Kokemuksia tapaamisoikeudesta
Hei!
Olen 2.5 vuotiaan pojan yh-äiti. Erosin entisestä miehestäni vajaa 2 vuotta sitten, pojan ollessa 6 kk vanha. Emme tehneet silloin tapaamisjärjestelyjä, koska pojan isä muutti viereiseen rappuun ja näin ollen tapaamiset oli helppo järjestellä. Nyt ex-mies muutti noin 160 kilometrin päähän töiden perässä. Olemme keskustelleet muutaman kerran tapaamisjärjestelyistä, mutta meidän mielipiteet ovat aivan erilaiset asiasta. Minun mielestäni paras ratkaisu olisi se, että poika viettäisi joka toinen viikonloppu isänsä luona. Isän mielestä olisi parasta vuoroviikko järjestelmä. Olen yrittänyt selittää, että hän joutuisi hankkimaan lapselle toisen hoitopaikan, koska olemme molemmat töissä. Lisäksi hän joutuisi hankkimaan omaan asuntoonsa (pieni yksiö) lapselle tarvittavat välineet, koska ei ole mitään järkeä kuljettaa vaatteita ja muita tarpeellisia tavaroita joka viikko edestakaisin. Harmittaa ihan vietävästi, kun en silloin pari vuotta sitten tajunnut tehdä tapaamisoikeudesta sopimusta, koska silloin lapsen isä ei todennäköisesti olisi edes ehdottanut tätä järjestelyä. Olen sanonut hänelle suoraan, etten aio suostua hänen ehdotukseen, koska se on mielestäni lapsen riepottelua paikasta toiseen. Kertokaa, miten tällaisessa tai vastaavassa tilanteessa on käynyt. Olen ihan neuvoton kun pelottaa, että poika joutuu reissuelämään. Hassua tässä koko jutussa on se, ettei isä ole ollut tähän asti kauhean aktiivinen olemaan poikansa kanssa. Hän on käynyt aina katsomassa poikaa silloin kun sattuu huvittamaan, muttei ole ollut kahdestaan poikansa kanssa paria päivää pidempään. Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia.
Kommentit (3)
Meillä oli eron jälkeen n.vuoden tällä vko/vko periaatteella lapset. Elämä oli aika rauhatonta - juuri, kun lapset olivat kotiutuneet ja rauhoittuneet oli taas lähdön aika. Nyt olleet isällä viikonloppuja ja tilanne rauhoittunut huomattavasti.
Tuttavani lapsen vanhemmilla välimatka 400 km ja lapsella on kaksi kunnallista hoitopaikkaa eli kai se kaksi hoitopaikkaa onnistuu.
tuossa tapauksessa ota yhteyttä oman paikkakuntasi lastenvalvojaan ja sovi ensin tapaaminen yksin valvojan kanssa, näin voit keskustella ensin omasta näkemyksestäsi valvojan kanssa ja sen jälkeen otat toisen ajan johon tulee myös ex miehesi jossa voitte sopia tapaamisjärjestelyistä, valvoja ajattelee ensisijaisesti lapsen etua, mikä tässä tilanteesssa on varmasti se että lapsen ei tarvitsisi rampata ees taas kun noinkin pitkä välimatka..voimia sinulle ja jaksamista, ne on vaikeita asioita mutta kyllä ne varmasti ratkeaa parhain päin
nimimerkillä kokemusta on..
koska se vaatii äärimmäistä sitoutumista lapsen ehdoilla elämiseen ja yhteistyöhön toisen vanhemman kanssa. Eli jos sinä siitä kieltäydyt niin sitä ei todennäköisimmin tule oikeuskaan määräämään.
Mä en tiedä miten on, voiko samalle lapselle edes saada kahta hoitopaikkaa eri paikkakunnilta joka toiseksi viikoksi? Voipi olla, että jompikumpi joutuisi palkkaamaan kokonaan yksityisen hoitajan omilla rahoilla.
Mutta kuulostaa tosi järjettömältä järjestelyltä (ja juuri lapsen riepottelulta) noin yleisestikin, että lapsi sitten olisi aina yhden viikon kerrallaan yhdessä päiväkodissa ja toisen viikon toisessa.
Kaikki mun tuntemani 50/50 -perheet asuu lähekkäin tai ainakin samassa kaupungissa ja lapsi/lapset on koko ajan samassa hoitopaikassa ja molemmissa kodeissa on kaikki omat pelit ja vehkeet ja venkselit ja myös lapselle/sille oma huone, ja silti se on lapsille välillä tosi raskasta.
Eikö mies voi suostua kompromisseihin? Tyyppiin jossain kuussa kolme viikonloppua, tai pidempiä viikonloppuja jos vain pystyy pitämään vapaata, tmv?