Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

lapsi raivoaa meille aina kun olemme miehen kanssa yhtä aikaa kotona.

Vierailija
01.12.2007 |

ja jos jollain olisi jotain tietoa miksi näin tapahtuu niin kuuntelemme mielenkiinnolla, alkaa vähän tympiä tällainen kun varsinkin viikonloput ovat melkoista showta, poika 4v. saa vähän väliä raivareita ja laittaa kaikessa meille vastaan, mutta viikolla kun on päivät mun ja pikkuveljen kanssa kotona niin on paljon rauhallisempi ja meillä on mukavaa. Samoin jos poika isänsä kanssa on kahdestaan niin heillä menee ihan mukavasti eikä pahempia kiukkukohtauksia tule, joten MIKSI poika tulee aivan mahdottoman levottomaksi kun ollaan koko perhe koolla, välit miehen kanssa on ok, ja ihan tavallista perhe-elämää vietetään, mutta tympäsee kun ei enää viitse yhdessä oikein lähteä edes minnekään kun tietää jo etukäteen mitä kiukkuamista se on koko ajan.

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
01.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun olette molemmat läsnä, ehkä teillä ei ole mitään selkeää " lukujärjestystä" ja se hämmentää lasta. Yrittäkää rakentaa lapsen päivästä selkeä kertomalla hänelle etukäteen, mitä päivän aikana tulee tapahtumaan.

Vierailija
2/11 |
01.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Päivärytmi, melutaso, elämän säännöllisyys, virikemäärä, aika ja huomio jonka hän saa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
01.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

tai sitten hoito ei toimi yms.

Vierailija
4/11 |
01.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuo voi hyvinkin olla syynä, täytyy kokeillä tuota etukäteen kertomista, meillä kun tosiaan viikonloppuisin on aika sekalaista toimintaa, varsinkin viime mökkireissu parin kuukauden tauon jälkeen oli katastrofi :)

Vierailija
5/11 |
01.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

samanlainen temperamentti juuri tuolla lapsella :-) t. 2, Neljän äiti

Vierailija
6/11 |
01.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen tulkinnut sen taisteluksi huomiosta. Varsinkin, jos keskustellaan miehen kanssa jostain asiasta keskenämme vähän pidempään, poika pyrkii millä tahansa keinolla " tunkemaan väliin" . Eli yrittää puhua päälle, vaikkei olisi mitään asiaa jne. Nää on aika hankalia tilanteita, koska tiedostan sen, että huomiotahan lapsi vain kerjää, mutta samalla haluaisin opettaa hänelle, ettei aikuisten tärkeitä keskusteluja saa keskeyttää. Toiset lapset kai on vain huomionkipeämpiä kuin toiset. Itse uskon kyllä, että tämäkin tapaus saa kyllä keskimääräistä enemmän huomiota vanhemmiltaan. Ja positiivista sellaista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
01.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä 4-vuotias poika tekee samaa, ja huomiosta meilläkin kyse. Saa siis tosiaan paljon positiivista huomiota tavallisesti niin isältään kuin minulta, mutta ei silti kestä tilanteita, joissa päähuomio meillä on toisissamme.



Mulla on tästä samanlainen olo kuin kasilla; toisaalta huomiotahan hän vain hakee, mutta toisaalta pitäisi myös oppia, että aikuisillakin on oikeus keskustella kahdestaan.



Eräs kikka, joka meillä auttaa hiukan, on " päiväunille" meno. Minä ja mies mennään lepäilemään ja kysytään lapsilta, haluavatko hekin omaan sänkyyn päiväunille - tai jos eivät, saavat leikkiä hiljaa ja rauhassa sen aikaa kun me nukutaan... Päiväunille meno on pojasta ja 2,5-vuotiaasta siskosta niin tylsä ajatus, että leikkivät jopa tunnin nätisti ja rauhassa.



Muutenkin yritämme hiukan valita niitä hetkiä, jolloin keskustelemme pidempään - hyödynnetään tilaisuudet, kun lapsilla on hyvät leikit meneillään, jne. Meillä kyllä reissut ja menemiset onnistuu ok, hankalinta on kotona.

Vierailija
8/11 |
01.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

meillä ihan samanlaista! Olen ajatellut, että osaksi on kyseessä ikään liittyvä, neljävuotias meilläkin. Osaksi olen ajatellut, että johtuu siitä, että isällä ja mulla on vähän erilaiset näkemykset kasvatuksesta ja lapsi sen vaistoaa. Itse pidän tiukempia rajoja ja tiettyjä rutiineja, isi on vähän suurpiirteisempi.. ja soppa on valmis! Muutenkin tässä on uusperhekuviot sun muut, vaikka meillä muuten hyvin meneekin ja onnellisia ollaan, niin välillä tosiaan tuntuu, ettei viitsi mihinkään ihmisten ilmoille lasten kanssa lähteä, kun ei etukäteen tiedä, mikä show mistäkin asiasta alkaa.. =( Yritän ajatella, että kyllä se helpottaa, kunhan lapset kasvaa. Tsemppiä!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
01.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meitä naurattaa kovin.

Vierailija
10/11 |
01.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä tätä on ollut aina, nyt pahenevassa määrin kun lapsi on 3v. Arkisin menee hyvin, mutta viiikonloppuna ja iltaisin temppuillaan. Minusta se on selkeästi sitä, että lapsi ei siedä että vanhemmat puhuvat keskenään vaan haluaa tulla väliin eli niin sanotusti kaipaa huomiota. Onhan siinä ero arkeen, kun arkena päivällä äiti ei puhu kenenkään kanssa. Viikonloppuna ja iltaisin sitten on jos jonkinmoista asiaa puhuttavana. Isommalle lapselle voi pikku hiljaa alkaa opettaa, että toisten keskustelua ei saa keskeyttää. Itse en voi sietää kun lapset huutaa aikuisten väliin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö lasta kuunneltaisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
01.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsi, tässä tapauksessa poika, on huomannut sukupuolierot ja sen, että hän on peruuttamattomalla tavalla erilainen kuin hänen rakkain ja suurin esikuvansa, äiti. Hän on myös ymmärtänyt, että hänellä ei tule koskaan olemaan samanlaista romanttista rakkaussuhdetta äitiin kuin on isällä. Hän on ymmärtänyt äidin ja isän kiinteän suhteen ja ottanut yhdeksi elämäntehtäväkseen " kiilata väliin" heidän väliniin. Hän hakee huomiota kyllä, mutta myös yrittää rikkoa vanhempiensa suhdetta. Ihan normaali kehitysvaihe joka jatkuu aikansa, lapsi hakee omaa asemaansa perheessä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi yksi kaksi