HUHTISTEN -05 JOULUKUU

Oli puhetta Mareilan ja Ompunäidin kanssa että tavattaisiinkin 17.12 15:30 alkaen. Jospa KUningaskobrakin pääsisi mukaan..

terveisiä taas ja viimeisin kohellus neidin kädestä...



Meillä on nyt sitten 4 poikaa, joista 1 käyttää punaisia vaatteita (syy löytyy kohta) ja muut enimmäkseen sinisiä/muita värejä... Jenna meni nuoremman isoveljen avustuksella leikkaamaan lisää hiuksia niin, että piti vetää koneella pahimmat paikat ja jäljelle jäi lyhyemmät hiukset kuin isoveljillä! Että ei oo prinsessasta jälkeäkään, paitsi käytös. :) Mummokin tuumasi, että aina vaan enemmän tuli isoveljen näköiseksi. Pää on täynnä laikkuja, kun en viitsinyt 3 mm sängeksi kumminkaan vetää. Mun velikin totesi kuvat nähtyään, ettei tuohon ole parturilla mitään lisättävää. Ja mä perään: eikä juuri poisotettavaakaan... Ens viikolla olis yks joulujuhla, johon pitää mennä. Neidille tekemäni uus neulemekko on kyllä hieno (vaikka itse kehunkin), mutta paremmalta näytti, kun oli kiharat. Voih! Saas nähdä ehtiikö ne hiukset ollenkaan kasvamaan, jos kuukauden välein pitää saksia... Jää pian neiti siiliksi. :D



Mutta pitää mennä taas, köhinä vaan kuuluu vaunuista.



Äippä ja ' poika' -Jenna

Haukkasimme lasten kanssa piparkakkutaloa, sellaista ihan pientä vain.. Ja kun lastenohjelmien jälkeen lähdimme koiraa ulkoiluttamaan, lauloimme joululauluja koko matkan. Olen löytänyt sisältäni ihanan joulurauhan. OMiin perinteisiini EI kuulu joulusiivous, EI armoton joulushoppailu. Eikä minun onnekseni tarvitse touhuta keittiössä laatikoiden ym. parissa (tykkään kokkailusta, mutta jouluruuat eivät ole heiniäni). Meidän jouluun kuuluu piparit, laulut, omatekoiset kalenterit ja askartelu. Joulukorttien askartelu on jätetty mukavasti viime tippaan, eli aloitamme huomenna, mutta siitäkään en aio ottaa stressiä. Jos muutama kortti valmistuu, hyvä niin..



Olen jo niin joulutunnelmissa, että en oikein käsitäkään, että vielä olisi tämä ja ensi viikko töitä. Mutta onneksi sielläkin on joulujuttuja asiakkaiden kanssa. Tänään teimme kynttilöitä ja huomenna laulamme isolla poppoolla joululauluja.



Pihla on vähän ujostellut pukkia, mutta pahimmasta kammosta on veljen avustuksella päästy. Joululauluista kovimmin raikaa " joulupuu on rakennettu" ..



Tulikohan nyt yliannostus punaista ja tonttuista tänne.. Mutta näissä tunnelmissa meillä mennään..

odotellaan paitsi pukkia, myös vesirokkoa. Jossain välissä tulee varmasti, kun isoveljistä nuorempi on nyt näppyläinen, mutta ollaanko sopivasti jouluna näppynaamoja, se jää nähtäväksi. Esikko on lapsista ainut, jolla se on jo ollut. Taitaa siis mennä uusiksi meidän joulusuunnitelmat. :D



Mutta hommia riittää, joten jatkan myöhemmin pateilua...



Äippä ja touhu-Jenna

Hiljaiseloa ollaan elelty, jotenkin kun ei kirjoitellut, kynnys kirjoittamiseen nousee =( Mutta nyt koitan parantaa tapani. Osittain kirjoittamattomuus johtuu siitä, että olen nyt täysillä nautiskellut pojista. Leikkinyt ja lukenut ja ollut vaan poikieni kanssa. Ollaan istuttu iltakaudet kylvyssä ja naurettu tosi paljon =)



Joulufiilis on jotenkin kadoksissa, ehkä lumen puute, ehkä se, että tämä on eka joulu ilman isää, joka onkin lähiaikoina ollut paljon mielessä, monta hienoa muistoa joihin sekoittuu suru siitä, ettei niitä tule lisää. Kiitollinen olen kuitenkin siitä, että äitini elää ja voi hyvin.



Nyt tulee yksi uusi perinne meidän jouluaattoon, mennään viemään isäni haudalle kynttilöitä, viedään neljä kynttilää, yksi jokaiselta meiltä.



Kaikesta huolimatta yritän löytää joulufiiliksen ja kyllä se pojista tulee. Ihana seurata, kun pojat odottavat joulua. Tällä viikolla ajattelin tehdä joulusiivousta ja leipoa pipareita sun muuta mukavaa. Soitetaan joululauluja, mutta ei polteta kynttilöitä. Syykin löytyy, Anton rakastaa puhaltaa kynttilöitä, eikä anna yhdenkään kynttilän palaa, joten niitä poltellaan, kun mussukka on nukkumassa. Kaikesta huolimatta odotan joulua, olen todella jouluihminen, rakastan sitä tunnelmaa mikä jouluun liittyy.



Antonin kanssa kaikki menee omalla painollaan, ei nukuta öitä, ei syödä kunnolla, yhä edelleen poika uinuu äidin lämpöisessä kainalossa, mutta minä olen lopettanut stressaamisen. En jaksa enää ajatella, että poika on jo niin iso, että " pitäisi" nukkua yöt kokonaan omassa sängyssä jne. Ei ole pakko jos ei halua =) niin Anton sanoo minulle.



Alkuviikosta Anton sairasti tosi hassun taudin, hän heräsi su-ma välisenä yönä ja valitti kurkku- ja pääkipua, sekä oli ihan kuuma. Mittasin kuumeen, joka oli 38,5 ja annoin lääkkeen, josta seurasi hirveä kirkuminen, potkiminen ja sylkeminen. Anton vielä yökkäsi limat vessanpönttöön (ja tässä vaiheessa minä olin suurinpiirteen Jorviin lähdössä, nääs meidän Antonin kummisedällä oli ollut aivokalvontulehdus, vaikka ei hän ole vähään aikaan ollut kylässä, tuli pieni pelko) Päätin kuitenkin katsella aamuun ja poika olikin aamulla oikein hyväkuntoinen =0 Ja nyt siis ihan terve, kummallinen yön kestänyt tauti.



Toivottavasti Äipän perheeseen ei tule muuta kuin pukki ja vesirokko jää muualle.



Ihanalta kuulosti Lylen sisäinen joulurauha. Minä luulen, etten saavuta sitä muutenkuin siivoamalla aatonaattona kuin hullu, sitten kuusi sisään ja me koristellaan se poikien kanssa. Kinkku uuniin ja pojat unille, siinä sitten siemailen glögiä kynttilöiden palaessa ja ihailen joulukuusta. Lopulta kun kinkku on valmis, leikataan siitä miehen kanssa palaset ( tai parit =)) juodaan yhdet oluet ja syödää kinkkua. Lopulta hipsitään nukkumaan. Siinä avaimet minun joulurauhaani =)



Nyt, menen laittamaan iltapalan pojuille ja laitan heidät tutimaan. Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille



Mareila+Anton

Mareila, olet oikeassa, kun ei kirjota niin kynnys nousee. Tuntuu sitä paitsi siltä, että olisi niin kiva kommentoida kaikkien kirjotuksia ja " keskustella" , mutta sitten ei muista puoliakaan eikä viitsisi vain puhua itsestään.



Mutta olette mielessäni kyllä tosi usein :)



Tuolla Jennan & kumppaneiden luona tuntuu koko ajan tapahtuvan ;) Voi tukkaparkaa, mutta ihanaa, jos ette kuitenkaan niin hirvittävän vakavasti ota.



Lylen joulurauha kuulostaa oikeasti aivan mahtavalta! Ja Mareila, mäkään en ole päässyt itse vielä mihinkään joulufiiliksiin, töitä on niin plajon ja leipomisestakin meni maku, kun olen nyt tehnyt kuun aikana 9 joulukakkua ja kasan pipareita erilaisiin myyjäisiin jne ja mitään en ole itse syönyt. Mutta olet niin oikeessa, että lasten kauttahan se fiilis tulee, kun niiden intoa katselee :) Ymmärrän kyllä oikeen hyvin, että eka joulu ilman isääsi tuntuu varmasti kummalliselta.



Ompunäidistä oli taas niin mukava kuulla, ehkä mä olen ollut täällä väärään aikaan, tuntuu, etten ole teistä kuullut pitkään aikaan. Niin, ja kaikkien muidenkin juttuja on tosi ihana lukea, hymyilen ja murehdin kanssanne ja nyökyttelen täällä mukana :)



Mareila muuten, Amandalla on taas tosi mamma-nukkukausi, eli kainalossa nukkuu ja pitää kädestä kiinni. Ja keskari kanssa. Mutta niin kauan kun me kaikki kuitenkin nukutaan suht hyvin niin olemme kaikki tyytyväisiä. Esikoinen on ottanut tavaksi lukea iltasadun pienille ja tuntuvat kaikki kolme pitävän siitä. Miehellä ja mulla menee myös nyt parisuhteessa jotenkin tosi kivasti, ollaan illat yhdessä ja nauretaan paljon yhdessä.



Mulla ei ole minkäänlaista joulustressiä, mikä on ihanaa. Me nimittäin ollaan täällä ihan perheen kesken, eikä oteta mitään paineita. Syödään hyvää ruokaa (Ikeasta ollaan jo haettu pakkaseen joulukinkku), nukutaan pitkään, rentoudutaan ja ollaan vaan yhdessä koko perhe.



Yritän olla aktiivisempi jatkossa taas. Kaikkea hyvää hippujen perheille!!

Kent innosti minut kirjoittelemaan, kun tulin tähän koneelle etsimään sukulaisten osoitteita ja *punastuu* löysin itseni täältä =)



Minäkin mielellään kommentoin ja keskustelen, mutta sama pää kesät talvet, joten avaan toisen ikkunan, josta sitten kurkin jo kirjoiteltuja juttuja ja varsinkin alkukuusta avaan edellis kuun pinon, niin jotain tulee kommentoitua Tosiaan, en muista yhtään mitään, jos en noita ikkunoita avaa viereen. TUntuu, että nyt on varmaan liikaa ajateltavaa, söin tänään tonnikalapastaa johon laitoin juustoa, laitettuani sen työnsin juuston sujuvasti mikroon ja mikron päälle...onneksi huomasin äkkiä, että nyt ei kaikki ole niin kuin pitäisi.



Oikeastaan tulin Kentin mainitsemasta mammakaudesta kirjoittelemaan, Antonilla on nyt jotenkin korostetusti mamma vaihe päällä. Nyt se ei ole enää sellaista, että kukaan tai mikään muu ei kelpaa, vaan Anton haluaa olla paljon sylissä ja pussailee ja halailee minua tosi kovasti. tänään oltiin päivälevolla A:n kanssa sohvalla ja minä pidin silmiä kiinni, kun yhtäkkiä Anton alkoi pussailla minua ja silittää tukkaa ja sanoi " minä lakatan niin kovatti tinua" ihana. Öisin Anton haluaa halia, herää keskellä yötä ja sanoo " halaa minua" ja sitten halitaan.



Kent on sitten leiponut oikein urakalla siellä, voin hyvin kuvitella, ettei leipominen just nyt innosta.



Vaikka välillä tulee kirjoittelu taukoja, niin olette mielessäni kaikki ja jutut käyn lukemassa =) Rauhallista yötä kaikille hippusille



Mareila ja Anton

Ei tosin ihan noin nopeasti.

Harvoin käyn minäkin lukemassa ja vielä harvemmin kirjoitan. Minäkin nyökyttelen ja mielessäni kommentoin muiden juttuja, mutta kun alan kirjoittaa, unohtuu kaikki.



Mulla on joulufiilis jo päällä. Ihan fiiliksen mukaan valmistaudun joulunviettoon. Siivoan kyllä, mutta se miten hyvin, riippuu aivan siitä miten tekee mieli siivota. Kaappeja en siivoa, en aio viettää joulua niissä ;) Leluhyllyä hiemän inventoin tossa yksi päivä, koska sinne saadaan varmasti lisää tavaraa aattona.



Helmi pelkää joulupukkia aivan kauheasti! Meillä ei siis puhuta tonttujen kurkkimisesta ja joulupukki jättää lahjat autotalliin. Neitihän ilmoitti ettei halua lahjoja. Ollaan kovasti juteltu asiasta ja tultu tähän ratkaisuun. Tonttu-Toljanteriakin ennen räppää telkkarin kiinni kun on kuulemma tyhmä ohjelma.



Helmikin on siirtynyt takaisin meidän viereen nukkumaan. Yritetään omaa sänkyä taas sitten tämän jännän joulunajan mentyä. Tyttö nukkuu niin levottomasti ettei mies saa nukuttua. Jospa saataisi kuopuskin samaan aikaan siirrettyä omaan huoneeseen...



Nyt täytyy lähteä valmistautumaan joulujuhliin. Mukavaa joulun odotusta kaikille!



mallu

Pikaisesti tulin moikkaamaan..

En nyt muista mitä kaikkea ootte jutelleet, mut höpöttelen sit vaikka omiani:)



Hiustenleikkuuta oli jonkun hippu harjoitellut..meillä ei Miia onneksi oo saanut vielä saksia näppeihinsä, vois olla samanlaista jälkeä luvassa.



Miialla on pottailut mennyt takapakkia reippaasti, vaipoissa ollaan vaikka on yritetty kannustaa ja kehua niitä harvoja pisuja mitkä on pönttöön tai pottaan tullut.Ei auta mikään..Ollaankin sitten päätetty että kunhan tää tilanne muuten vakautuu ja Miia tottuu Minttuun, niin sitten yrittää uudelleen. Nyt on aikamoista uhmaa välillä esillä, etenkin minua kohtaan ja hermot on olltu kireellä. Tähän ei auta yhtään se, että mieskin lähti taas töihin ja kun kolmea vuoroa tekee, niin kotona on sitten miten sattuu. Nyt onneks taas 4 päivän vapaa ja joulun alla on kans vapaata.



Eipä tässä ihmeempiä, Minttukin on jo vähän päälle kuukauden vanha, hirmu nopeeta on aika mennyt, vastahan tässä laitoksella oltiin!



Mukavaa joulun aikaa kaikille!

t.Milenna, Miia-hippunen (04/05) ja Minttu (11/07)

Moi kaikki huhtihippusten äidit! Pitkästä aikaa eksyin tälle puolelle, joten ajattelin toivottaa teille ja koko perheille ihanaa joulun aikaa!



Teistä moni opiskelee kaiken muun ohella, täytyy ihan nostaa hattua, että jaksatte!



Onnittelut kaikille lapsen saaneille!



Toivottavasti teillä oli mukava pikkujoulu!



Meidän poika kasvaa ja kehittyy silmissä. Vaatteissa 104cm vaatteita otetaan jo käyttöön. Viimeksi maanantaina eräs vanhempi nainen veikkasi häntä 4-vuotiaaksi kokonsa puolesta :).

Pojalla olikin pitkään tuo fyysinen kehittyminen pääasiallisena tehtävänä. Vasta jostain syyskuusta asti puhetta on tullut enemmän kuin 1-2 putkeen. Nyt puhetta tulee jatkuvalla syötöllä.



Jäin viime viikolla äitiyslomalle! Tammikuun puolessa välissä olisi siis laskettu aika. Raskausaika on ollut helpompi kuin ekalla kertaa, hyvä niin. Sillä rakennamme parhaillaan myös omakotitaloa ja täytyy sanoa ettei rakentaminen ja raskaus sovi laisinkaan yhteen!



Olen muutaman kerran poikennut tuolla Odotus-puolella tässä syksyn aikana ja täytyy varoittaa, että keväällä sieltä on tulossa (tod.näk.) tälle puolelle uusi huhtihippusten porukka!



Jouluisin terveisin

Zitikka & K 9.4.05

...ja aika loppuu kesken.



Nyt olen minäkin saanut joulufiiliksen päälle, uskomatonta vaan, että jouluun ei oikeasti ole enää kuin muutama yö. Lahjat on hankittu, luojan kiitos. Ei tosin paketoitu vielä. Paketoin niitä pikkuhiljaa ja oman perheen lahjat aatonaato iltana, kun kinkku on uunissa. Siitä se joulufiilis tulee kunnolla.



Kiva kun Zitikka, Mallu ja Milenna kävitte kirjoittelemassa.



Älä huoli Milenna, kyllä se Miia vaipoista oppii pois, ihan varmasti.



Zitikka, hui kun teidän poika on iso, minä laittelen kaappii nyt 80 cm vaatteita. Iso kokoero pojilla. Tulethan näyttämään vauvaa keväällä johonkin tapaamiseen.



Ompunäidille kiitos kaunis pikkujouluista, meillä on pojat miettineet koiraa ja lauraa ja vauvaa (Anton varsinkin " laulan pikku pikku velivauvaa =))" ) Oli oikein mukavaa, ositin puuroriisiä, niin aattona teen riisipuuron.



Missä vaiheessa teillä jouluvalmistelut ovat? Meillä on aika hyvässä, siivoamista tosin riittää (minun on pakko siivota ennen joulua, lopulta en kerkiä tehdä kaikkea, mutta se ei haittaa) Ruoat käyn huomenna ostamassa, lahjat pakettiin, kuusi pitää hakea ja koristella, se tapahtuu huomenna/ylihuomenna ja avot, kaikki valmista.



Meillä on tosi kiireinen viikko, nähdään lasten kummeja ja ystäviä, eilen pidettiin pikkujoulut naapurin kanssa, meillä oli neljä innokasta pikkuleipuria täällä. Tiistaina tavattiin Antonin kummeja, tänään tulee toiset kummit, perjantaina ystäväpariskunta, lauantaina käydään ukkini ja tätini luona ja illalla glögille ystäväpeeheen luo. Puuhaa riittää, mutta minä jotenkin nautinkin siitä, että saa mennä ja höösätä ja talo täysi ihmisiä, sitten on helppo rauhoittua aattoa varten.



Meille tulee ekaa kertaa joulupukki tänä vuonna, saas nähdä miten Anton reagoi. Puistossa oli tänään nähnyt pukin ja juteltiin siitä, Antonia ei yhtään pelottanut, niin Anton kertoi. Kysäisin, että olisiko kivaa, jos pukki tulisi meille. Anton pohti sitä ja tokaisi lopulta, joo, joulupukki tulee meille ja riisuu vaatteet ja leikkii minun kanssani. Oli äitillä hymyssä pitelemistä =) Lisää juteltiin ja Anton sanoi, pukki meni omaan kotiin, vähän korvatunturille =D



Jep, nyt isommille välipalaa ja sitten siivoilemaan



Mukavaa joulunodotusta



Mareila+Anton

siivousten lomassa pikaisesti kurkkimaan. Huomenna mennään äidille syömään, muu onkin vielä suunnittelematta, kun ei siitä rokosta vielä tiedä. Suurella todennäköisyydellä se tulee, mutta ovat saaneet sen vasta veljeltä, kun ei tähän mennessä ole mitään näkynyt. Tai jos sekin ihme tapahtuu, että menikin jo ohi...? No, mutta pitää jatkaa. Toivottelen siis:



Kaikille hyvää ja rauhallista joulua!!!



Äippä ja Jenna + poikakolmikko iskän kera

En oo taas vähään aikaan kirjotellu, juttuja käyny kyllä kurkkimassa.



Joulu se tosiaan on tuloillaan, me lähdetään huomenna ajelemaan kohti kaakkois-suomea vanhempieni luokse joulun viettoon. Joten joulua en ole pahemmin, siis ollenkaan, täällä kotona valmistellu.



E on tässä lähipäivinä alkanu jo ihan vissiin oikeasti odottamaan joulua ja joulupukkia, vaikka vähän aikaa sitten vielä tuntui, ettei hän kyllä joulusta mitään edes ymmärrä. Tänäänkin höpötti monta kertaa, että " huomenna mennää mummille ja papalle ja sitten tulee joulupukki ja hän tuo mulle vanhoja autoja" . En yhtään tiedä,mitä nuo " vanhat autot" on, toivottavasti poitsu ei pety radio-ohjattavaan, minkä nyt ainakin saa (meiltä) ja luulisin, että autoja on enemmänkin tulossa, kun kaikki tietävät pojan olevan aivan autohullu. Kaupungillakin hää luettelee vastaantulevien autojen merkit jo melkein kaikki. Renault ja Mitsubishi taitaa vielä olla semmosia, mitä hää ei tunnista, mutta bemarit, mersut ja volvot tunnistetaan jo kymmenienkin metrien päästä. :)





Mutta koska mulla kerrankin on " iltavapaa" eli lapset (molemmat!!!) ollu unten mailla jo reilun tunnin ja mieskin yövuorossa, niin taidan hyvällä omatunnolla korkata yhden siiderin ja siirtyä sohvalle tv:n ääreen.



Kaikille teille oikein rauhallista ja mukavaa joulua!!



S ja E

Minä olen ilmeisesti ainoa, joka vetää aivan karmeat joulustressit joka vuosi. Olen ollut kuin persuuksiin ammuttu karhu jo kaks viikkoa. Ei mitään järkeä, mutta kun HALUAISIN, että edes KERRAN VUODESSA ois kaikki lähes TÄYDELLISTÄ. Ja täällä minä sitten ärisen ja murisen ja tukka putkella yritän tehdä kaikkea yhtä aikaa, enkä saa mitään valmiiksi. PAH!



No, joululahjat saatiin kerrankin hankittua ajoissa ilman paniikkia. Joulukortitkin ehdittiin lähettää, viime tingassa, mutta kumminkin. Tänään käytiin tekemässä karmeat jouluostokset, niillä ruokkii kyllä jo puoli kylää. Puoli kylää on melkein tulossakin kylään, sukulaisia nimittäin tulee aattona aamusella joulupuurolle.



Muuten sitten semmosta, että Helkalla on edelleen sellanen kausi, että joka päivä se karjuu vähintään kaksi-kolme kertaa jostain mitättömästä asiasta noin puoli tuntia suoraa huutoa. Syyksi se usein ilmoittaa, että haluaa huutaa :/ Olen yrittänyt hyvällä ja myönnän, välillä pahallakin, mutta lähinnä siihen auttaa se, että antaa vaan huutaa tarpeeksi kauan... En minä tiedä, pitäiskö mun osata jotenkin saada se karjuminen lakkaamaan. Jos pitäisi, niin en sitten osaa. Onneksi asutaan keskellä ei mitään, niin ei kukaan luule, että täällä jotenkin rääkätään kakaroita. Mietin yhtenä päivänä, että mitähän sitä oikein keksis jos asuis kerrostalossa. Kun ei tosiaan mikään muu auta kuin aika. Lahjoisinko suun tukkoon suklaalla?



Milenna, Helkalla oli myös housuun pissaamis -kausi Oivan synnyttyä. Meni ohi aikanaan, mutta siihen tyssäsi meidän lupaavasti alkanut itsekseen nukahtaminen. Nyt taas istuskellaan vieressä... Meillä koko poppoo nukkuu yleensä viimeistään aamulla samassa sängyssä ja mulla on selkä ihan jumissa, kun kaikki kiilaa joka puolelt. Kaiken lisäksi meidän kissa on onnistunut soluttautumaan makuuhuoneeseen (josta se oli tarkoitus pitää poissa) mun jalkopäähän (minne sillä ei ainakaan pitänyt olla mitään asiaa), eikä varmasti tassuaan liikauta, kun yritän tulla nukkumaan.



Oiva on jo 7kk! Nyt se jo konttaa ihan täysillä ympäri taloa, nousee seisomaan tukea vasten, tänään kun istuin lattialla, se nousi mun jalkaa vasten pyllöttämään ja siitä ilman käsiä pystyyn!! Ei se kyllä siinä onneksi pysynyt, mutta huh sentään. Ei tarvis yhtään enempää vauhtia ennen kuin järkeä tulee lisää. Mutta liikkumisesta huolimatta Oiva on paljon rauhallisempi kuin Helka. Hassua miten nämä onkin ihan erilaisia. Olen kyllä miettinyt, että onneksi tuli lapset tässä järjestyksessä. Mun hermoille ois paljon suurempi koettelemus, jos eka lapsi ois ollut se rauhallinen. Kun kumminkin sitä jotenkin olettaa, että ne lapset ois jotenkin samanlaisia. Ehkä olis vaikeampaa edes yrittää suhtautua positiivisesti joihinkin asioihin. Sanotaan nyt vaikka ne nukkumiskoettelemukset silloin Helkan vauva-aikana.



Kyllä tästä täytyy taas alkaa jotain hommaamaan, jos vaikka löytäisin sen joulumielen jostain noiden pesukonetta odottavien astioiden alta.



Lähes 100% varmuudella en ehdi kirjoittamaan mitään ennen joulua, joten oikein Hyvää Joulua taas kaikille! Ja menkööt samalla uuden vuoden toivotuksetkin :) Taas on yksi vuosi vierähtänyt teidän seurassa. Uskomatonta, että pian meidän huhtikuiset masuvauvat on jo 3-vuotiaita.

äipälle piti sanoa osanottoni menetettyjen enkelinkiharoiden johdosta :) Minä en ole vielä edes uskaltanut kertoa Helkalle mistään kampaajista tai ylipäänsä sellaisesta asiasta, että hiuksia leikattaisiin...



Ja sitä mun on pitänyt kysyä, että mitäkä se pateilu on? Vieras termi, vaikka aika kauan olen tällä palstalla viihtynyt, viime aikoina tosin yhä harvemmin.

PIkaisesti tulin kirjoittelemaan joulutunnelmia ennen joulua vielä.



Errj: Kyllä se joulustressi hiipii tänne hiljaa, mutta varmasti, käsi kädessä joulurauhan kanssa. Ne ovat minulle vähän niin kuin ying ja yang, ilman toista ei ole toista. tiedättekö. Viimeistään huomenna heilun tukkaputkella, karjuen pölyrätti kädessä ympäri huushollia ja kiroilen, KUN IKINÄ, KOSKAAN EI MITÄÄN VOI TEHDÄ AJOISSA. Ja se piti tehdä ja se ja se...joka vuosi sama juttu. Ennen joulua viipotan tukkaputkella/kestitän vieraita illat pitkät joulurauha sydämmessä...KUNNES tulee aatonaato ja helvetti on irti. Tosi kun kaikki on (toivottavasti) valmista aatonaatona, iskee joulurauha nurkan takaa ja tainnuttaa minut kolmeksi päiväksi nauttimaan joulusta, sitten onkin hyvä alkaa stressaamaan uudesta vuodesta jne.



Kammottavat ruokaostokset tein luojankiitos eilen, eli ruoka ostettu, jos jotain unohdin ollaan ilman. Lahjat paketoin perinteisesti huomenna illalla (tosin viime jouluna siivoilin cd hyllyä, kello 23 vielä, mikäköhän ihme visio se oli) ja lopulta kinkkua, olutta ja nukkumaan.



VItsit OIva on iso ja vauhdikas poika jo!! Meidän Anton taisi ryömiä n 1m matkoja toissa jouluna (onko siitä niin kauan?) Kiva kun Oiva on rauhallinen poika, meillä oli niinpäin, että esikko oli se helppo ja A se vähemmän helppo tapaus. Niin vaan ne ovat niin kovin erilaisia, vaikka sisaruksia, sitä hämmästelen minä aina.



Jeps, nyt pakkaamaan lahjoja, en ole varma kerkeänkö enne joulua, joten



HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA HIPPUSILLE JA PERHEILLE <3



On ollut mahtavaa jakaa teidän kanssa taas yksi vuosi taapero arkea, iloineen ja suruineen



Mareila+Anton

unohtu,meidän Antonilla on myös tapana saada useita kertoja päivässä raivarit jostain ihan turhasta asiasta, eilen syynä oli esim, etten antanut Antonin heittää wc paperia pönttöön. Poika siis seisoi vessanpöntön kannella ja karjui reilun tunnin. Minä annoin huutaa, otin syliin ---> sata kertaa hurjempi huuto ja raivo, ilmoitin, että nyt sinua harmittaa, äiti on tässä, tule syliin kun haluat (siivoilin siinä samalla) lopulta poika antoi periksi ja tuli nyyhkien syliin ja ilmoitti, että minä haluan heittää vessa paperia, nii-in, raskasta olla 2v.



Nyt oikeasti glögiä ja lahjojen pakkausta



M+A

Jännitys on jo käsin kosketeltavaa ja lapset käyvät kierroksilla. Huomenna pukki tulee! Joulukuusen koristelua odotellaan myös aivan intopiukeina.



Minä sain tänään mahtavan joululahjan: raskaustesti näytti plussaa. Eli joskohan olis meille se kolmas sitten tulosssa.. Kehitän nyt sitten keksityn Flagyl-kuurin, niin ei tartte jouluna vielä kertoilla isovanhemmille raskaudesta, vaan viinijuomattomuus menee kuurin piikkiin.



Mutta siis, kaikille IHANAA JOULUA

Päätin pikaisesti siivouksen lomassa kurkistaa tänne ja vau mitä uutisia, ONNEA LYLE!!!!



Antonkin odottaa pukkia ja kuusen koristelua, nyt pojat ovat äidin kuusta koristelemassa ja leipomassa pipareita, joten jatkan siivousta, ennenkuin poitsut tulevat



IHANAA JOULUA



Mareila+Anton

saunapuhtaat terveiset vielä. :)



Meille ei nyt sitten pukkia tänä vuonna taida tulla, kun Jennalla ja pikkuveljellä on sittenkin se vesirokko. Ja muutenkin taitaa tulla rauhallinen joulu ja osa uutta vuottakin, kun ne menee lasten sairastellessa... Meille voi porukkaa kyllä tulla, jos uskaltavat, mutta me ei lähdetä nyt minnekään. :)



Hvyää Joulua taas kerran!



Äippä ja rokkotautiset :)