13-vuotiaan pojan vastuu
Meillä on sellainen tilanne, että olemme vajaa vuosi sitten muuttaneet miehen kanssa saman katon alle asumaan. Miehellä on aiemmasta liitosta 13-vuotias poika.
Poika on muutti kesällä samalle paikkakunnalle ja asuu nyt meillä vuoroviikoin. Mua on nyt ruvennut mietityttämään hänen kasvatusasiat...Mullehan asia ei tavallaan kuulu,vaan isälleen ja äidilleen.
Miten tän nyt selvittäisi...
No,aamuisin isä laittaa oman kellon soimaan ja herättää pojan. Nyt on parina aamuna vienyt pojan autolla kouluun(kun poika kuulemma niin piti siitä). Kun hän tulee koulusta,hän pelaa tietokoneella. Läksyjään ei tee,eikä lue kokeisinkaan ennen kuin sanoo monesti ja silloinkin se on vähän niin ja näin. Numerot ovat kokeista tietysti sen mukaisia. Kotona ei tee mitään kotitöitä,eikä häneltä mitään vaaditakaan. Harrastuksena on jääkiekko, jonne isän pitää viedä pitkän matkan takia.
Kavereiden kanssa ei ole koskaan koulun jälkeen(mahtaako kavereita edes olla täällä uudessa kaupungissa...ja miksi ei ole?).
Pojalla on oma tili, jonne menee lapsilisät ja isovanhemmat laittavat rahaa. Voi siis ostaa niillä,mitä haluaa.
En tiedä, mitä haluan nyt tällä oikein sanoa.
Mitä te vaaditte tuon ikäisiltä? Itsellä ei vielä ole kokemusta tuon murkkuikäisistä, mutta jotenkin tuntuu,että isä tekee nyt karhunpalvelusta pojalleen.
Kommentit (6)
Meillä lapset 13 ja 11v ja tottakai herätetään heidät joka aamu, tehdään aamupala (yleensä keitetään puuroa tms.) ja useimmiten myös heitetään kouluun näin talvisaikaan, kun ei enää liukkaalla pyörällä päästetä... Matkaa n. 1,5-2km
Olen huomannut, että tuo murkku kaipaa äitiä (vanhempiaan) enemmän nyt kuin muutama vuosi sitten. Toki selviää " hätätapauksessa" näistä toimista itsenäisestikin, mutta mielestäni juuri nyt on tärkeää olla läsnä lapsen elämässä ja mielestäni pienet teot ovat siinä avainasemassa.
Harrastuksiin kuljetamme myös lapsia, sehän on ihan luonnollista. En edes pimeällä päästäisi yksin kulkemaan...
Onko se sinulta pois jos isä huolehtii pojastaan? Kyllä sitä ehtii itsenäistymään ja jokainen omassa tahdissaan... Pitäisin hyvänä, että nuori viihtyy kotonaan eikä lorvaile kaupungilla. Mesessä on yleensä myös ne parhaat kaveritkin jos siellä viihtyy...
Nopeasti vastaan...
Onhan se ihanteellista,että isä huolehtii.
Eikä ole tietenkään minulta pois. Tuntuu vain,että poika on ns.kaiken saanut..Mietin, että miten tulee vastaisuudessa kohtaamaan vastoinkäymiset jne..kun on kaikki tehty eteen ja kaiken saanut.
Mll:n sivuja lueskelin ja huomasin " rakkautta,ei rajoja" -tyylissä olevan paljon samaa.
Poika ei muuten mesetä, pelaa koneella. Että sitä pohdin,onko saanut kavereita täältä. Molemmat kodit ovat lähekkäin, joten se ei ole esteenä kavereiden tapaamiselle.
No, juu tällaisia mietintöjä. Toivottavasti tästä tekstistä ei jää negatiivinen kuva,vaan ennemminkin huolehtiva.
Lisää toivoisin vastauksia murkkujen rajoista ja vastuista. Onko nukkumaanmenoaikoja?
Meillä lapset 15 v poika ja 13 v tyttö. Keväisin ja syksyisin pyöräilevät kouluun ja harrastuksiin, mutta talvella tipautetaan koululle (matka 2,5 km) jos sopii, jos aika ei sovi (koulu alkaa myöhemmin), kävelevät.
Hassuahan olisi, kun itse lähdemme autolla samoihin aikoihin liikkeelle, jos emme kyytiin ottaisi. Harrastuksiin kuljetamme enemmän talvella, muulloinkin osin pitkän matkan takia. Osin kulkevat itse bussilla.
Herätän kyllä lapset aamuisin, aamupalan huolehtivat itse, istumme koko perhe yhdessä aamupalapöydässä. Läksyistä joutuu välillä muistuttamaan, vaikka pääsääntöisesti huolehtivat ne kyllä muistuttamatta (läksyt meillä tehdään pääsääntöisesti iltaruoan jälkeen). Nukkumaanmenoajat on, viikonlopuisin toki joustetaan, mutta ei meillä silloinkaan määräänsä pitempään valvota, ettei mene rytmi ihan sekaisin. Yhdessä syödään arkisinkin lähes joka päivä, harrastusmenot tekevät joitain poikkeuksia.
Se mitä teidän tapauksessanne pojalta kaipaisin, on kyllä edes jonkinlainen osallistuminen perheen yhteisiin kotitöihin. Avustusta ruoanlaitossa, pöydän kattamista, kaupassa käymistä, roskien viemistä, lumitöitä, jne.
Mieheni selkävaivojen vuoksi poikamme vaihtoi tänä syksynä lähes yksin kahteen autoon renkaat, mieheni avusti, mutta sanoi kyllä pojan selvinneen lähes yksin.
Omat pyykit luonnollisesti pyykkikoriin, oman huoneen siistinä pitäminen (meillä käy siivooja, joten ei tarvi imuroida, mutta järjestys).
Tietokoneella olemisellekin meillä on raja, eli käytännössä koneella ollaan iltapäivisin ja viikonloppuisin (rajoitetusti silloinkin). Iltaruoan (n. klo 17.30-18. aikoihin) ja läksyjen teon jälkeen koneella ei enää olla kuin poikkeustapauksissa (esim. tietsikalla tehtävät koulutyöt).
Eli rajoittaisin kyllä pelailuakin, ettei se ole ainoa asia mitä poika tekee, ettei menisi ihan kokopäiväiseksi.
Tuosta kaveriasiasta vielä, pelaako poika yksin, vai tapaako kavereitaan nettipeleissä? Meillä poika pelaa paljon nettipelejä, joihin on sopinut treffit kaverin kanssa.
Joku jo kirjoittikin siitä, että tuntuu kyllä, että nämä murrosikäiset tarvitsevat tosi paljon äidin ja isän läsnäoloa, välittämistä, huolehtimista. kokeisiin kuulustelemista, yhteistä aikaa kortinpeluun tms. äärellä, yhteisiä ruokailuhetkiä, jolloin sitten rauhassa pöydän ääressä istuen esim. suunnitellaan tulevaa, suunnitellaan joulua, matkoja, nuorten tulevaisuutta tms. Tuntuu, että jos nuorten kanssa on enemmän aikaa olla yhdessä, keskusteluakin syntyy paljon paremmin. Itselläni on työn puolesta välillä paljon iltakokouksia, ja heti jos olen enemmän poissa, huomaan sen nuoristani. Poika varsinkin on kova kyselemään perääni, että koska sää äiti tuut:-)
Olen myös itse huomannut saman kuin joku jo aiemmin kirjoittikin, eli murkut tuntuvat tarvitsevan ihan oikeasti meitä vanhempia enemmän kuin pari vuotta nuorempina. Meillä ainakin on tosi tärkeätä että äiti ja isä huomaa murkun ja osoittaa hänelle huomiota. Välillä saadaan halata mutta sitten on joukossa kyllä päiviä jolloin ei ole lupa halata. Tuolloin tyttäremme hakee hellyyttä niin että pyytää hieromaan jalkojaan, hartioitaan tai vaan pitää silittää (kutittaa) käsivarresta kun katselemme yhdessä televisiota.
Jos isällä on ollut iltavuoro ja hän on ollut illan töissä tyttäremme on hereillä usein isän tullessa kymmenen jälkeen kotiin ja pyytää isää hieromaan selkää ja hartioita. Ikäänkuin murkku tarvitsisi isänkin osuuden huomiosta ja hellyydestä ja tuon hieromisen jälkeen menee hyvillä mielin nukkumaan.
Meillä on 10-vuotiaalla kotiintuloaika kouluviikolla 19.00 ja perjantaisin viimeistään 21.00 jos on ollut jollain kaverilla. 14-vuotias tulee kotiin arkisin klo 20.00 mennessä ja perjantaisin saa olla 21.00 saakka tai jos on kaverillaan pidemmällä ja haetaan autolla kotiin saa olla 21.30 saakka. Nukkumaan lapset menevät kouluviikolla 10-vuotias klo 21.00 ja 14-vuotias saa lukea klo 22.00 saakka.
Murkkuikäiset lapset tarvitsevat yhtä paljon vanhempien huomiota ja välittämistä (vaikkakin se ilmenee eri tavalla) kuin pienemmät lapset. Ja ihan oikeasti heille on tosi tärkeätä että vanhemmat ovat kiinnostuneita miten lapsi pärjää koulussa ja miten kavereiden kanssa menee.
Saattaahan olla, ettei miehesi poika halua mennä kavereiden kanssa niinä viikkoina jolloin on isän luona asumassa vaan haluaa olla kotona. Minustakin vanhemmat voivat olla tyytyväisiä jos lapsi viettää aikaa kotona, eikä kulje kaupungilla. Ehkä kannattaisi sanoa pojalle, että toivoisitte hänen tuovan kavereita kotiinne. Poika voisi kokea itsensä hyväksytyksi myös sinun puoleltasi jos hänellä olisi lupa tuoda kavereita ja viettäisitte yhdessä aikaa.
Rahan käyttöä lapille pitää tietysti opettaa. En tiedä onko tuo lapsilisän määrä liikaa käyttörahaa varsinkin jos poika ostaa sillä rahalla myös vaatteita tms itselleen. Mutta edelleen avoin keskustelu miehesi kanssa olisi varmasti paikallaan. Muistathan kuitenkin, että lapsi on aina isälle tai äidille tärkein asia maailmassa ja varmasti jokainen vanhempi haluaa lapselleen kaikkea hyvää.
mikä sitten opettaa ja mitä...
Hurjalta kuullosti kun 13v kertoi luokkakavereistaan... yksi käy kuulema AA vieroituksessa, paria uhkaa erottaminen koulusta.... vuotta vanhempia tyttöjä erotettu jo useampia... tupakkaa polttivat ja joivat jo viime vuona 6-luokkalaisina...
Että mielummin katson tyttöä kotona... tekemässä " mitä vaan" kun päästän kylille pörräämään (onneksi ei ole toistaiseksi sinne halunnut).
Toki on vastuitakin, esim. koirien ulkoilutus koulun jälkeen, huolehtii omasta ponistaan ja käy liikuttamassa ponin ja hevosen silloinkin kun sataa ja on kylmä ja pimeä eikä oikein huvittaisi (eläimet on hoidettava huvittaa tai ei)...
Oma huone pitää siivota jne. Mutta on se kotiäiti minuakin aioinaan passannut ja hyvin sitä on kuitenkin elämää oppinut... Että jos on pakko valita mitä opettaa, niin mielummin kuitenkin tämä vaihtoehto kuin tuo alkoholi-tupakka jne. linja...
Minun mielestäni on ymmärrettävää, että miehesi herää aamulla ja herättää poikansa sen jälkeen. On ihana kuulla, että isä huolehtii pojan aamuheräämisestä ja jopa vie häntä kouluun. Heille on varmasti tärkeätä yhteinen aika aamulla ennen koulun alkua.
Murkkuikäiset ovat paljon tietokoneella ja mesettävät ym. Läksyjen tekemisen tärkeyttä ja kokeisiin lukemista heille joutuu päivittäin muistuttamaan ja silti on varmasti jokaisen murkun elämässä aika, ettei koulu voisi vähempää kiinnostaa. Niin se on varmasti meillä aikuisillakin ollut. Ja jokainen meistä on yleensä jossain vaiheessa " järkiintynyt" ja oppinut ottamaan vastuuta omasta elämästään.
Huoneen siivouksesta kannattaa jutella pojan kanssa ja olen kyllä sitä mieltä, että siitä hänen pitää itse huolehtia. Kavereita ei kaikilla nuorilla ole sellaisia joiden kanssa voisi viettää aikaa. Ja voihan olla, että miehesi pojalla siihen vaikuttaa sekin, että on vuoroviikoin isän ja äidin luona. Ja onhan niitä kavereita siellä netissä ja mesessä vaihdetaan heidän kanssaan ajatuksia.
Kannattaa puhua avoimesti miehesi kanssa poikaan liittyvistä asioista ja kertoa miten itse näet tilanteen. Tärkeätä on kuitenkin, ettet tahtomattasi mene kuitenkaan pojan ja isän välejä rikkomaan.
Meillä on 14-vuotias tyttö ja kun isä on vuorotyössä hän vie lapset kouluun autolla silloin kun ei voi pyöräillä koulumatkoja. Se on isän tapa osoittaa välittämistä lapsille ja samalla vaihtavat kuulumisia matkalla ja isä voi toivottaa hyvää koulupäivää lapselle. Ja meidän lapsilla on koulumatka 14-vuotiaalla 2 km ja nuoremmalla vähän reilu kilometri. Saavat lapsetkin sitten nukkua (levätä) vähän pidempään kun ei tarvitse varata aikaa koulumatkaan niin paljon.