Vanhempainvarteista open näkökulmasta: Tiedättekö, mikä on ärsyttävää?

ap

se kyl kestää just sen vartin... ja kun itellä on asiaa sen open jutustelun jälkee, ni ei kerkee... t:kokenut 3 lapsen kanssa.

ap

liekö oikee opettaja! ei siellä puolta tuntia ennenkää oo saanu olla, vaikka asiaa ois riittäny.

Vierailija:

Ei kysy, ei kerro lapsestaan, ei mitään. Vaikka minulta loppuisi juttu (kaikista ei ole pahemmin sanottavaa, kun kaikki menee hyvin), vanhempi istua pönöttää siihen asti, että kerron seuraavan perheen olevan tulossa.

Älä jää odottamaan asiakkaan kommentteja. Kysele, kerro, vastaa. Jos kaikki on siinä voit sanoa, " Tässä minun puoleltani kaikki, oliko vielä jotain?" Tosi yksinkertaista. Vai?

Etkö voi kysyä " Haluaisitteko vielä jutella jotain lapsestanne?" , Jos eivät halua, niin sitten kiitos ja näkemiin.



T: Ope

ap

nouset pöydästä ja vanhemmat, 2/3 heistä, istua nököttää silti sanaakaan sanomatta paikoillaan. Just.

80 luvun alussa kun mä olin koulussa siellä ei vanhemmat tavanneet opettajaa sekuntiakaan. joulu ja kevätjuhlissa ehkä. tai jos lintsas tai lunttas ne kai soitti himaan. oli meil kai joku reissuvihko..

ei ollut mitään vanhempain vartteja.



älkää kitiskö

Kes-ki-ty nai-nen.

terkuin ei ope

mä luulin, et siellä vanhempainvartissa vanhemmat oikeesti käyttäytyy jotenkin tosi tökerösti tms.

mut olikin kyse ajankäytöstä.

ja olen yhtä paljon äänessä kuin opettaja,muutenkin yhteustyö sujuu ja siitä tulee aina positiivistä palautetta,että ollaan niin aktiivisia lastemme kouluasioista (3 poikaa)

Jos lapsesta ei riitä juttua niin pitkäksi aikaa, lopetan tapaamisen aiemmin. Jos asiaa on, juttelemme koko puoli tuntia ja varamme tarvittaessa uuden ajan, jos jotain keskeistä jäi vielä juttelematta. En näe tässä mitään ongelmaa.



Opettaja ja neljän äiti

voidaankin lopettaa tähän, kiitos ja näkemiin. Se vasta nimittäin on ärsyttävää, kun ope ei saa tällaista itsestään selvää asiaa kakaistua ulos suustaan. t. vanhempi

istua nököttäisin koko puoli tuntia ja odottaisin, että opettaja vielä jotakin sanoo. Olen luullut, että opettajat, jos ketkä, pysytyvät puhumaan asiasta kuin asiasta pitkään. Vaikka puolukanvarvusta.



Tosin mulla on itsellä niin paljon juteltavaa ja kysyttävää, että ei puoli tuntia riitä.

Onneksi opettajilla on aina juttua piisannut, tosin ei mitään uutta ja ihmeellistä. Turhiahan nuo tilaisuudet ovat. En ole koskaan saanut niistä mitään irti, ja siksi en niissä enää käykään.

noissa mitään puhuttavaa. Minä aina kyselen mm tuntiaktiivisuudesta ja missä asoissa lapseni on muita parempi/huonompi. Miten kaverisuhteet menevät ja onko luokalla ollut kiusaamista. Kiinnostaa onko lapseni jollain osa-alueella semmoista kehitettävää, johon minä voisin vaikuttaa. Ovatko toiset lapset huomioineet lapsessani jotakin erityistä.



Minua kiinnostaa lapseni koulunaloitus. Voisin kuvitella, että sitten isompana ei enää ole niin paljon jutun juurta. Näin pienellä voisi näitä vartteja olla useamminkin.

Minä ainakin muodostan myös mielipiteitä noista aiheista ja kyselen lisää sen mukaan, mitä opettaja sanoo. Minä joudun suorastaan keskittymään siihen, että annan opettajan puhua suurimman osan aikaa, eli en itse olisi koko ajan äänessä.

jutun kesken jääminen, kun seuraavat odottavat jo ovella.



Oikeasti ärsyttävää - ei, raivostuttavaa - on se, että jotkut vanhemmat kyseenalaistavat opettajan positiiviset kertomiset. Eli kun olen innoissani hehkuttanut, miten kivasti lapsella on alkanut vaikeuksien jälkeen sujumaan, vanhempi ääneen lyttää lapsen osaamisen. Ja lapsi kuuntelee vieressä. Välillä ei meinaa millään mennä perille, että kyllä nyt olisi oikeasti syytä olla iloisia edistyksestä. Pistää vihaksi!



Kiltit isät ja äidit: Kyllä me opet kerrotaan, jos ongelmia on. Ottakaa kehut vastaan kun niihin on aihetta ja iloitkaa niistä yhdessä lapsen kanssa!



T: Ope kera tokaluokkalaisten