G: sitä joulua en unohda. Elämäsi unohtumattomin joulu hyvässä tai pahassa?
Kommentit (25)
Kyynelehdin ja ihmettelin pientä suloista tonttupoikaa, kaikki oli niin ihanaa.
Pahin joulu oli 1988. Enoni oli perheensä kanssa tulossa joulunviettoon 200km:n päästä. 22.12. puolen päivän jälkeen vastasin meillä kotona puhelimeen.. enon auto oli joutunut onnettomuuteen, ajanut rekan alle. Eno sekä kaksi serkkutyttöäni, 12- ja 9-vuotiaat kuolivat. Se oli niin hirveätä, niin hirveätä, ettei sitä voi sanoa. Äiti ja mummu meni ihan shokkiin, olivat pameilla kaikki pyhät, itse yritin itku kurkussa tehdä joulua (olin 15), mutta ei siitä mitään tullut. Itkua ja surua oli se joulu täynnä.
Kuukautiset alkoivat aattoyönä (siis 23-24 välisenä), oltiin mummolassa ja sotkin lakanat :/
mutta muistan aina yhä uudelleen sen tunnelman kun olin sellainen 6-7v vanha ja aatonaattona luistelimme siskoni kanssa parketilla tossuilla ja vanhemmat toivat jouluruokaostokset kaupasta, tuoksui joulun herkut, oli jouluinen kynttilä tunnelma, joululaulut soi... muistan sen niin hyvin... Tule joulu kultainen...
Mutta muistan aina sen joulun, kun vietin aattoa ensimmäistä kertaa poikaystäväni (nykyisen mieheni) kotona. Kun oli jouluaterian aika, iskettiin tölkkiherneet ja muut säilykkeet, kaupan salaatit, maidot yms. niissä omissa purkeissaan pöytään! Se oli aika järkytys, kun kotona olin tottunut, että joulupöytään panostetaan jo kattauksessa ja ruuat siirretään " siisteihin" astioihin. Hyvältähän se ruoka silti maistui, ja nyt olen jo asiaan tottunut :)
Aatoissa oli aina ihana taianomainen hehku. Ja sitten joulupäivänä lötköteltiin uusissa yöpuvuissa koko päivä, leikittiin uusilla leluilla, luettiin uusia kirjoja ja syötiin karkkia! Ja äiti oli takuuvarmasti aina hyvällä tuulella, eikä huutanut koskaan joulurauhan jälkeen:-)
Opiskeluaikana olin yhden joulun ihan kamalan kipeä. Kurkkuun koski, kuume veti aivan veltoksi jne. Edes ruoka ei maistunut:-(
Esikoiseni eka joulu oli kamala. Takana oli muutenkin rankka vuosi (äitini aivohalvaus ja siitä toipumattomuus, miehen veljen lapsen kuolema, sukulaisten syövät ym.) ja joulua oli tarkoitus viettää sekä miehen perheen luona että minun kotonani. Ensin sairastui oksennustautiin lapsi, sitten jouluaattoiltana mies ja minä oksensin aamuyöstä. Myös miehen vanhemmat sairastuivat. Sen jälkeen jouluruuat eivät maistuneet pariin vuoteen...
Surullisin jouluni oli kolme vuotta sitten, kun mieheni serkku ja lapseni kummisetä kuoli viikkoa ennen joulua. Joulua kuitenkin piti viettää ihan normaalisti lasten takia - ja kyllähän se sitten onnistuikin ihan hyvin.
Surullisin