Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää vanhemmat, jotka eivät tiedä mitään lasten kehityksestä...
29.11.2007 |
Hei,
Lapseni on 6-v ja jonkun aikaa hänellä on ollut eroahdisusta minusta. Eli siis eilen kylässä kyhnytti kyljessäni tosi pitkään ennen kun lähti leikkimään. Tähän asti on ollut tosi reipas ja kova höpöttämään :) ja nyt sitten näin iso muutos. (Emme ole myöskään pitkään aikaan käyneet kylässä tässä perheessä, joten siinä mielessä pidän ymmärrettävänä)
Kaverini sitten kysyi " onko sille sattunut jotain?"
Kerroin, että ihan kuuluu kehitykseen. Toisilla voimakkaampana kuin toisilla tulee tämä eroahdistus.
Arg.
Kommentit (9)
Jos kaverisi kysyy tuollaisen normaalin kysymyksen, se ei kyllä mielestäni tarkoita etteikö hän tiedä jotain lasten kehityksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla aikamoinen mammanpoika..
Olen omassa tuttavapiirissä huomannut (en yleistä muihin) että insinöörit ym. äidit jotka eivät ole opiskelleet kasvatustieteitä, psykaa tms. eivät välttämättä ymmärrä lapsen sielunelämää ja heillä on myös jotenkin voimakas tarve " itsenäistää" lapsi ajoissa. Ovat ylpeitä kun 8-kuinen pärjäsi mummolassa viikonlopun ja viihyti niin hyvin, ettei ollut huomaavinaan äitiä kun äiti palasi. Niinpä niin.
Yksi tällainen äiti opasti minua, että minun pitää tehdä reissuja ym. ettei käy niin, että kasvan lapseeni liian kiinni.
Useimmat myös ovat laittaneet lapsen hoitoon pienenä. Vauvan tultua alle 2-vuotias jää päiväkotiin " koska sillä on siellä jo omat rutiinit" = äiti haluaa päästä helpommalla.
En tuomitse, mutta ärsyynnyn.
Eiväthän ihmiset voi tietää kaikkea kaikesta. Eivät ne tuttavat voi tietää teillä yllättäen ilmenevästä eroahdistuksesta. En minä ärsyynny siitä, että ihmiset eivät tiedä kaikkea sitä mitä minä tiedän. Enkä itse tiedä kaikkia asioita. Jos haluaa tietää jotain voi kysyä. Ymmärtääkseni ihan tahdikkaasti ja kenties huolestuneestikin ovat tuttavat teiltä asiaa kysyneet.
Mutta on meitä moneen junaan.
Eroahdistus ehkä oli väärä ilmaisu. Mutta lapsellani on tosi iso tarve olla lähelläni tällä hetkellä, ihan tuskatumiseen asti. Päiväkodilla tästä puhuin ja lto kertoi, että hänen ryhmässään oli ollut 6-v tyttö joka oli kesken päivän itkenyt äidin ikävää päiväkotipäivän aikana.
6-v on pikku-murkkuiässä ja elämä on aikamoista vuoristorataa tässä vaiheessa. Lapsi on iso ja sitten kuitenkin ihan pieni....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavasihan ei ole voinut tietää mikä johtuu mistäkin. Lapsen käytöshän olisi tosiaan voinut johtua myös jostain tapahtumasta. Ja tuttavat ehkä ajattelivat että tällainen tapahtuma olisi hyvä tietää, jotta osaisi kohdella lasta oikeen.
Jos oma 6-vuotiaani kiehnää kyljessä kiinni niin silloin on todellakin tapahtunut jotain erikoista tai hän on kamalan väsynyt eikä jaksa tehdä enää mitään muuta. Eli se siitä yleistyksestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan niin että lapsilta odotetaan liikaa. Vauvaa " nippaillaan" , koska vauva tekee kiusallaan jotain kiellettyä, huoh. Tai ollaan raivarin partaalla, kun juuri konttaamaan oppinut ei millään usko ettei kukkaruukun multia saa sorkkia. Ja sitten mietitään, että pitääkö tässä ruveta tukistamaan.
Ihan on normaalia kysyä, vaivaako jokin, vaikka lapsen kehtiyksestä tietäisikin.