äsryttää mies kun se aina " tietää paremmin"

meidän vauvalle on nyt ruvettu antamaan kiinteitä. ekat kokeilut aiheutti vatsavaivoja ja yö-kiukuttelua, pidettiin pari päivää taukoa, vaihdettiin sorttia ja eilen kokeiltiin taas. mies on innoissaan kun pääsee osallistumaan lapsen ruokailuun, joten hän antoi soseen. muistutin että antaa vähän, pari lusikankärjellistä.



puuhasin itse muuta kun mies syötti lasta, juteltiin siinä jotain ja tajusin ruveta ihmettelemään että mites niitä lusikallisia (kukkuroita, ei mitään kärjellisiä) menee aika monta. kysyin palkjonko meinaa antaa, mies oli tohkeissaan ja vastasi jotain ympäripyöreää (" katsos nyt! kylla vaan maistuu oikea ruoka!" ).



oli antanut melkein purkillisen. sanoin että hyvä sun on, kun ei tarvi nukuttaa kiukkuista kakaraa päivä- eikä yöunille (mies iltavuorossa). mies nauroi että hahhaa, eiks ookkin.



mä oon valvonut melkein koko yön, siinä kohtaa kun aurinko alkoi nousta olen nukkunut hetken. vauva kipristeli ja kärsi kipeän mahansa kanssa, välillä kiukkusi unissaan, välillä heräsi ihan pirteänä ja suuttui kun rauhoittelin nukkumaan.



aamulla mainitsin asiasta miehelle, sanoin että pitää alkaa varovasti se kiinteiden syönti, että mä en jaksa päiviä vauvan ja uhmaikäisen kanssa jos valvon yöt. mies nauroi mulle kuinka " sä jos saisit päättää niin vauva ois vaan tissillä kouluikään saakka!" ja " kyllä sille jo pitää antaa ihan reippaasti sitä ruokaa, sillähän sen maha siihen tottuu!"



ärsyttää kun ei voi sanoa innostuneensa liikaa ja pyytää anteeksi (vaikka olikin vahinko. miehen mielestä vahinkoja ei tarvi pyytää anteeksi, vaikka niistä kuinka seuraisi ikävyyksiä muille).