Oltiin hautajaisissa ja koin aivan valtavaa myötähäpeää mieheni veljeä ja avokkiaan kohtaan!
Pakko purkaa tänne, kun en kellekään nyt tähän hätään voi asiaa kauhistella.
Oltiin tänään mieheni serkun lapsen hautajaisissa (juuri 18v täyttänyt poika oli). Myös miehen veli avokkeineen oli siellä paikalla. Kaikki serkukset ympäri Suomea tapasivat pitkästä aikaa toisiaan todella surullisissa merkeissä. Miehen veli ja avokkinsa ovat lapseton pari kuulemma ihan omasta halustaan. Siellä sitten kaikki kyselivät kuulumisia ja nämä puhuvat hurtastaan omana lapsenaan. Pahin ja todella törkein oli, kun eräs sukulaistäti alkoi muistotilaisuudessa itkeä vielä miten vanhemmat joutuvat hautaamaan lapsensa, miten se ei kyllä ole lainkaan niin kuin kuuluisi olla. No eikös miehen veli siihen sitten ala selittää, miten he tietää mille vanhemmista tuntuu, kun ovat jo kerran joutuneet hautaamaan yhden lapsistaan (koiran). Tähän sitten vielä avokki ponnekkaasti selittämään miten hänellä on ollut jo paljon surua elämässään, kun kokee kaikkien koiriensa saamien pentujen menetyksetkin niin raskaasti vaikka ovatkin olleet uusien perheidensä jäseniä. Yritin potkia jo nilkkaankin avokkia, mutta ei mennyt jakeluun. Yritin sitten nätisti pyytää, että voisiko lopettaa juttunsa, on aivan eri asia haudata oma lapsi kuin koira. Pari sen kuin alkaa vänkätä oikeen asiasta kovaan ääneen. Voi luoja! Olisin halunnut vaipua maan alle! Hävetti olla sukua! Pojan perhe näytti todella surulliselle :(
Harvempi varmaan uskoo koskaan lapsen saadessaan, että joskus hautaa tämän eikä toisinpäin! Tuskin kukaan piskin omistaja kuitenkaan ajattelee, että kuolee ennen koiraansa ja koira vierailee sitten vanhainkodissakin. Nyt meni multa maku tosta miehen veljen " perheestä" ! Aina on koko suku saanut sumplia joulut ja juhannukset heidän " lastensa" mukaan! Nyt mulla taisi tulla mitta täyteen tota itsekkyyttä ja itsekeskeisyyttää, kun ei edes serkun lapsen hautajaisissa voida asettaa toisen ihmislasta oman elukan arvon edelle!
Kiitos, kun sain purkautua. Kyllä helpotti!
Kommentit (18)
Järkyttävän noloa ja mautonta jos on. Itselläkin on koira, mutta se on vain koira..
Tiedän tuon ihmistyypin, jolle eläimet ovat kaikki kaikessa. Sairasta. Harva on kyllä niin typerä, että kehtaa hautajaisissa päästää tuollaisia sammakoita suustaan.
Mullakin meni myötähäpeän väristykset selkäpiitä pitkin, kun luin jutun. Eikö ihmisillä ole mitään tilannetajua?
Minkä ikäinen tämä avokki on? Kuulostaa aika uskomattomalta. Luuliko raukka saavansa suurtakin myötätuntoa avautumisestaan?
Ymmärrän, että eläimet ovat joillekin ihmisille lapseen verrattavia, mutta kyllä pitäisi ymmärtää missä sitä tuo julki.
Ja surutyö voi jatkua pitkään (kokemusta on), mutta koira on kuitenkin koira eikä millään tapaa voi verrata koiran kuolemaa lapsen kuolemaan. Tää on tietysti tätä kolmekymppistä minäminä-sukupolvea...
kyllä huomaa ettei ole omia OIKEITA lapsia. Jotenkin ilmeisesti jotkut oikeasti kuvittelevat että koira on sama asia kuin lapsi. Itse seurasin kiusaantuneena viime kesänä seuraavaa tilannetta:
Mun paras lapsuudesta asti tuttu ystäväni meni naimisiin. Olimme puolitoistavuotiaan lapseni kanssa koko edeltävän viikon ystäväni äidin kotitilalla, missä häät pidettiin, auttamassa häävalmisteluissa. Ystäväni äiti oli aivan riemuissaan lapsestani ja halusi että lapseni kutsuu häntä mummoksi :) Olin teini-ikäisenä heillä melkein enemmän kuin omassa kodissani nimittäin, hän aina vitsaili että olen heidän toinen tyttönsä. Omia lapsenlapsia hänellä ei ole, vaikka vanhimmat lapset ovat jo pitkälti yli kolmekymppisiä. Touhusi todella lapseni ympärillä koko viikon kuin oikea mummo.
Sitten häissä, kun oltiin liikuttuneita ja juhlatunnelmissa, niin ystäväni pikkuveli nousi seisomaan ja sanoi: Ehkäpä nyt on hyvä hetki kertoa, että meille tyttöystäväni kanssa tulee perheenlisäystä. " Mummo" puhkesi kyyneliin ja taputti käsiään, ja sitten tämä heppuli sanoi: " Nimittäin koiravauva!" Ja kaikki vaivaantuivat..
Että erilainen tilanne mutta samasta aiheesta. Ei joillain ihmisillä vaan ole tilannetajua.
Meillä meni anopin kanssa välit poikki, kun hän (ja miehen) sisko eivät suostuneet uskomaan, että koirille allerginen astmalapsemme ei todellakaan saa flunssien aikaan olla pitkiä aikoja koiran kanssa samassa taloudessa (tämä kun luonnollisesti pahentaa muutenkin pahoja oireita).
Kun anopin (ja miehen siskon) mielestä molemmat lapsenlapset (toinen siis miehen siskon koira " lapsi) ovat ns. samanarvoisia, eikä toista voi syrjiä..
kummasta en ole vieläkään selvinnyt täysin (molemmat kuolivat syyskuussa -97).
Vierailija:
Ehkäpä nyt on hyvä hetki kertoa, että meille tyttöystäväni kanssa tulee perheenlisäystä. " Mummo" puhkesi kyyneliin ja taputti käsiään, ja sitten tämä heppuli sanoi: " Nimittäin koiravauva!"
Siis apua!
Olen itse tooodella eläinrakas, mutta eipä tulisi pieneen mieleenikään ruveta rinnastamaan koiran ja lapsen kuolemaa. Vaikka koira olisi MITEN rakas, todellakin, koiran ottajalla on ennakolta tiedossaan se fakta, että se elää about korkeintaan 15 vuotta. Lapsen syntyessä vanhempi uskoo, että se elää vielä vuosikymmeniä hänen kuoltuaan, niin kuin luonnollista olisi.
Kauheaa että tuollaisia tosiaan on. Mutta minunkin yksi ystäväni saattaisi toimia aivan yhtä idioottimaisesti. Lapseton 30+ pariskunta, jolla 2 koiraa, joista puhutaan kuin ihmisistä ja ne myös rinnastetaan ihmisiin.
En voi edes ajatella tuollaisia moukkia, sieppaa jo muutenkin.
ymmärrän sen kyllä, mulla on itelläni lapsi. En tietenkään omalla tarinallani tarkoittanut verrata näitä tilanteita, mutta tuli vaan tuo juttu mieleeni näistä koiria lapsiin vertaavista ihmisistä. Enkä viitsinyt avata rinnakkaista ketjuakaan. Että siksi kirjoitin sen, sori jos hämää.
11
miten peset vauvan (olin juuri saanut esikoisen) pyllyn, et pysyykö se vauva hyvin sylissä. Kun hän ei meinaa saada mitenkään pidettyä omaa vauvaansa paikallaan pyllyn pesun ajan, et miten olisi hyvä pitää? Tuli sitten minun tekniikkaa katsomaan kun pyllyn pesulle mentiin. Hänen vauvansa oli siis koira.....
ensimmäinen kissani kuoli ollessani 15-vuotias. Vasta lähempänä 30 vuoden ikää jouduin kokemaan suuremman menetyksen. En kuitenkaan kailota sitä (kissan kuolemaa) hautajaisissa vaan kunnioitan kulloisenkin vainajan muistoa ja läheisten surua.
sinne saamaan antibioottia suoraan suoneen & ravintoa nenämahaletkun kautta:
" Voi ei, siis tosi kurjaa! Meilläki on ollu hirveen rankkaa nyt kun Netta (siis se koira) on ollu kipeenä, sen maha ei kestä nykyään oikeen mitään raksui" .
Joo. Tosi ikävää, että heidän koiransa vatsa ei meinaa kestää markettikoiranruokaa. Mutta kurjempaa oli mielestäni se, että oma pikkuiseni, tämän koiranomistajan kummilapsi siis, oli sairaalassa tosi kipeänä, enkä voinut olla sillä hetkellä hänen kanssaan, kun oli pariviikkoinen vauvakin hoidettavana. Eli ei paljoa jaksanut kiinnostaa joku koiran löysä vatsa.
Nyt isänpäivän alla oltiin yhdessä ostamassa isänpäivälahjaa: minä ostin lasten puolesta miehelleni, hän koiran puolesta omalle miehelleen :) Se oli tavallaan tosi söpöä.
Ap:n kertoma tapaus osoittaa suurta ajattelemattomuutta, moukkamaisuutta, suhteellisuudentajun puutetta ja ennen kaikkea sitä, että tilannetaju on kyseisille ihmisille täysin tuntematon juttu. Surullisinta on, että tämän kaltaiset ihmiset eivät itse tunnu tajuavan että ovat moukkamaisia. Kaikki muut tajuavat, ja kokevat myötähäpeää.
Vierailija:
ensimmäinen kissani kuoli ollessani 15-vuotias. Vasta lähempänä 30 vuoden ikää jouduin kokemaan suuremman menetyksen. En kuitenkaan kailota sitä (kissan kuolemaa) hautajaisissa vaan kunnioitan kulloisenkin vainajan muistoa ja läheisten surua.
Silti vähän naurattaa. Sä kerrot tämän aika hauskasti :-).
Vierailija:
Joo. Tosi ikävää, että heidän koiransa vatsa ei meinaa kestää markettikoiranruokaa. Mutta kurjempaa oli mielestäni se, että oma pikkuiseni, tämän koiranomistajan kummilapsi siis, oli sairaalassa tosi kipeänä, enkä voinut olla sillä hetkellä hänen kanssaan, kun oli pariviikkoinen vauvakin hoidettavana. Eli ei paljoa jaksanut kiinnostaa joku koiran löysä vatsa.
Nyt isänpäivän alla oltiin yhdessä ostamassa isänpäivälahjaa: minä ostin lasten puolesta miehelleni, hän koiran puolesta omalle miehelleen :) Se oli tavallaan tosi söpöä.
eläin on kuiteskin täysin eri asia kuin ihminen