Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Täällä huhuilen " vanhoja enskoja" ...

02.12.2007 |

Tuossa tuli mieleeni, että mitäköhän vanhoille lapsettomille enskakamuille kuuluu? Meitä kun oli aikoinaan tiivis porukka, ensin vauvakuumepuolella ja sitten täällä lapsettomissa... Osa porukasta on kadonnut taivaan tuuliin ja olisi kiva kuulla, mitä teille kuuluu ja mikä elämäntilanne teillä nyt on! Yhteistä taivalta kun on tullut aikoinaan tarvottua... Fiilistelyä kehiin siis! ;)



Nimeltä voisin mainita ainakin seuraavia enskoja, joiden kuulumisia olisi kiva kuulla: _apila_, Aqua80, Brooke73, Jessica, Kathy@, Keiju, Killa, nellamaija ja Oona77. Tulkaahan jutustelemaan, katsotaan miten nostalgisia fiiliksiä saadaan aikaan! :)



Naksu

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
02.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saatiinpa Naksukin takaisin palstalle! :) Joo, on hiljaiseksi käynyt tuo vanha Enska-pinokin, kun plussa-aalto vei ison osan porukasta mennessään! Itsekään en oikein ole osannut sinne enää palata, kun luulin jo kerran pois päässeeni. Olisi tosiaan hauskaa kuulla vanhojen tuttujen kuulumisia! :) Itsekin tuli välillä pidettyä hiljaiseloa ja nyt kun olen taas aktivoitunut kirjoittelemaan, niin tuntuu ettei ole ketään vanhoja ystäviä enää missään?! :o



Apilasta ja Aquasta ei tosiaan ole kuulunut kai sataan vuoteen (vai olenko vaan missannut?). Brookeakaan ei kai ole näkynyt sitten kesän? Eikä Jessiksestä kemiallisen jälkeen. Oona sentään taitaa kohta taas piinailla, toivottavasti vikaa kertaa! :)



Ilmoittautukaahan muutkin vanhat tutut ihmeessä! Ties vaikka joku olisi " salaa" plussannutkin välillä! ;)



Killa







Vierailija
2/9 |
03.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset


Voi kun kiva kuulla teistä : )

Tänään päätin tulla kurkkimaan missä mennään, vaikka olin ajatellut etten tänä vuonna enää vilkaisekaan palstalle päin.

Oletko Naksu toipuillut ihan ok? Sullehan oli myös tehty jo pas, ellei kaksikin?

Entä Killa? Muistaakseni sulla on inssin piinailut loppusuoralla?

Mutta mitä muuta teille kuuluu? Samoissa töissä kuin ennenkin yms.? Oletteko aloittaneet jotain mullistavia uusia harrastuksia saadaksenne ajatukset pois tästä ikuisuusprojektista?



Mun täytyy sanoa että tänä vuonna kyllä tuo joulu tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä asialta. Viime jouluna sitä taas naiivisti mietti, että ensi jouluna ainakin ollaan jo raskaana ellei peräti vauveli sylissä, ja tässä sitä vaan ollaan ja ihmetellään seuraavaa lähestyvää passia (tänään ultra, ja ilm. viikon päästä siirto). No, pääasia kai että tuosta kemiallisen tuomasta pettymyksestä on nyt jotenkuten selvitty, ja miehen yllytyksestä päätettiin tehdä heti tähän kiertoon seuraava pas.



Olen käynyt nyt muutaman kerran vyöhyketerapiassa, ja se on ollut tosi hyvä homma. Vyöhyketerapeutti on ollut aivan ihana, ja hän on kuulemma hoitanut monia endopotilaita ja auttanut hoidokkejaan raskautumaankin. Mieskin sanoi, että olen ollut nyt paljon rennompi (sekä fyysisesti että psyykkisesti), ja esim. alaselän/pakaroiden jäykkyys on lähes kadonnut. Vyöhis on siis näköjään mun juttuni! Vaikkei auttaisikaan mua raskautumaan, niin se kaikki muu apu jonka siitä saan, on todellakin sen 40 egeä/kerta arvoista.



En ole jaksanut miettiä edes mitään työpaikan vaihtoja, vaan yritän sinnitellä vanhassa (ihan hyvässä) työssäni parhaani mukaan. Töiden jälkeen piiskaan itseni 3-4 krt viikossa salille, jumppaan, vesijuoksemaan tai bodypumpiin, koska jos en ole fyysisesti kunnossa, en jaksa kyllä henkisestikään.



Te vanhat enskat ehkä muistatte, että mehän muutettiin viime vuonna uuteen ok-taloomme, joka on aika korvessa. Siellä on ihana miehen kanssa kahdestaan kökkiä takkatulen ääressä - myönnettäköön että en kaipaa tässä vaiheessa oikein kenenkään muun seuraa kuin mieheni. En jaksa tavata ystäviäni - kaikilla on lapsia ja pari heistä on raskaana. Tällä hetkellä teen juuri niin kuin itselleni parhaiten sopii ja mikä hyvältä tuntuu. Muuta en jaksa.



Tänään illalla joulukirkkoon - saattaapi olla että heitän siellä pienen toiveen tuonne ylös, että joskos jouluaattona saisi sen kauan kaivatun lahjan (tämän pas:n testipäivä tod.näk. 24.12.). Toisaalta ajatukset on jo suunnattu seuraavaan ivf:ään...



Tulkaas Wanhat Enskat kertoilemaan kuulumisianne! Millä fiiliksillä mietitte lähestyvää joulua?



Jessica - Enska since 05/05

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
03.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ite oon ollut tietoisesti kirjoittelematta, vaikka oon lueskellut kuulumisia, sillä täälä on pidetty tän syksyn taukoa, sillä alkusyksystä yhdessä kierrossa pistelin menopuria ja siitä minimi annoksesta ei yksikään munasolu ollut alkanut kasvamaan 9 pistoksen jälkeen, niin päädyttiin että pidetään ainakin vuodenvaihteeseen asti taukoa ja jatkan painonpudotusta lähemmäksi normaaliapainoa.



Yhteenkään inssiin ei siis olla vieläkään päästy ja voipi olla , että seuraavaksi sitten mennään suoraan IVF:ään. Saa nähdä sitten. Näillä näkymin soittelen lääkäriaikaa tammikuussa ja sit katsotaan miten jatketaan.



Välillä täälä rupee ahdistaan koko homma, kun tuntuu ettei ole mitään toivoa, kun ei noi mun munasolut kasva ollenkaan ja ilman niitä ei siis tule raskaaksikaan. Nyt oon yrittänyt olla ajattelematta koko juttua, mutta valitettavasti se ei ole niin helppoa, kun työskentelee lasten parissa.



Vielä vilkutukset kaikille o/ ja mukavaa joulun odotusta.

Vierailija
4/9 |
03.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hieno juttu, nyt vaan kaikki muutkin vanhukset kehiin!! Kuten Killa tuossa mainitsi, tapahtuneiden vuoksi on valtava kynnys palata tuonne varsinaiseen enskapinoon... Väki siellä on vaihtunut lähes täysin (ja tosiaan se huima plussa-aalto juuri meidän elämämme pahimpaan saumaan oli päätähuimaava!) ja muutoinkin tuntuu vaan ylivoimaiselta " luovuttaa" ja palata takaisin alkutilanteeseen - vaikka siellähän sitä ollaan, syli sekä masu edelleen tyhjänä... :(



Jessikselle ihan huimasti tsemppiä tulevaan siirtoon, toivottavasti kaikki menee hyvin!!! Ja onpas kyllä testipäivä sulla, hui! Itse muistan niin elävästi viime joulun, kun testipäivä oli joulupäivä - ei kyllä ehkä mukavin ajankohta piinailla! Mitenkäs sulla muuten tuon hoitojen ja vyöhyketerapian yhteen sovittaminen on onnistunut? Itse kun aikoinaan (hoitojen siis jo alettua) soitin varatakseni aikaa vyöhyketerapiaan, kieltäytyivät nämä tyystin koko hoidon antamisesta! Syyksi sanoivat, että lapsettomuushoidot ovat niin rajuja kropalle, että vyöhyketerapia (nimenomaan lapsettomuuteen kohdistuva sellainen) ei missään nimessä sovi sen " pariksi" . Kyse oli siis vyöhispaikasta, jossa oli erikseen mainittu lapsettomuuden " hoitaminen" meriiteissä... Muistelisin, että täti puhelimessa mainitsi ainakin sisuskalujen joutuvan liian kovalle rasitukselle, jos saman aikaisesti käytetään hormoneja sekä vyöhyketerapiaa... No, ehkä tässäkin on koulukuntansa!



Kiitos Jessis kysymästä - elämä ei hymyile, mutta eteenpäin on tarvottava! Ja juuri tuolta se tosissaan tuntuu... Sydän on tyhjä ja kärsimys ajoittain ihan mahdoton (kuten me kaikki tiedämme), mutta minkäs teet! Tämä maailma ei meidän surumme takia pysähdy tai hidasta vauhtiaan, joten jotenkin sitä vaan päivästä toiseen rämpii mukana, virran viemänä. No joo, nyt menee jo ihan itsesääliksi mutta noin se asia vaan täällä ainakin on!



Kathyllakin on siis " hoitotauko" meneillään... On tämä kyllä niin rasittavaa touhua, odotella ja ihmetellä mitä kaikkia mutkia sitä matkalle vielä tuleekaan! Mutta toivottavasti sulla saadaan tosiaan viimeistään sillä ivf:llä ja siinä käytettävillä hormooneilla niitä muniksia aikaan ja sitä kautta se raskaus alulle! Puregonit ym. on jo sen verran jytyä tavaraa, että eiköhän niillä jo onnista!! bd



Meillä on tosiaan se Pienen menetys takana ja sen jälkeen kaksi PASsia - tai oikeastaan yksi tehty PAS ja toinen suunniteltu PAS. Tuossa jälkimmäisessä vaan kävi niin, että yksikään kolmesta pakkasvaavista ei selvinnyt sulatuksesta, joten nyt ei auta kuin odotella uutta ivf:ää. Ja sen pitäisi olla ajankohtaista sitten helmikuun paikkeilla, jos luoja suo! Tuo pakastimen tyhjentyminen noin yllättäen ja sitten vielä hoitotauko tähän väliin ovat ottaneet kanssa tosi koville, sitä on vaan niin pettynyt olo. Mutta joo, nyt menee valitukseksi, vaikka totuuksiahan tänne tultiin kertomaan! ;) Tämä on siis tämän hetkinen elämäntilanteemme eikä muuta voi!



Kuumeilun alkuaikoinahan tämä plikka vielä opiskeli otsa hiessa, nyt olen tosin jo siirtynyt työelämään reilu vuosi sitten. Lasten ja nuorten parissa siis työskentelen, lastensuojelun saralla. Ja vieläpä niin onnellisessa asemassa olen töiden suhteen, että antaa pläjäyttivät vakituisen paikan niin ei ainakaan sitä tarvitse miettiä mistäs rahat seuraavaan hoitoon tehdään! ;)



Ja Jessis kun puhui omakotitalostaan, niin me tuossa ostettiin vajaa vuosi sitten aivan ihana rivarikolmio ja sitä sitten rempattiin kovalla vauhdilla ennen muuttoa! Oli kyllä kiva huomata, miten sitä tuon miehuksen kanssa homma toimii noin isoissakin projekteissa - ilman riitoja! ;)



Hmmm, jokohan tämä riittäisi Naksun naputteluksi! ;) Täytyy vielä sanoa, että on ihan mahtavaa kuulla teistä " alkuperäisistä" kuumeilukamuista, sitä kun ollaan kuitenkin jo niin pitkään oltu tässä samassa jamassa! Ajatella, että kun itse aloitin vauvakuumepuolella kirjoittelun, taisi ikää olla lasissa 25 vuotta - nyt sitä on kohta jo 28!!!



Eiköhän tytöt tehdä ennätyspitkä pino tästä ja jaeta näin ilot ja surut ja kokemukset taas yhdessä!!! Ja jos ei muuta niin tosiaan olisi ainakin kiva kuulla, mitä kullekin nykyään kuuluu! :)

Vierailija
5/9 |
04.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset


Kiitos Naksulle nostalgiapinon pystyttämisestä.

Olen eilisillasta saakka fiilistellyt omaa enskataivalta ja vähän teidän muidenkin!

Tosi paljon tunteita ja tapahtumia on mahtunut minun 2-vuotiseen palstailuhistoriaani. Muistan sen ihan oikean vauvahaavefiiliksen, kun tupsahdin enskapalstalle tuonne kuumeilijoiden pinoon.



Kyylin hoitoja seurasin silloin tiiviisti ja moneen kertaan ajattelin, että on siinä rohkea enska. Nyt kysytään itseltä rohkeutta ja kyllä sitä on nyt löydyttävä, vaikka välillä käy kaikenlaiset ajatukset mielessä.



Kiittelen teitä kaikkia tässä vaiheessa, en tiedä mihin olisin joutunut ilman tällaista vertaistukea! Pelkästään se tieto- ja kokemusmäärä, mikä meillä on enskapinoissa ollut jaossa, on helpottanut taivalta valtavasti näitten vuosien aikana. Puhumattakaan siitä, että on saanut tuntea kaikkia tunteita ja tullut ymmärretyksi pulmiensa kanssa. Minusta me ollaan uskomattoman hienoja ja rohkeita naisia kaikki. On upeata, että kaikki on avoimesti kertoneet suruista ja peloistakin, niistä omista mutkista matkan varrella. Vaikka tilanteet on olleet tosi erilaisia, on tukea aina löytynyt. Vaikka välillä on vetänyt suru ihan sanattomaksikin¿



On ihan totta, että tämän kokemuksen kanssa tuntee itsensä välillä tosi pieneksi ja yksinäiseksi ja varmaan jouluna ristitään käsiä täälläkin. Kirkkoon en taida uskaltaa mennä, kun siellä on perinteinen joulukuvaelma, jossa on aina oikea vauva kylältä mukana. Kylä on pieni ja kirkko myös, sieltä ei pääse karkaamaan kyyneliensä keralla herättämättä huomiota.



Minäkin olen viimeisen vuoden viettänyt hiljaiseloa ja potenut tätä tautiani ja lapsettomuutta. Voimavaroja muiden kanssa touhuamiseen ei ole liikaa ollut ja olen siitä joillekin ihan reilusti sanonutkin, kun sukulaiset ja ystävät ovat ihmetelleet, mihin olen kadonnut. Joskus vaan on hyvä olla yksin ja kaksin omassa pesässä.



Meillä on tosiaan tammikuussa ensimmäinen ivf edessä. Jännittää kovasti. Mietiskelen tällä hetkellä eniten sitä, että äkäinen endo onkin levinnyt kohtuun ja estää alkion kiinnittymisen¿ Jotenkin toivoisin, että osaisin rauhoittua ja pitää itsestä huolta hoitojen aikana. Epäonnistuminen pelottaa, sillä minun sairauden takia meillä ei liene mahdollisuutta kovin moniin hoitoihin.



Kirjoittelen tuolla enskapinossa suht säännöllisesti mutta harvakseltaan. Nyt kun ei ole mahdollisuutta raskautua luomusti aika menee odotellessa ja vaihdevuosia ihmetellessä. Välillä käyn tuolla plussanneiden pinossa kurkistamassa ja haaveilemassa.



Lämmintä joulun odotusta teille kaikille! Ja voimavaroja jaksaa ja toipua koettelemuksista!



nella

Vierailija
6/9 |
04.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tällaista pinoa mä olenkin kaivannut :) Wanhat tutut täällä - kivaa :)



En osaa sanoa, koska tämä piinaava pyöriminen täällä kuumeilu/lapsettomuus-palstalla on alkanut, mutta pillerit on jätetty pois kuuluisan Tsunamin aikoihin, oliko se jo herranjestas jouluna 2004??? Muistelisin vielä, että viimeinen pilleri meni alas kurkusta 18.12. - kohta siis 3 vuotta on kulunut! Hui kauhistus, toivottavasti enää ei toista tarvitse täällä kökkiä! Mielelläni jo vaihtaisin osastoa, mutta pitäisin kaikki vanhat tutut mukana!



Meillä ei siis edelleenkään hoitoja, kun mies ei suostu. Olen ajatellut nyt ensi vuonna ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä yksityiselle selvittämään oman kiertoni. Työtilanne on viimeisen vuoden verran ollut hieman epäselvä, joten siksi en rahallisesti uskaltanut siihen panostaa. Terkkaritädit tuntuvat meillä niin V:mäisiltä, etten ole halunnut sitä kautta hakeutua mihinkään tutkimuksiin. Jos en vaihda duunia vuoden alusta, aion ottaa asioista enemmän selvää.



Brooke tosiaan katosi kesän jälkeen. Jos piipahdat täällä, niin kerrothan kuulumisia? Olisipa kiva saada yllärikäynti ja hyviä uutisia ;)



Kuten jo aiemmin todettiin, on tämä tuki ollut se ihanin tuki, joka ei koskaan väitä vastaan, vaan aina ymmärtää. Varsinkin niissä hankalimmissa tilanteissa tämä tuki on tullut todelliseen tarpeeseen. Haluan kiittää siitä Teitä kaikkia ja toivon, että päästäisiin yhdessä myös seuraamaan sitä vatsan kasvattamista tuonne o-puolelle!



Katsotaan toteutuuko Killan toive viimeisestä piinailusta.. Ovis on takana, mutta just laitoin Enskapinoon viestin, etten ihan hirveitä tältä(-kään) kierrolta odottele..



Hyvää yötä nyt Ensiot!



Oon@

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
07.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

" Nostalgiapino" uhkaa vaarallisesti pudota jo kakkossivun loppupäähän! Lisää teitä ihanaisia tänne naputtelemaan!!!! :D

Vierailija
8/9 |
07.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eipä toteutunut toive viimeisestä piinailusta, vaan nega pamahti eilen testiin. Ei auta siis, kuin taas tunnustaa tappionsa ja suunnata katse kohti tulevaa eli toivottavasti mahdollisimman pian koittavaa IVF:ää! Ilmeisesti vaan täällä jonot on mahdollisimman pitkät, joten katsotaan koska se aika sitten on. Yksityiselle ollaan nyt syydetty sen verran rahaa, että ei oikein liikenisi enää kun IVF:ssä hoidon hinta kuitenkin kolminkertaistuu inssiin verrattuna.



Nythän me ollaan sitten jo porukalla oltu yli vuosi täällä lapsettomuuspuolellakin. :( Vaikka seura on hyvää, olisin tosissaan meille kaikille suonut yhteisen matkan jatkuvan toisissa merkeissä. Kohtahan meidän pitää sitten vissiin ottaa se juna Turkuun, kun jo vuosi sitten oli puhetta jo mainiosta rautatieverkosta, eikä ehditty Moolin (eli Kyylin) kanssa tukkimaan minkään kaupan käytäviä vaunujen kanssa! ;)



Mä en, kuten Jessiskään, ole jaksanut nyt miettiä mitään työpaikan vaihtoa, vaikka välillä se kävi jo mielessä. Nyt vaan kesken hoitojen tuntuu vähän huonolta saumalta, kun uudessa paikassa pitäisi taas miettiä miten järjestelee lekurikäynnit töistä yms. Mähän tässä syksyllä kerroin sitten pomolle hoidoista ja se suhtautui tosi hyvin eli lupasi, että pääsen tarpeen mukaan lääkäriin. Helpottaa, kun ei tarvitse koko ajan pelätä, että milloin tiheiden käyntien syytä aletaan tivata.



Mulla on nyt vähän parempi vaihe lapsettomuuden suhteen menossa sikäli, että en ahdistu ihan yli kaiken muiden raskauksista tai muksuista. Olen jopa oma-aloitteisesti kutsunut itseni kyläilemään vauvaperheissä! Mutta sellaista aaltoiluahan tämä on, että eipä tiedä koska se huono päivä taas koittaa. Odotettavissa se on...



Kämppäkuumetta on meillä ilmassa, joten kun ei kerran muksua saada aikaiseksi, niin meinataan nyt aktivoitua asunnon ostoon lopulta mekin. Mietityttää vaan, kun oltiin suunniteltu suoraan sen perheasunnon ostoa, että jos nyt ei sitten lapsia tulisikaan, niin turhaan tulisi se sitten hommattua. Täällä pk-seudulla asunnot on sentään sen verran kalliita, ettei turhan isossa ole kyllä sitten järkeä asua. Mutta katoaan nyt, mihin päädytään.



Kiva, että Kathystakin kuuluu, mutta ymmärrän hyvin että jos ei juuri mitään tapahdu, ei tule niin kirjoitettuakaan. Tosi ikävää ettei niin munistakaan sulle ekalla yrityksellä kasvanut, mutta toivotaan että isommalla annoksella sitten!



Lämpimät halit kaikille ihanille Enskoille, jotka jo kirjoitelleet eli Naksulle, Jessikselle, Kathylle, Nellalle ja Oonalle! Enpä usko, että olisin näinkin hyvissä ruumiin ja sielun voimissa ilman teidän seuraanne! :) Ja vielä kaivataan muitakin wanhuksia kertomaan kuulumisia!



Jaksuja kaikille hoitoihin tai hoitotaukoihin tai itsepäisiin miehiin! :)



Killa







Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
07.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jätän jälkeni pinoonne, luen edelleen melkein päivittäin enska-pinoa toivoen löytäväni teistä vanhoista enskoista uutisia.

En koskaan ole oikein kovin aktiivisesti kirjoitellut, en tuolla kuumeilu, en lapsettomuus enkä tuolla plussanneissa lapsettomissa, mutta sen mitä ja koska olen kirjoitellut olen kokenut kuuluvani joukkoon ja neuvoja/olkapäätä olen saanut suuren määrän.

Muistan kuinka kyyneleet silmissä seurasin kuumeilu puolella ensin monen matkaa ja sitten lapsettomuus puolella jatkoin. Valitettavasti niin monen teidän tienne on kivinen ja vaikea ja sitä ei kukaan muu kuin saman kokenut voi ymmärtää. Vaikka välillä on parempia päiviä on niitä huonojakin ja ne tulee monesti niin yhtä äkkiä. Jokaisen tunteet kun ovat oikeutettuja myös ne kateuden ja surun tunteet mitä teistä moni on monta kertaa varmasti kokenut, ne on itellä vielä hyvin muistissa ja nyt vasta itselle antanu luvan myöntää ne tunteet.



Muistan elävästi niin Naksun kuin Killankin ja Jessiksenkin tämän syksyn vastoinkäymiset ja kuinka pahalta oma ihme tuntui siinä vaiheessa ja kuinka toisen menetyksen tuska sattui. Olen iloinen kun olette jaksaneet kaikesta huolimatta nostaa päänne ja jatkaa elämää päivän kerrallaan. Kuten kaikki muutkin jotka ovat menetyksen kokeneet.



Ja Oona tiedän miltä tuntuu kun mies ei suostu hoitoihin, minä annoin periksi ja sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta hän kysyi koska ja mihin näyte pitäisi viedä jotta päästään eteenpäin. Tällä haluan sanoa, että vaikka nyt tuntuu toivottomalta ei se välttämätä ole kuin ajan kysymys. Minä myös tutkitutin itseni täysin ennen kuin mies suostui mihinkään.



Tahdon toivottaa jokaiselle teille rauhallista ja lämmintä joulua, vaikka se vaikeaa onkin kaiken kokeneena! Toivottavasti joulu saa kuitenkin hetkeksi eis rauhan sisimpäänne!



lämpimin ajatuksin

käärö