Mikä nykyajan ihmisiä vaivaa? Erotaan heti, kun huomataan kumppanissa yksikin neg. piirre!

Ei keretä kunnolla tutustua toiseen kun jo pidetään häät ja heti on lapsi tulossa! Sitte joutuukin lapsi kärsimään kun erotaan...

Onko se muka sitten parempi tapa, tuhlata elämää?

Vaikka ei olisikaan väkivaltaa, alkoholismia tai muuta vakavaa.

Molemmissa omat hyvät ja pahat.

Elä omaa elämääsi, niin minäkin.

Mutta että pitää mennä hetken tuntemisen jälkeen naimisiin ja tehdä lapsia ja sit tuumata " eihän me sovitakaan yhteen ku tolla on tuollainen typerä tapa!"



Kyllä muutaman vuoden seurustelun/yhdessäasumisen myötä tuntee jo aika paljon sitä kumppaniaan, että silloin pystyy kyllä tekemään ratkaisun. jaluaakopelastaa parisuhteen vai ei. Mutta parisuhdetta ei pelasteta siten että jmennään naimisiin tai tehdään lapsi/lapsia! ap

siinä joku asiantuntija sanoi et nykyajan nuoriso on saanut kaiken helpolla eikä ole mitään tarvinnut kotona tehdä.



sitten ollaan yks kaks raskaana, oma koti, oma elämä eikä tiedetäkään miten sitä kuuluisi elää. Tulee yllärinä et pitää itse tehdä ruoka, siivota, maksaa laskut ja etenkin se lapsen hoidon rankkuus tulee monelle yllätyksenä. Luullaan että vauvan kanssa voi mennä ja tulla miten lystää ja asua kahviloissa ja vaatekaupoissa kuten ennen. (jotkut voivat, mutta esim. koliikkivauvan kanssa mahdoton ajatus! eli en tarkoita kaikkia!!)



Kun nuoren äidin aika menee vauvan hoitoon, unohtuu parisuhde. Mies ei tajua, että häneltäkin vaaditaan jotain. Asiantuntija sanoi, että miehet eivät olleet tajunneet vaikka oli rautalangasta väännetty, miksi heidän pitäisi yhtäkkiä muuttaa elämäntyyliään.



Siksi näistä asioista pitäisi vanhempien puhua perhettä perustaville lapsilleen. Ennemmin kertoa kaikki kauhuasiat kuin kaunistella. Itsekin valitettavasti tiedän muutaman naisen, joka hankkiutui raskaaksi koska kaverillakin on lapsia ja nyt ovat ihan myöntäneet, että jos olisivat tienneet miten lapsi muuttaa oman elämän, olisivat odottaneet useamman vuoden.



Nykyihminen haluaa jatkuvaa nautintoa ja jokainen vastoinkäyminen tuntuu aiheuttavan askeleen kohti masennusta ym. Onneksi itsellä on ollut lapsuus, jossa ei helpolla päässyt. Samoin miehelläni.

Ymmärtää hänkin, että esim. 2-3 kk ilman seksiä ei ole kuolemaksi, kun sitä tilanteen helpottaessa saa taas entiseen malliin.



Ja molemmat sisäistimme sen, että kun vauva on talossa, ei kumpikaan rilluttele. Se ei ole mikään miehen oikeus vaan molempien - kun siihen taas on tilaisuus!!