Lue keskustelun säännöt.
Ylireagoinko miehen käytökseen?
13.09.2013 |
Meille on tulossa ensimmäinen yhteinen lapsi, enkä aina osaa hahmottaa mikä johtuu hormoneista ja mikä taas on aiheellista loukkaantumista.
Tunnen, että mies ei oikein ole sisäistänyt sitä, että olemme muuttumassa perheeksi. Hän tykkäisi mennä ja tulla mielensä mukaan, kuten tähänkin asti. Sopii jatkuvasti omia menojaan kavereiden kanssa, puhumatta ensin mun kanssani. Myös viikonlopuille. Muutenkin tuntuu, että viettää paljon enemmän aikaa kavereiden kanssa tai harrastuksissaan kuin minun kanssani. Asiasta ollaan puhuttu, ei vaikutusta. Olen selittänyt rautalangasta mallia vääntäen omaa kantaani ja tunteitani. Ymmärtää tai "ymmärtää" mutta todellisuudessa mikään ei muutu. Vasta-argumenttina on, ettei halua pelkästään hautautua neljän seinän sisään Ja jumittaa kaikkia iltoja mun kanssa sohvalla. Joo, en mäkään todellakaan sitä halua, mutta joku kultainen keskitie voisi olla kova juttu.
Näistä asioista on puhuttu viimeksi tiistaina. Eilen torstaina lähti aamulla normaalisti töihin, kaikki oli ok. Aamulla puhuttiin, että menee töiden jälkeen noin tunniksi asioilleen. Tuli kotiin kuitenkin vasta illalla yhdeksän jälkeen. Siinä välillä en kuullut miehestä tai hänen suunnitelmistaan mitään. Kotiin palatessa miehestä paistoi kauas tietty syyllisyys ja hyvittely-yritys. Selkeästi tiesi toimineensa tavalla, josta en pidä.
Olin lievästi kyrpiintynyt tästä. Suhtauduin loppuillan mieheen kohteliaan etäisesti. Vastailin harva-sanaisesti, kun hän yritti jutella jostain. Menin ennen häntä nukkumaan ja teeskentelin nukkuvaa, kun hän viimein kömpi sänkyyn. E tiedä menikö läpi vai ei, yritti antaa yöpusun kumminkin kun kömpi viereen.
Aamulla jatkoin samaa linjaa. Nousin ennen häntä ja aloin tekemään kotihommia. Hän tuli jossain vaiheessa luo ja halaili ja yritti ottaa kontaktia, ihmetteli kun en ole kiinnostunut hänen läsnäolostaan. Olin etäisen kohtelias. Vastasin kyselyihin, etten aina jaksa olla hänestä kiinnostunut, ihan kuten hänkään ei aina jaksa olla kiinnostunut minusta. Hän lähti töihin ja minä jäin kotiin. Päivällä hän ehdotti facebookin chatin kautta, että mentäisiinkö illalla ulos syömään. En "nähnyt" viestiä reiluun pariin tuntiin, koska mua ei vain huvita mennä hänen kanssa syömään. Tämä siksi, että musta tuntuu, että hän yrittää nyt vain ostaa itsensä ulos tilanteesta. Haluaisin selvittää asiat, mutta en lakaisemalla niitä vain maton alle, jotta sama peli voi jatkua taas viimeistään ensi viikolla. Keskustelut taas tuntuvat johtavan vain umpikujaan, kerta toisensa jälkeen.
Ottaisin mielelläni vastaan ulkopuolisia kommentteja, koska en tosiaan tätä nykyä osaa välttämättä hahmottaa, mikä on kohtuutonta käytöstä minulta.
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 17:28"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 17:26"]
Eroa. Pääset helpommalla.
[/quote]
Kyllä nyt on turha huudella eroa, kun ap on jo paksuna.
[/quote]
No empä sanoisi niinkään että myöhäistä, sillä mies saattaa ilmoittaa erosta sitten kun vauva on muutaman kuukauden. Että kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 17:28"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 17:26"]
Eroa. Pääset helpommalla.
[/quote]
Kyllä nyt on turha huudella eroa, kun ap on jo paksuna.
[/quote]
Miten niin? Helpommalla ja halvemmalla ap pääsee kun heittää luuseriäijän pellolle.
Mä ymmärrän AP:tä täysin ja noissa tilanteissa olisi itsellänikin alkanut päässä napsua. MUTTA kun mies yrittää hyvitellä, niin itse menisin ainakin puolitiehen vastaan. Ei se suhde parane sillä, että kiukutellaan maailman tappiin asti, ja todennäköisesti vain suututat miehen omalla kiukuttelullasi ja hän viettää tulevaisuudessa vieläkin vähemmän aikaa kanssasi.
Mikään kynnysmatto ei tietenkään tarvitse olla, sulla on syytä olla vihainen ja noista ongelmista kannattaisi ehdottomasti keskustella miehen kanssa.
Kannattaa puhua asioista suoraan. Tollaset välinpitämättömän esittämiset, nukkuvaa esittämiset ja sitten loukkaantuminen siitä, kun toinen ei tajua "ilmiselviä" vihjeitä, ei vaan auta sen parisuhteen toimimista. Et voi olettaa miehen lukevan sun ajatuksia vaan asioista täytyy puhua ja mielellään just sillon kun tilanne on päällä. Kerro miehelle noi asiat mitä aloituksessa kirjoitit, niin saat asiaa eteenpäin.
Odotusaika ei oo miehelle ehkä niin konkreettista vielä ja totta puhuen parempi onkin, että nauttii nyt siitä vapaudestaan tavata kavereita, nimittäin noin sata kertaa ikävempää se on siinä vaiheessa kun lapsi on syntynyt. Lisäksi veikkaan, että kyllä ne raskaushormonitkin varmaan vähän kärjistää sun fiiliksiä.
Jos toivot miehen viihtyvän kotona niin delegoi mahdollisimman paljon vauvan hoitoon liittyviä juttuja hänelle. Vaipanvaihtoja, kylvetyksiä ja vaunutteluja niin, ettet ole vieressä vahtimassa ja neuvomassa. Moni mies kaipaa pois vauva-arjesta siksi, ettei koe kuuluvansa siihen pakettiin vaan ikäänkuin omaksuu ulkopuolisen roolin. Kun mies touhuaa paljon lapsen kanssa ja huomioi suakin, niin se on kivempi päästää joskus tuulettumaankin.
Millaiset teidän tulot suhteessa menoihin on? Käyttekö töissä? Maksaako mies mitään yhteisen elämänne kuluja? Mietin vain että aiheuttaako taloudellista hankaluutta esim. pizzan tarjoaminen vai oliko periaatekysymys? Typerää jokatapauksessa, mutta jos ei taloudellisia paineita aiheuta ja fyffeä riittää niin voiko olla että mies vain ei osaa ajatella asiaa kuten sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekkäältä mieheltä vaikuttaa.. Pudota se maanpinnalle. Puhu suoraan, mene ja tule sinäkin miten haluat. Odotatko aina vaan kiltisti kotona? Miksi sinun pitää olla remonttihommissa yms. mukava "väkisin".. Käy omien kavereiden kanssa jossain tai keksi jotain sinulle sopivaa tekemistä, mielellään mahdollisimman paljon hetkellisesti.. Ymmärtäisikö mies asettua? Mene vaikka kaverillesi yökylään kun mies tulee illalla myöhään kotiin. Tai jätä lappu keittiön pöydälle: Moi rakas. Lähdin kaverille yökylään. Jääkaapissa on ruokaa. Soitellaan huomenna.. Hyvää yötä
48 vielä..
Ja ole mahdollisimman positiivinen, ime itseesi energiaa niistä asioista joista pidät ja tee niitä! Ei mies jaksa nyrpeää naista kyllä katsoakkaan.. Puhu määrätietoisesti ja positiivisella asenteella. Älä kysele, jahkaile, kyttää tai jossittele. Illalla kun tulee kotiin niin sano että voi paska ku sulla meni näin myöhään ja anna asian olla, ilmota samaan hengenvetoon että aiot tehdä huomenna sitä tätä tai tuota. Ja jos pizzoja pitää vielä tarjoilla, niin konahda että äijät on hyvät ja maksaa itse pizzat, mielellään myös tämän minun pizzan, koska olenhan ainut nainen, leveä hymy perään tietysti ;) Asennetta peliin! Ja suoraa puhetta.. Ei mitään kikkakakkosia tai näyttelyjä, höpö höpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistäpä ap miehesi maksamaan laskunsa takaisin sinulle, eihän tuollaisesta siivellä eläjästä mitään kunnon miestä koskaan tule. En muista enää olitteko naimisissa, jos olette, onko avioehtoa? Alkaisin miettiä nyt viimeistään omaisuuden jakoa erotilanteessa, menisin jonnekin asiantuntijan luokse ja veisin paperit kaikesta mukanani. Mitä todennäköisemmin ero on edessä, miehesi pitää sinua elättäjänään, typeränä sellaisena, ja ei ole pätkääkään kiinnostunut sinusta muuten kuin rahojesi takia. Helppohan se on mennä ja juopotella sinun rahoilla.. Polkaisepa eroprosessi liikkeelle nyt, en usko, että kadut sitä.
Miestäsi et voi muuttaa, miehen pitää itse haluta muutosta nykyiseen käyttäytymiseensä. Kaikenlaisia mykkäkouluja ym. temppuja voitte toki toinen toisillenne kehittää, mutta itse ongelmat ei siitä muutu miksikään. Kirjoitin jo aikaisemmin, että ainoa tapa on aikuismaisesti keskustella ja sopia asioista, tehdä kompromisseja puolin ja toisin. Jos se ei onnistu, niin ei onnistu teidän suhdekaan, ikävä kyllä! Toinen vaihtoehto on tietysti se, että jatkat valittamista ja kierrätte samaa kehää uudelleen ja uudelleen. Nyt nainen, ota se oma elämäsi omiin käsiisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka sinulle lapsi mahassa todellista niin miehelle se muuttuu todeksi vasta kun lapsi syntyy.
Voit dissata miestä ja eroatte kun ei ole yhteistä säveltä, kun sinusta perhe on sinä ja lapsi.
Kun perhe on oikeasti sunun ja miehen parisuhde, johon lapsi syntyy.
Meillä oli vähä sama tilanne odotusaikana. Yhdessä haluttiin perheenlisäystä. Myöhemmin mies on myöntäny, että jotenkin panikoitui lapsen tulosta ja luuli, että muu elämä loppuu siihen. Nyt lapsi on 2-v ja käy enää hyvin harvoin viihteellä, ehkä n. 1-2 viikossa harrastuksissa ym. Ne menemiset on vähentynyt ihan omasta tahdosta. Haluaa olla meidän kans. Jutelkaa, enpä muuta osaa sanoa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi ei selvästikään ole valmis isäksi, jätä hänet.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 17:28"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 17:26"]
Eroa. Pääset helpommalla.
[/quote]
Kyllä nyt on turha huudella eroa, kun ap on jo paksuna.
[/quote]
Ai. Mielestäni juuri lapsen takia ero olisi huomattavasti parempi vaihtoehto.