Miten saada mies tutkimuksiin? Vai onko turhaa?

Mieheni muisti on lyhentynyt viim. 10 vuoden ajan jatkuvasti. Tuntuu että hänen on mahdoton muistaa mitään keskusteluja, sopimuksia ym. asioita. Jos hänelle huomauttaa asiasta, josta olen puhunut kuukausia, hän suhtautuu aina siihen kuin uuteen tietoon. Ja hämmästyy miksi suutun. Sama juttu lapsen kanssa tai sukulaisten, tuttavien jne. kanssa, työpaikasta en tiedä. Olen kysynyt miten töissä pärjää, kuulemma asiat tulevat sähköposteina niin ei tarvitse muistaa.



Loukkaannun jatkuvasti kun mies kuittaa minulle erittäin tärkeitä asioita vain " aha, hyvä" tai ei kommentoi ollenkaan. Henkilökohtaisesti tärkeitä asioita siis, joihin noin vastaaminen on äärimmäisen kylmää ja epäkohteliasta. Ei tiedä kuitenkaan edes lähisukulaistensakaan asioita, esim. kuuluvatko kirkkoon (kun mietittiin lapsille kummeja) tai mitä mistäkin asiasta ajattelevat vaikka näkevät useita kertoja viikossa.



Voiko olla että aiemmin on esittänyt empaatista joitakin vuosia ja " oikea luonne" tullut vasta esiin. Kävi kerran psykiatrilla, jonka lausunnossa puhutaan vaimon ongelmista (tämän asian suhteen ja epäilyistäni miehen muisti-ongelmiin tai tunne-elämän ongelmiin)muttei miehen ongelmista mitään. Ilmeisesti mies ei koe näitä omikseen joten ei niitä siellä sellaisina kertonutkaan. Käynnistä on joitakin vuosia, joten ei taas huvittaisi maksaa tyhjästä. Vai voiko olla että mieheni on sairastunut, muttei tunnista tätä itse?



Kuitenkin mies väittää yrittävänsä ja kun uhkaan erolla pystyy tsemppaamaan parisen viikkoa. Sitten taas umpioituu.



Tuntuu kuin eläisin kiven kanssa. Mikään ei koske häntä eikä liikuta. Eikä kiinnosta. Lapsia hoitaa kyllä ja tekee kotihommia. Kiva kotirobotti siis, tahtoisin kuitenkin oikean ihmisen jonka kanssa jakaa arjen asioita, huolia, iloja ym. Mitä ajattelette, vedättääkö vai onko jotenkin sairas vai persoonaltaan kylmäksi muuttunut? Itse en enää tiedä mitä ajatella.