Mulla on synttäri tänään. Mies ei edes onnitellut. Olen surullinen, kun hän ei millään tavalla halua ilahduttaa minua

Keksi itse itsellesi jokin mukava lahja ja nauti siitä hyvällä omallatunnolla...

Aloin ihan itkeä. Edes te nettiystävät onnittelette ja olette mukavia. Kiitos vielä. Juu, pitää kai ostaa itselle jotain mukavaa sitten synttärin kunniaksi.

Miksi itse vaivaudun muistamaan mielstä, jos hänellä on tuollaiset periaateet? Pistä se raha ensikerralla itseesi, hyvällä omallatunnolla!

Mieheni siskolla on aviopuolisona käytöstavaton moukka joten läheltä kun olen päässyt seuraamaan niin ei kateeksi käy. Ei avaa ovea naiselle, päin vastoin, kun käveli hieman jäljessäni eräälle juhlapaikalle ja kohteliaasti jäin hänelle ovea auki pitämään, hän vain lontosteli ohitseni! Olin järkyttynyt. Samaisissa juhlissa säntäsi ensimmäisten joukossa kahvipöytään oman perheensä juhlissa.

käy ostamassa itsellesi lahja ja tee kakku. Ihme käytöstavaton moukka tuo miehesi. Kyllä minusta naista ja miestä voi hemmotella muutenkin kuin juhlapäivänä, mutta edes silloin. PIenet huomionosoitukset ovat välittämistä. Helli itseäsi miten pystyt/keksit/ehdit ja nauti päivästä! Onnea hurjasti!

Olen ostanut lahjan ja muutenkin huomioinut mieheni merkkipäivät kai siinä illuusiossa, että hänkin oppisi niin tekemään. Ilmeisesti muutosta ei tule. Minä ostan myös kaikki joululahjat (myös hänen sukulaisilleen). Minä ostan kaikki lahjat lapsillemme ja järjestän juhlatunnelmat.



Joulunakin mies vain vaivautuu. Häntä vain harmittaa, kun ei tule kiinnostavia tv-ohjelmia. Mitään joulutunnelmaa ei luo. En tiedä, mikä häntä vaivaa. Samanlainen on ollut koko 10 vuotta, kun olemme tunteneet. Vain ekana synttärinä hän osti mulle lahjan. (Kuukausi tutustumisemme jälkeen.)



Kiitos siis vielä tuestanne

Puuttuuko sinulta kenties jotakin - vaikuttaa siltä niin kuin olisit kateellinen siitä, että jotkut saavat huomiota juhlapäivänään...?

Onnea minunkin puolestani ap...

Tuon kakunkin voisi tehdä. Alan jo hieman piristyä. Ehkä syömme sen vai minä lasten kanssa. Ei minusta ole myöskään lapsellista haluta pientä hemmottelua edes syntymäpäivänä. (Ikä alkaa muutenkin jo harmittaa. Hemmottelu lohduttaisi.)



Voi, kun mulla olisi huomaavaisempi mies. Ilmeisesti hän ei välitä minusta riittävästi, jotta hemmottelisi minua. Pitää kai itsestään selvyytenä. Eipä kai tähän saa mitään muutosta. Tuli sitten valittua tämmöinen mies. Miehen välinpitämättömyys siis harmittaa myös sen lisäksi että ei ole juhlatunnelmaa.



ap jo hieman pirteämpänä.

ovat ne meidän perheessämme hauskoja päiviä. Päivänsankari saa aamiaisen sänkyyn ja " määrätä" koko päivän, mitä tehdään ja mitä syödään. Tässä maailmassa ei ole minusta ikinä liikaa iloa, joten kaikki kissanristiäiset (joita synttäreit eivät tietnekään ole) ovat tervetulleita. Onnea vielä ap:lle ja virtuaaliälliä ukkosi päähän!

En käsitä, miksi mieheni ei halua virittää juhlatunnelmaa mitenkään. Onkohan elo isän kanssa ilman mieheni vauvaiässä kuolluttä äitiä tehnyt miehestäni tuollaisen. Ehkä hänen isänsä ei viitsinyt järjestää juhlia. Ainakin joulua pitää turhana. Lahjat kumminkin ostaa. Mieheni isä kasvoi ilman vanhempia orpona lastenkodissa. Ehkä oli ahdistunut tästä.



Kiitos teille tuntemattomat ystäväni. Olisipa mulla vaikka noin mukavia sisaruksia. (Mulla ei ole sisaruksia.) Viettäkää te mukavia synttäreitä ja jatkakaa perinteitä suvuissanne.

Miehelläni oli varsin samanlainen tilanne (ei toisin noin rankka) ja hänestäkin " ylenmääräinen hössötys" oli tukalaa, kunnes hän oppi nauttimaan itsekin erilaisista pikkujuhlista ja siitä, että perheemme juhlat voidaan järjestää meidän perheemme näköisiksi, ei toisinnoiksi hänen lapsuutensa ankeista juhlista... Älkää antako miehenne asenteen pilata sinun ja lastesi iloa pienistäkin ilonaiheista. Onnea vielä syntymäpäivänä!

Taitaa olla mahdotonta, kun ei vieläkään ole kehitystä tapahtunut. Sen vielä täytyisi tapahtua hänestä itsestään lähtöisin olevana muutoksena. Ei tuntuisi miltään, jos hän pakotettuna ja kiukkuisena sitten väkisin jonkun nyssykän lahjaksi toisi. (Niinkin on käynyt.) Siis tärkeämpää minulle on se juhlapäivän tunnelma. Se, että toista halutaan ilahduttaa.



Mieheni isä on jotenkin sellainen, että ei reagoi oikein mihinkään mitenkään. Kertoipa sitten hänelle iloisen tai surullisen uutisen, se ei näy hänestä mitenkään. (Lastemme syntymät eivät oikein näkyneet hänessä mitenkään, ei myöskään hänen parhaan kaverinsa kuolema.) On kyllä lähettänyt lahjat lastemme syntymän johdosta. Minkäänlaisia mielenliikkeitä ei kumminkaan tapahdu. Äänensävyt esim aina vaan monotoniset. Mikään ei hätkähdytä. Ehkä tämmöinen on turruttanut myös mieheni. En tiedä.



ap jälleen

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ ja ISOT HALIT !! Ja nyt herkuttelemaan siitä... ;)

Juhli lasten kanssa, pitäkää hauskaa! Ei sitä ikää tarvitse surra - itse en aina edes muista, kuinka vanha olen...



Mutta tuli mieleen, että älä sinä osta miehen sukulaisille lahjoja, ei se ole sinun hommasi. Ostat lapsille ja itsellesi ja omalle suvullesi. Miehellesi voit ostaa, mutta voit vaikka laittaa vain iloisen kortin tms. Tai osta hänelle vaikka vuohi Afrikkaan joululahjaksi, ja laita korttiin, että tämä ehkä ilahduttaa häntä enemmän?

Tuntuu jo paljon paremmalta. Ostan itselleni tänään lahjan ja huomenna teen kakun ja syön lasten kanssa päivällä.



Nyt täytyy mennä sitä mokomaa miestä hakemaan töistä autolla. Luen viestejä vielä myöhemmin, jos sattuisi lisää tulemaan.



Kiitos vielä.



ap

en ole mitenkään kehdannut olla ostamatta niille miehen sukulaisille lahjoja. Ehkä mun ei enää pitäisi.



Vai vuohi miehelle. Voisikin olla ihan hyvä lahjaidea. Nimenomaan juuri tuollaiselle, joka ei minullekaan osta. Menisi lahja sen paremmin ansaitsevalle kehitysmaahan. ap

Kuitenkin toivotan sulle paljon onnea!!

Pidä lasten kanssa kivat juhlat :) olet sen ansainnut!

vielähän tässä on päivää jäljellä ja tiedä mikä yllätys ap:tä odottaa??

Vai onko miehen peli jo menetetty kun ei tiettyyn kellon aikaan mennessä onnitellut?

olisi joku yllätys odottanut. Kumminkaan ei odottanut mitään yllätystä.



Menin kumminkin niin alas, että mieheltä edes jotain lahjaa ruinasin, kun niin harmitti. Olin itkuinenkin. Lapsetkin siinä sitten mukana vielä. Mies meni sitten kahdeksalta markettiin ja jonkun lahjan (pieni koru) huonontuulisena osti. Onnittelikin minua selkäpäin sitten lopulta. Eipä tässä se lahja olisi ollut tärkeä, vaan se tunnelma ja tunne, että minua halutaan ilahduttaa.



Ei siis mitään ostanut omasta halustaan, joten muutosta ei myöskään ole luvassa. Ei kannettu vesi kaivossa pysy.



Jos ensi vuonna en sanoisi mitään synttäristäni, niin mahtaisiko hän havahtua jotenkin. En usko. Olisi vaan tyytyväinen, että vaimo vihdoinkin on lopettanut tuommoisesta turhasta asiasta kuin synttäristä vouhkaamisen.



Kiitos vielä teille. Huomenna siis juhlin vielä lasten kanssa vapautuneena ilman mitään paineita miehen suhteen.



ap