Nolottaa ja harmittaa...Joudun lopettamaan Plan-kummiuteni =(
Meillä on jo muutaman vuoden ajan ollut Plan-kummilapsi El Salvadorissa. Nyt poika on 10-vuotias. Mitenkään erityisen " läheisissä" väleissä ei olla, mutta pari kertaa vuodessa olen kirjoittanut/lähettänyt pienen lahjan ja kuvia ja hän on kirjoittanut samoin. Aluksi serkkunsa tai plan-henkilön avustuksella, viimeisimmät kirjeet ihan itse.
Minusta on ollut todella hieno asia, että joku siellä kaukana saa minun kirjeitäni ja pieniä lahjojani, ja iloitsee niistä. Pojalla on vaikea perhetausta, ja perheessä köyhyyttä, mutta hän näyttäisi jaksavan opiskella ja haaveilla hyvästä ammatista. Maksamamme sponsorirahat eivät siis mene suoraan tälle perheelle, vaan plan tukee niillä projekteja ko. kyläyhteisössä/alueella, ja saamme säännöllisesti raportin sekä lapsen kehityksestä/perhetilanteesta että alueella toteutuvista projekteista. Minusta Plan-kummius on erittäin toimiva ja luotettava tapa auttaa köyhissä maissa, ja samalla saa yksilöllisen yhteyden yhteen lapseen/perheeseen sinne.
Nyt on kuitenkin itsellä ollut elämänmuutosta kerrakseen, ja olen tilanteessa, missä KAIKKI ylimääräiset laskut on karsittava. Olen jo karsinut lehdet, netin (työskentelen nyt naapurissa asuvien vanhempieni netistä päivisin), omat harrastukseni, oikeastaan kaiken, mistä vaan voi karsia. Tämä on väliaikaista (opiskelen vielä jonkin aikaa) ja tulevaisuudessa varmasti koittaa taas parempi jakso. (olen valmistumassa akateemiselle alalle, jossa on hyvä työllisyystilanne ja minulla on runsaasti työkokemusta ko. alalta opintojen ajalta)...Opintojen loppuun vaan pitäisi jotenkin selvitä.
Pakko lopettaa tuo kummius, ja surettaa niin kovin. Mitä sanon/kirjoitan sille pikkuiselle? Haluan vielä yhden kirjeen kirjoittaa ja selittää tilanteen. Harmittaa, etten voi vain " pitää taukoa" kummimaksuissa, ja jatkaa sitten kun rahatilanne sen taas sallisi. Kyse on todennäköisesti vain keväästä, kun on näin tiukkaa. Mitenköhän Plan suhtautuisi, jos ehdottaisin tätä?
Kommentit (4)
Jospa he pystyisivät huolehtimaan noista maksuista hetkellisesti kunnes oma tilanteesi helpottaa. Jos he ovat yhtä empaattisia kuin sinä, niin luultavasti auttavat.
ssä (täyspäiväistä opiskelua palkattomine työharjoittelujaksoineen). Muun opiskeluaikani olen tehnyt keikkatöitä. Vanhempani auttavat nyt jo jonkin verran minua taloudellisesti, jouduttuani tähän ikävään tilanteeseen, jotta saisin opintoni venymättä loppuun. He eivät ole supervarakkaita itsekään, joten en todellakaan viitsi heiltä enempää pyytää.
Ajattelin tosiaan vielä soittaa Planille ja selittää tilanteen. Ikävää tietysti on se, että en voi LUVATA tilanteen olevan parempi vielä ensi syksynäkään, mutta toivon niin. Toki toivon, että opinnot sujuvat toivottuun tahtiin ja voin taas kevään harjoittelujaksojen jäleen hakea ja saada töitä. Sitten ensi syyslukukauden lopussa jo valmistunenkin...Töiden saannista nyt ei vaan koskaan voi olla varma. Sen tiedän ainakin, että kevät tulee olemaan tosi tiukka.
Ja neloselle; viitsisitkö vähän perustella kantaasi?
ap
joten raha ei mene suoraan kummilapsen hyväksi, vaan koko sen yhteisön hyväksi, jossa hän asuu. Mikäli lapsen perhe muuttaa pois alueelta, kummius päättyy, näin meillä on käynyt jo kolmesti.
että kummiuden jatkuvat pitkään. Ihana, että jaksat auttaa, rahahuolen toki ymmärrän. Entä voisivatko vaikka vanhempasi ottaa pojan kummimaksut hoitaakseen puoleksi vuodeksi?