon tuli touhuttua, niin eilen illalla oli tästä naisesta veto pois... lopuksi tuntui, ettei jaksa edes nukkumaan käydä...
Masu on venähtänyt nyt ihan tosissaan, tappisen potkut ja nyrkkeily tuntuu jo navan yläpuolella. Neuvolassa pe:na terkkari sanoikin, että onpa hyvin tuo kohtu noussut. Mulla on kahdessa edellisessä raskaudessa masu " pullahtanut vasta tuon kuudennen raskauskuukauden jälkeen ja taitaa nytkin käydä niin. Kasvaa ensin ylös ja sitten ulos... Housut vaan puristaa ikävästi aina väärästä kohtaa. Nyt oikeastaan paniikki jo löytää sopivia pöksyjä. Edellisistä raskauksista säästetyt pöksyt on ihan liian isoja. Nyt sain yhdet farkut ostettua, mutta muuten kyllä en meinaa mitenkään löytää sopivia. Tänäänkin pitäis illalla lähteä sitten porukalla jonnekin hienompaan paikkaan syömään, farkut jalassa? Kiva juttu joo... enkä ehdi edes kaupoille Hkissä...
Tässä näette taas nämä mun pikaiset terveiset! Toivottavasti jaksatte lukea! Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Pahnu
Kiitos juttujen lisäyksestä! Itse on niin onneton näiden koneiden kanssa että menevät vain sekaisin jos yritän mitään hienompaa..
Tosiaan, niin kuin viime viikolla epäilin, kipeänä ollaan kotosalla, pitäis kohta lähteä lääkärissä käymään pomon mieliksi hakemassa todistuksia... Kuume heittelee 39:stä alilämmön puolelle eikä muutenkaan tunnu järjen jättiläiseltä. Huono olokin pukkaa päälle eikä mikään maistu. Toivottavasti muilla lähtenyt viikko paremmin liikkeelle.
äiti-05-08 rv 18+6
Tervehdys kaikille täältä vesisateisesta Espoon yöstä. En saanut uudelleen unen päästä kiinni, joten käytän aikani hyödyksi näin. Olen taustalla lueskellut juttujanne elokuulta saakka, mutta olemme halunneet pitää raskauden omana tietonamme, joten rohkenen tänne vasta nyt. Eilen 05.12. kun on informoitu työpaikkani oman osaston väki (eivät muuten olleet huomanneet mitään) ja loput ihan lähisuvusta, niin tieto on vapaata riistaa.
Sen verran ole havainnoinut, että olen sieltä vanhimmasta päästä, kun ikää on jo 35 v. Työkseni ostan kemianteollisuuden raaka-aineita eli päivät kuluvat aika pitkälti puhelin/tietokone-akselilla ja palavereissa eikä raskautuminen hankaloita työntekoa pätkääkään. Mitä nyt välillä muuten vaan tihkasee koko touhu... ;-) Harrastukset ovat aika lailla liikuntapainotteisia ja salibandyä pelasin vielä pari viikkoa sitten, mutta nyt on maila pantu nurkkaan odottamaan tulevia kausia ja keskityn pehmeämpiin liikuntamuotoihin, kuten joogaan ja uintiin.
Perheeseeni kuuluu aviomies, joka tekee (liian) pitkää päivää erään firman johtajana sekä 05/04 syntynyt poika. Asustelemme omakotitalossa Espoossa ja meillä on hyvin tilaa uudelle vauvalle. Pihalla odottaa hiekkalaatikko ja leikkimökki uutta käyttäjää. Esikoisen kanssa olin kotona vain tasan siihen saakka, kun vanhempainvapaa + vuosilomat oli pidetty. Olin nimittäin kerennyt olemaan uudessa toimessani vain 5 kk ennen äippälomaa, joten oli kova palo päästä oppimaan lisää. Nyt olen jo rutinoitunut noissa töissä ja ilmoittanut, että näillä näkymin palaan vasta syksyllä 2009. Voi kyllä olla, ettei mun pää kestä kotona olemista, mutta katsotaan nyt sitten. Esikoinen jää päiväkotiin kokopäiväiseksi juhannukseen saakka sitten siirtyy osa-aikaiseksi. Haluaa näin itsekin, sillä heppu vaatii todella paljon aktiviteetteja ja kaipaa ikäistään seuraa.
Raskaus on sujunut helposti, kuten edelliselläkin kerralla, vaikka ikää on. Lienee osin seurausta siitä, että fyysinen kuntoni on ollut lähtövaiheessa hyvä ja painokin siellä normaalipainon alarajoilla. Liikkeitä olen tuntenut jo rv 16 alkaen ja kovasti myllääkin tuo pikkuneiti masussa, kuten isoveli aikanaan. Istukkabiopsian perusteella meille siis odotetaan tyttöä, vaikka tulosten saamiseen asti olin pomminvarma, että toinen poika tulee. Minä toivoin poikaa, isäntä tyttöä. Olen jo ehtinyt sopeutumaan ajatukseen tytöstä, mutta rehellisesti sanottuna se kyllä vaati hieman työstämistä. Pienen pojan äitinä kun on ollut erinomaisen hauskaa ja en ole " rinsessatyyppiä" , vaikka tykkäänkin pukeutua naisellisesti. Tuleva isoveli antoi vauvalle nimeksi " pelkkä Veera" , kun asia hänelle kerrottiin.
Tässä nyt hitusen tietoa tästä mammasta perheineen ja kysykää lisää, jos jotain erityistä tulee mieleen. Tästä eteenpäin pyrin vastailemaan aktiivisesti gallupeihin ja kirjoittelemaan säännöllisesti kuulumisia.
Hyvää itsenäisyyden 90-vuotis juhlapäivää kaikille!
Winku ja " pelkkä Veera" rv 21+3 (en meinaa oikein pysyä jyvällä viikoista)