Lue keskustelun säännöt.
Ylireagoinko miehen käytökseen?
13.09.2013 |
Meille on tulossa ensimmäinen yhteinen lapsi, enkä aina osaa hahmottaa mikä johtuu hormoneista ja mikä taas on aiheellista loukkaantumista.
Tunnen, että mies ei oikein ole sisäistänyt sitä, että olemme muuttumassa perheeksi. Hän tykkäisi mennä ja tulla mielensä mukaan, kuten tähänkin asti. Sopii jatkuvasti omia menojaan kavereiden kanssa, puhumatta ensin mun kanssani. Myös viikonlopuille. Muutenkin tuntuu, että viettää paljon enemmän aikaa kavereiden kanssa tai harrastuksissaan kuin minun kanssani. Asiasta ollaan puhuttu, ei vaikutusta. Olen selittänyt rautalangasta mallia vääntäen omaa kantaani ja tunteitani. Ymmärtää tai "ymmärtää" mutta todellisuudessa mikään ei muutu. Vasta-argumenttina on, ettei halua pelkästään hautautua neljän seinän sisään Ja jumittaa kaikkia iltoja mun kanssa sohvalla. Joo, en mäkään todellakaan sitä halua, mutta joku kultainen keskitie voisi olla kova juttu.
Näistä asioista on puhuttu viimeksi tiistaina. Eilen torstaina lähti aamulla normaalisti töihin, kaikki oli ok. Aamulla puhuttiin, että menee töiden jälkeen noin tunniksi asioilleen. Tuli kotiin kuitenkin vasta illalla yhdeksän jälkeen. Siinä välillä en kuullut miehestä tai hänen suunnitelmistaan mitään. Kotiin palatessa miehestä paistoi kauas tietty syyllisyys ja hyvittely-yritys. Selkeästi tiesi toimineensa tavalla, josta en pidä.
Olin lievästi kyrpiintynyt tästä. Suhtauduin loppuillan mieheen kohteliaan etäisesti. Vastailin harva-sanaisesti, kun hän yritti jutella jostain. Menin ennen häntä nukkumaan ja teeskentelin nukkuvaa, kun hän viimein kömpi sänkyyn. E tiedä menikö läpi vai ei, yritti antaa yöpusun kumminkin kun kömpi viereen.
Aamulla jatkoin samaa linjaa. Nousin ennen häntä ja aloin tekemään kotihommia. Hän tuli jossain vaiheessa luo ja halaili ja yritti ottaa kontaktia, ihmetteli kun en ole kiinnostunut hänen läsnäolostaan. Olin etäisen kohtelias. Vastasin kyselyihin, etten aina jaksa olla hänestä kiinnostunut, ihan kuten hänkään ei aina jaksa olla kiinnostunut minusta. Hän lähti töihin ja minä jäin kotiin. Päivällä hän ehdotti facebookin chatin kautta, että mentäisiinkö illalla ulos syömään. En "nähnyt" viestiä reiluun pariin tuntiin, koska mua ei vain huvita mennä hänen kanssa syömään. Tämä siksi, että musta tuntuu, että hän yrittää nyt vain ostaa itsensä ulos tilanteesta. Haluaisin selvittää asiat, mutta en lakaisemalla niitä vain maton alle, jotta sama peli voi jatkua taas viimeistään ensi viikolla. Keskustelut taas tuntuvat johtavan vain umpikujaan, kerta toisensa jälkeen.
Ottaisin mielelläni vastaan ulkopuolisia kommentteja, koska en tosiaan tätä nykyä osaa välttämättä hahmottaa, mikä on kohtuutonta käytöstä minulta.
Kommentit (53)
Pidä itsesi lähtövalmiina ja kun mies ilmoittaa sen 15min aiemmin, että menee johonkin baariin (tai muualle, mihin voisit mennä mukaan), niin kiljahdat innosta, että jippii mä tuun kans!
Miehen reaktio tuon jälkeen saattaa kertoa paljon. Onko iloinen, että tulet mukaan? Onko järkyttynyt tai jopa vihainen (eli ei halua seuraasi, voi jopa pettää)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka paljon mies nyt sitten keskimäärin luuhaa ulkona..esim ryyppäämässä ja harrastuksissa/kaverien luona? Tuo tilanne voi mennä niin, että mies tajuaa kun vauva syntyy että haluaa viettää teidän kanssa suurimman osan ajasta.... tai vaihtoehto B) vauvan tulo saa miehen etääntymään entisestään ja kotona olo stressaa
Et ole yksin asiasi kanssa...näitä kakslahkeisia on vaan niin paljon joille ykkösprioriteetti elämässä on ne kaverit ja harrastukset.
Kuulostaa tutulta... Meillä on vähän sama juttu mutta vauva on jo syntynyt. Vauva 5kk ja pari ekaa kuukautta oli kotona, nyt taas menee omia menojaan..
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 15:42"]
Pidä itsesi lähtövalmiina ja kun mies ilmoittaa sen 15min aiemmin, että menee johonkin baariin (tai muualle, mihin voisit mennä mukaan), niin kiljahdat innosta, että jippii mä tuun kans!
Miehen reaktio tuon jälkeen saattaa kertoa paljon. Onko iloinen, että tulet mukaan? Onko järkyttynyt tai jopa vihainen (eli ei halua seuraasi, voi jopa pettää)?
[/quote]
Samaa olin ehdottamassa. :)
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 15:45"]
Kuinka paljon mies nyt sitten keskimäärin luuhaa ulkona..esim ryyppäämässä ja harrastuksissa/kaverien luona? Tuo tilanne voi mennä niin, että mies tajuaa kun vauva syntyy että haluaa viettää teidän kanssa suurimman osan ajasta.... tai vaihtoehto B) vauvan tulo saa miehen etääntymään entisestään ja kotona olo stressaa
[/quote]
Tuo on ihan totta. Monet tuollaiset miehet voivat jopa itse uskoa, että kunhan se vauva syntyy, hän rauhoittuu ja hoitaa lasta. Mutta joskus käykin niin, ettei se menevän levoton mieli rauhoitukaan, vaan "kotinyhjääminen" ja ehkä huutava vauva alkaa ahdistaa, ja sitä paetaan sitten entistä enemmän kodin ulkopuolisiin menoihin. Miehellä kun se mahdollisuus on, toisin kuin esim. imettävällä äidillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ap:llä ole omia menoja? Järkkää kaveri-iltamia?
Pidä kirjaa miehen kootuista selityksistä ja menoista ja laskeskele huvikseen minkä verran aikaa hän käyttää kotosalla ja minkä verran pois kotoa ilta-aikaan ja viikonloppuina. Tai kirjoita niitä nyt muistiin ja näytä siellä syödessänne - tottahan sinä nyt syömään lähdet kun kerran on mahdollisuus kotoa pois päästä.
Kysy suoraan tuleeko tämä ulkona ravaaminen jatkumaan ja mitä mieltä hän itse siitä on, onkohan edes menojen selitykset totta vai onko joku toinen nainen siellä menojen takana. Sano, että haluat NYT asiasta selvän ja jos vastaus ei miellytä sinua, on sinulla pari vaihtoehtoa toimia. Jos miehellä on toinen nainen kierroksessa, on se sitten miehen valinta tähän asiaan ja homma oli siinä. Jos kulkeminen jatkuu, voit myös sinä lähteä, mutta eri suuntaan kuin mies ja aloittaa elämä toisaalla. En odottaisi mitään jatkuvaa vieressä kyhnäämistä, mutta normaalia yhteiseloa kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En millään kyllä jaksa uskoa, että tässä kuviossa olisi toista naista. Saatan taas olla naiivi, mutta en silti usko. Luulen että mies on vain kerta kaikkiaan niin penikka vielä, pahemmin kuin luulin. Jännityksellä odotan, onko kehitystä tulossa vai ei.
menojen tiheydestä esimerkkinä Viimeksi kulunut reilu viikko:
viime viikon keskiviikkona sovittiin, että käydään kirpparilla (etsimässä miehelle jotain hänen tarvitsemaansa) ja mennään sen jälkeen tekemään remonttia miehen sijoitusasunnolle. Ajoin miehen työpaikalle, josta oli tarkoitus jatkaa yhdellä autolla. Miehen työkaveri lähtikin mukaan, ja homma päätyi tietyistä olosuhdesyistä siihen, että miehet menivät edeltä yhdellä autolla ja minä ajoin perässä omallani. Käytiin kirpparilla, miehet kulkivat edellä ja minä katselin juttuja omiin nimiini, nämä kun painelivat edellä ja juttelivat enimmäkseen vain keskenään (vaikka yritin osallistua keskusteluun). Tämän jälkeen ajettiin peräkanaa rautakauppaan, jossa minä käväisin vessassa ja miehet menivät ostamaan tarvikkeita. Sieltä jatkettiin pizzeriaan syömään. Yritin osallistua keskusteluun, ja miehen kaverin kanssa sainkin muutaman sanan vaihdettua. Oma mies sen sijaan ignoorasi minut täysin. Syötyämme tuli maksun aika. Mies pyysi minua maksamaan. Maksoin meidän molempien pizzat. Sen jälkeen kuulin, että mies oli luvannut tarjota kaverilleenkin pizzan, jos tämä tulisi auttamaan remontissa. Niin että voisinko maksaa kaverinkin pizzan? Hampaita kiristellen maksoin kaverinkin pizzan ja päätin lähteä kotiin sen sijaan, että olisin mennyt seuraamaan kuinka miehet tekevät remonttia ja juttelevat vain keskenään. Mies tuli kotiin joskus 10 jälkeen. Vedin herneen nenään miehen käytöksestä, ja annoin miehen myös kuulla siitä.
Torstaina mies oli koko päivän 300 km päässä työpaikan saunaillassa. Tuli kotiin klo 2 aamuyöstä ympäripäissään.
Perjantaina oli tarkoitus lähteä anoppilaan yöksi. Kyselin mieheltä iltapäivällä aikatauluja, että osaisin varautua lähtöön. Esim. että mihin aikaan aikoo tulla töistä ja mihin aikaan ollaan lähdössä eteenpäin. Ei osannut sanoa kumpaankaan mitään. Päätin viettää alkuillan sitten mieleni mukaan, rentoutumalla kotona. Mies tuli vähän ennen seitsemää töistä ja oli pahana kun en ollutkaan valmiina lähtöön saman tien. Sanoin, että juuri siksi olin yrittänyt kysyä suunnitelmia että osaisin varautua, mutta koska en niitä ollut saanut hänestä irti, en sitten viitsinyt minäkään varautua kaikkeen mahdolliseen ja olla lähtövalmiina hetkellä millä hyvänsä vaan mieluummin viettää mukavaa iltaa itsekseni. Lopulta päästiin kuitenkin lähtemään.
Lauantaina oli yhdet juoksukilpailut n. 200 km päässä anoppilasta. Sinne mies oli suunnitellut menevänsä äijäporukalla, mutta kutsuin itseni mukaan. Kisojen jälkeen oli tarkoitus mennä juoksukaverin tuttöystävän kaverin luo bileisiin(joissa kumpikaan meistä ei tuntenut ketään), tai vaihtoehtoisesti miehen kaverin bileisiin. Nämä molemmat satojen kilometrien päässä kotoa, eli yöpyminen oli välttämätöntä. En suostunut ajatukseen olla yötä juoksukaverin tyttöystävän kaverin bileissä, josta mies sai aiheen hermostua. Hotelli kun maksaa niin hirrrrveästi. Lopulta menimme miehen kaverin bileisiin ja yövyimme siellä. Nukkumaan päästiin viiden jälkeen aamuyöllä. Sunnuntaina olin todella väsynyt ja halusin kotiin nukkumaan sen sijaan, että oltaisiin käyty vielä anoppilassa syömässä matkan varrella. Mentiin kotiin ja matkalla mies ehdotti että haetaan pizzat. Pizzerian pihassa alkoi tuttu käden vääntö siitä, kuka maksaa.
Maanantaina mies meni töistä päin remppaamaan sijoitusasuntoaan. Tuli kymmenen jälkeen kotiin. Olin itse mukana hetken aikaa pitämässä seuraa, mutta en uskaltanut olla liian pitkään maalinhuuruissa.
Tiistaina toistui sama kuvio kuin maanantaina, paitsi että menin itse kaupoille ja sen jälkeen kävin yllättämässä miehen siellä sijoitusasunnolla. Viivyin hetken hänen seuranaan, mutta maalinhuuruista johtuen en uskaltanut olla pitkään.
Keskiviikkona meille tuli vieraita yöksi. Vieraat tulivat viiden aikana. Oltiin sovittu miehen kanssa, että laitan ruuan puoli kuudeksi, ja hänkin tulee siihen mennessä kotiin. Ehtisi siinä välissä käydä asioillaan töiden jälkeen. Tuli lopulta vähän seitsemän jälkeen.
Torstain eli eilisen tapahtumat jo kuulittekin. Tarkoitus oli käydä töiden jälkeen noin tunnin verran asioilla ja tulla sitten kotiin. Tuli sitten ysin jälkeen, ilmoittamatta koko päivänä mitään liikkeistään. Ja siinä kohtaa mulla taas napsahti ja päätin kokeilla, jos tuohon tepsisi hänen omat lääkkeensä, kun puhe kerran ei tehoa.
Tänään sitten ehdotti tosiaan sitä ravintola-illallista, jonka saatan kaiken lisäksi joutua itse maksamaan, jos suostun lähtemään, koska ukko on uskomattoman pihi. Mua ei huvita pätkääkään lähteä ravintolaan pilaamaan keskustelemaan näistä jutuista taas ja pilaamaan iltaa, jonka mies on kaikesta päätellen tarkoittanut nyt sitten meidän laatuajaksemme. Siitähän hän saisi vain syyn uskoa, että mun kanssa ei voi pitää hauskaa vaan riitelemiseksi menee kuitenkin. Siksikin selvittäisin asiat mieluummin kotona ja säästäisin ravintolaillalliset toisenlaisiin tunnelmiin.
-ap
Temppuilu ei ole kovin aikuismaista, vaikka syy onkin ymmärrettävä. Mitäs jos opettelisit rakentavampia tapoja toimia parisuhteessa, sehän olisi syntyvän lapsenkin etu. Viileily on aika ikävä tyyli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestiin 30: Hän ehdotti ravintolaillallista, joten hän maksaa, ellei se mene yhteisistä rahoista. _Miehellä_ siis sijoitusasunto ja sinä makselet miehen ja _miehen_ sijoitusasunnon remppaan osallistuvien ruokia? Onko teillä ns. omat rahat, miten jaatte kulut? Miten jaatte lapsesta aiheutuvat kulut? Joudutko maksamaan lapsen menoista vähintään puolet, vaikka olet äitiys/vanhempainrahalla?
Ymmärrän pointtisi tässä, MUTTA miksi miehen pitäisi nyhvätä kotona kun se lapsi on tosiaan siellä mahassa vasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
31, juuri näin. Minä maksoin _miehen_ sijoitusasunnon remppamiehen ruokakulut, kerran ennenkin on käynyt näin.
Meillä on eri tilit ja omat rahat, ja yhteinen asuntomme (okt) on yksin minun nimissäni. Minä maksan siitä lainanlyhennykset yksin. Mies aikoo osallistua sähkö-, vesi- yms. kuluihin, tähän mennessä näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Minä maksan toistaiseksi myös valtaosan (80%) kauppaostoksista. Yhteisestä ruokatilistä on ollut puhetta, mutta mitään ei olla saatu aikaan. Lapsen kulut jaetaan ilmeisesti 50/50. Näin on ainakin puhuttu.
Aiemmasta viestistä unohtui mainita, että ehdotin viimeisessä keskustelussamme tiistaina, että pyhitettäisiin yksi treffi-ilta viikossa meille kahdelle ja sen lisäksi kaksi iltaa, jolloin ollaan yhdessä klo 21 alkaen. Ja siis niin, että ollaan myös henkisesti läsnä, ei vain fyysisesti. Tämä oli liikaa. Yhtä treffi-iltaa viikossa voidaan kuulemma kokeilla. Ilmeisesti se olisi hänen mielestään ollut sitten tänään. Olin varautunut siihen että tämän viikon treffi-ilta oli hänen mielestään jo keskiviikkona ( kun meillä oli yövieraita), koska hän tuli silloin jo 19 aikoihin kotiin. Ehkä tämän iltainen olisi sitten ollut ylimääräinen bonus, jonka tarkoitus oli saada minut leppymään.
-ap
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 17:12"]
Ymmärrän pointtisi tässä, MUTTA miksi miehen pitäisi nyhvätä kotona kun se lapsi on tosiaan siellä mahassa vasta?
[/quote]
Suurin ongelma tässä näyttää kuitenkin olevan se, että ap:n mies ei ole kiinnostunut ap:n seurasta, mielipiteistä, tunteista, ajatuksista tai ylipäätään seurasta, olivat sitten kotona tai jossain muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ymmärrän ap:n käytöstä, koska eksäni oli tuollainen: puhuminen ei auttanut, huutaminen ei auttanut, itkeminen ei auttanut jne. Toinen ei vaan oikeasti koskaan ymmärtänyt, että tuollainen meneminen -varsinkin ilmoittamatta- ei tuntunut kivalle. Saattoi sanoa, että ei enää ja nyt ymmärsi, mutta niinhän se puuha silti jatkui.
Ja joku ravintolaillallinen keskustelua varten? Ei sovellu kaikille, ja esim. juuri eksäni olisi käyttänyt vastaavaa taktiikkaa päästäkseen kuin koira veräjästä. Eli kaikki tuntuu tuollaisen jälkeen kivalle ja sovitaan jotain, muttei mistään sitten lopulta pidetä kiinni.
En tiedä, mikä tuohon auttaisi. Omalla kohdallani temppuilukaan ei tuonut valoa tilanteeseen, vaikka hetkellisesti auttoi omaan oloon (ja sitä kuvitteli, että jos nyt näin edes onnistuisi). Lopulta me erosimme, kun ei tuota yhteistä aallonpituutta löytynyt, ja tyyppi ei koskaan ottanut minua huomioon. Ei tänäkään päivänä tunnu ymmärtävän tätä pointtiani eroomme, josta on jo vuosia...
JOS lähdet, niin jätä nyt ainakin lompakko kotiin. Tässä tapauksessa kutsuja tarjoaa, kun tarkoituksena on kerran vielä lepytellä sinua.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 17:20"]
31, juuri näin. Minä maksoin _miehen_ sijoitusasunnon remppamiehen ruokakulut, kerran ennenkin on käynyt näin.
Meillä on eri tilit ja omat rahat, ja yhteinen asuntomme (okt) on yksin minun nimissäni. Minä maksan siitä lainanlyhennykset yksin. Mies aikoo osallistua sähkö-, vesi- yms. kuluihin, tähän mennessä näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Minä maksan toistaiseksi myös valtaosan (80%) kauppaostoksista. Yhteisestä ruokatilistä on ollut puhetta, mutta mitään ei olla saatu aikaan. Lapsen kulut jaetaan ilmeisesti 50/50. Näin on ainakin puhuttu.
Aiemmasta viestistä unohtui mainita, että ehdotin viimeisessä keskustelussamme tiistaina, että pyhitettäisiin yksi treffi-ilta viikossa meille kahdelle ja sen lisäksi kaksi iltaa, jolloin ollaan yhdessä klo 21 alkaen. Ja siis niin, että ollaan myös henkisesti läsnä, ei vain fyysisesti. Tämä oli liikaa. Yhtä treffi-iltaa viikossa voidaan kuulemma kokeilla. Ilmeisesti se olisi hänen mielestään ollut sitten tänään. Olin varautunut siihen että tämän viikon treffi-ilta oli hänen mielestään jo keskiviikkona ( kun meillä oli yövieraita), koska hän tuli silloin jo 19 aikoihin kotiin. Ehkä tämän iltainen olisi sitten ollut ylimääräinen bonus, jonka tarkoitus oli saada minut leppymään.
-ap
[/quote]
Nyt otatte yhteisen tilin, jolle kummatkin laittavat joka kuukausi sopimanne summan rahaa. Molemmille kortit tuohon tiliin ja sitten maksatte ruuat ja muut juoksevat kulut siltä tililtä.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 17:26"]
Eroa. Pääset helpommalla.
[/quote]
Kyllä nyt on turha huudella eroa, kun ap on jo paksuna.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 17:20"]
31, juuri näin. Minä maksoin _miehen_ sijoitusasunnon remppamiehen ruokakulut, kerran ennenkin on käynyt näin.
Meillä on eri tilit ja omat rahat, ja yhteinen asuntomme (okt) on yksin minun nimissäni. Minä maksan siitä lainanlyhennykset yksin. Mies aikoo osallistua sähkö-, vesi- yms. kuluihin, tähän mennessä näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Minä maksan toistaiseksi myös valtaosan (80%) kauppaostoksista. Yhteisestä ruokatilistä on ollut puhetta, mutta mitään ei olla saatu aikaan. Lapsen kulut jaetaan ilmeisesti 50/50. Näin on ainakin puhuttu.
Aiemmasta viestistä unohtui mainita, että ehdotin viimeisessä keskustelussamme tiistaina, että pyhitettäisiin yksi treffi-ilta viikossa meille kahdelle ja sen lisäksi kaksi iltaa, jolloin ollaan yhdessä klo 21 alkaen. Ja siis niin, että ollaan myös henkisesti läsnä, ei vain fyysisesti. Tämä oli liikaa. Yhtä treffi-iltaa viikossa voidaan kuulemma kokeilla. Ilmeisesti se olisi hänen mielestään ollut sitten tänään. Olin varautunut siihen että tämän viikon treffi-ilta oli hänen mielestään jo keskiviikkona ( kun meillä oli yövieraita), koska hän tuli silloin jo 19 aikoihin kotiin. Ehkä tämän iltainen olisi sitten ollut ylimääräinen bonus, jonka tarkoitus oli saada minut leppymään.
-ap
[/quote]
Sori nyt vaan mutta sä olet uskomattoman tyhmä. MIKSI sä teet lapsia tuollaiselle!? Pihi ja tyhmä ja välinpitämätön ja itsekäs mies, ja sinä senkun maksat ja passaat. Voi jeesus että tympii lukea tuollaisista kynnysmatoista. Sä olet VARMASTI tiennyt nuo asiat jo ennen raskautta. Mä heittäisin sen niin pellolle kunnes oppii olemaan aikuinen. Jos sä nyt jo maksat kaiken ja teet kaiken, niin mihin sä sitä tarviit?
Menet nyt sinne syömään ja sitten keskustelette asioista. Kerrot miltä sinusta tuntuu ja miten sinä tämän koet. Sitten annat miehellesi vuoron kertoa omasta näkökulmastaan tämän asian. Sen jälkeen teette sopimuksen, jonka kanssa molemmat voivat elää ts. molempien on sitouduttava sellaiseen elämäntyyliin ja kommunikointiin jossa molemmat osapuolet voivat aidosti hyvin.
Jos miehesi ei suostu puhumaan, ei kuuntelemaan eikä sitoutumaan mihinkään edellämainittuun, niin sitten ainoa ratkaisu on luovuttaa ja lopettaa koko suhde. Jos taas vain kritisoit asioita ja miehesi käytöstä eikä mikään koskaan muutu, silloin annat päätäntävallan miehellesi, joka jatkaa idiootin käytöstään ja sinä olet omalta osaltasi sitä leikkiä mahdollistamassa.
Faktat pöytään ja päätöksiä kehiin!