Miten saada 2,5 vuotias ottamaan lääkettä?

Kaikkein parhaiten lapsille antaa lääkkeen sen kummempia temppuilematta ruiskulla posken taskuun. Niin tehdään meillä sekä 3,5v:lle että 1v:lle ja on tehty aina. Pullikointi ei auta, kun pakko, mikä pakko. Turhaa lahjontaa en halua, kun joskus on pakko tehdä asioita joista ei tykkää. Ruiskulla menee niin nopeasti ja ilman yhteistyökykyäkin. Meillä on syötetty jopa pahanmakuisia lääkkeitä näin. Veteen liuotetun banaanin makuisen tabletin siis vedät ruiskuun ja työnnät menemään. Jos on hankalaa, lääkkeen saa varmasti vaihdettua paremmin ruiskuun sopivaksi. Yleensä kaikki lasten lääkkeet on tehty ruiskuun meneviksi tai sellaiseksi ne ainakin saa vaihdettua. Kumpikin lapsi on sopeutunut jo aikoja sitten ottamaan lääkkeet kiltisti. Päätäväisyyttä ja rutiinia.

Meillä 3,5-vuotias sairastaa todella harvoin, joten lääkkeen ottamisesta ei ole päässyt missään vaiheessa kehittymään " rutiininomaista" . Nyt lapsen ollessa jo isompi, kerron, että lääke helpottaa oloa ja maistuu esim. banaanilta, lapsi hörppää sen lusikasta tai ruiskusta (kaiken kerralla, siitä pitää olla tarkka, sillä toinen hörppy ei ehkä minisikään enää helposti)



Kun lapsi oli pienempi, lapsi avasi suun ruiskulle, kun kerroin samaten, että lääke helpottaa oloa. Mutta silloin käytin lahjontaa lisänä: kun lääke oli mennyt alas, sai mehua. Ja pitäähän sitä kuumeisena juodakin, joten minusta tuokin toimi ihan hyvin. Mehu oli kova kannustin, koska meillä mehua juodaan muuten aikas harvoin...

tosin nyt jo 4,5 v:n kanssa. Meilläkään tyttö ei tykännyt tuosta banaaninmakuisesta yhtään. Sitten siirryttiin Ibumax 200 mg, josta riittää puolikas noin pienille. Tabletti on tosi pienikokoinen ja nykyään menee ihan veden kanssa nielaisemalla eli oletettavasti ei maistu kovin pahalta. Ihan alkuun, kun oli saanut tuosta baanaaninmakuisesta kammon, niin jauhoin tuon Ibumaxin kahden lusikan välissä ja sekoitin ruokalusikalliseen neidin mielihilloa ja niin meni alas että heilahti. Eipä valitellut pahaa makua.

Eli tuon hillolusikallisen päälle juotin reilusti vettä, että oli lääkkeellä mihin liueta

Kiitos kannustuksesta ja vinkeistä!



Meilläkään ei tuota rutiinia lääkkeenotosta ole (onneksi) päässyt kehittymään, mutta totta on, että joskus pitää tehdä asioita jotka eivät tunnu niin kivalta.



Ruiskun kanssa nyt on lääkkeet alas saatu, mutta oksennus meinaa joka kerta tulla...



Tanjuska

Kaikki keinot on kokeiltu. Pakolla ollaan saatu menemään isommilla sisaruksilla, mutta ei tällä lapsella. Jos vahingossa nielaisee hiukankaan lääkettä, niin oksentaa mahan tyhjäksi. Onneksi ei ole tarvittu kuin yhden kerran antibioottia. Tulevaisuudessa, jos on sama tilanne, niin joutuu osastolle tippaan, jotta saadaan lääke annettua.



Kävisikö teillä vielä supot. Ei tarvisi niellä mitään silloin. Lääkärin mukaan Burana-suppo on tehokkaampi kuin Panadol. Meillä ei ole kukaan lapsista tykännyt tuosta banaaninmakuisesta lääkkeestä, vaikka hyvän makuinen pitäisi ollakin.

naapurissa annetaan karkin sisällä.. eli tosi imelän makea marmeladi karkki ja siihen viilto ja tabletti sen sisään! nam nam ja pari ei lääkettä sisältävää marmeladia päälle!

Hei,



Ei ole vähään aikaan tarvinnut lääkettä antaa, muta kun poika oli noin 1,5 - 2 vuotias, aika usein oli.



Se meni lusikalla oikein hyvin -alun jälkeen. Jotenkin saimme tehtyä asiasta hyvin spesiaalin tapahtuman: kerrottiin, että nyt tulee lääkettä ja se auttaa. Sitten poika sai katsoa kun se mitattiin ja ruiskutettiin lusikkaan.



Poskeen ruiskutus ei meillä toiminut ollenkaan, vaan poika vastusti asiaa niin, että oltiin lopulta kaikki ihan lääketahroissa.



Lapset ovat erilaisia ja toisille pätee yksi konsti, toisille toinen. Toivottavasti löydätte teille sopivan.



Mupsi

P.S. Meillä yksi lääkekuuri kesti sen verran kauan, että poika sen päätyttyä vaati lääkettä. Siitä sitten tuli ongelma...

Meillä muksu on yli kolme vuotta ja temperamenttia löytyy. Olemme joutuneet yli vuosi sitten pakkoruiskulinjalle, eikä se ole kivaa kenellekään. Lääkettä pelätään. Ainoa lääke mikä käy on supot. Lahjonta ei toimi, hellyys, ei piilotus, ei mikään. Kun on kuulema pahaa. Ei siinä selittely auta.



Nyt kun pikkusisko otti lääkkeen rimpuilematta, kun on niin pieni ettei tajunnut rimpuilla... niin sitten lääke saatiin alas peräti kahdesti. Olipa tyttö ylpeänä itsestään.



Siitä sitten siirryimme lusikkaan.. tappelua on kahden aikuisen voimin, mutt silti parempi kuin ruisku josta tulee helposti hukkumisen tunne. On pehmeämpi tapa..



Eiköhän aika korjaa.. toivomme kovin.

Eikö supot jostain syystä käy, vai miksi ette käytä niitä? Toki niitä on melkoisen vaikea laittaa kovasti rimpuilevalle lapselle... Mutta eivät ainakaan annettaessa aiheuta oksentelua. Ja tuon ikäiselle koon puolesta ovat vielä vallan käypä vaihtoehto.

Meillä 2,5 v inhoaa yli kaiken suppojen laittamista. Viimeksi kun kieltäytyi ottamasta banaanin makuista kuumelääkettä sanoin, että no, äiti hakee sitten niitä suppoja. Samantien muuttui mieli ja suostui ottamaan banaanin makuisen lääkkeen.