En ymmärrä avioeroja!

Olin aika jyrkkä avioeroja kohtaan aikaisemmin. Uskoin, että kaikki asiat ovat selvitettävissä, jos vain halua löytyy.



Nyt olen itse naimisissa ja 9 kk ikäisen ihanan vauvan äiti. Mieheni on hyvä tyyppi, rakastan häntä kovasti ja uskon että hänkin rakastaa minua. Vähitellen olen alkanut tympääntyä siihen, miten hän olettaa että hoidan kaikki kotityöt ja vauvan yksin. Hän jättää likaiset vaatteet siihen mihin ne sattuvat putoamaan. Tiskit jäävät pöydälle, roskakori pursuilee. Jos siis en itse hoida niitä. Yhteisen ajan vietto tarkoittaa kyläilyä anoppilassa.



Keskusteluyhteys on, hän ymmärtää mikä minua tympii, mutta mitään ei tapahdu. Vähitellen alan uskoa, että minulla olisi helpompaa yksinhuoltajana. Meidän avioliitto siis tulee kestämään tasan niin kauan kuin jotenkin siedän mieheni tapoja. Olen huomannut, että hän ei muutu. Olen varma, että ero tulee jossain vaiheessa, se on vain minusta kiinni.

vaimonsa kännipäissään puolikuoliaaksi sen kymmenennen kertaa , tuo ap:n syvällinen elämänviisaus lämmittää suuresti ja saa jaksamaan taas eteenpäin.

Lyhyt elämä, jos ei tulla toimeen ja vuosia yritetty asioita parantaa, niin ero on luultavasti molemmille pelastus. Ja onko sitten ero pitkän liiton jälkeen ok jos ollaan vaan avopari?

pitkin keittiön lattiaa, rikkoisi sulta silmälasit ja pettäisi jatkuvasti niin ehkä ymmärtäisti. Keikkea ei nyt vaan tarvi antaa anteeksi.



Ja sitä paitsi aina ei voi valita: joskus toinen osapuoli päättää lähteä ja siinähän sitten olet päätöksinesi.

Mutta mitä sitten, kun se mies jonka kanssa olet ollut 21 vuotta ottaakin ja lähtee nuoremman matkaan? Ihan sinun omista lupauksistasi huolimatta?

Viesti jäi kesken kun vauva tarvitsi minua.



Niin, pointtini siis oli se, että jos on mennyt naimisiin väärän ihmisen kanssa, ymmärrän hyvin että päätyy avioeroon. Toista ihmistä ei voi muuttaa eikä kaikkea tarvitse sietää. Ihminen ei ehka alussa anna itsestään totuudenmukaista kuvaa vaan huonot puolet tulevat esiin ajan myötä.



Meillä ei ole onneksi esimerkiksi väkivaltaa tai päihderiippuvuutta, mutta ne ovat mielestäni erittäin päteviä syitä hakea avioeroa.

siitä, että avioeroon päädytään aika heppoisinkin perustein. "ei oo enää kivaa" ei ole oikein kestävä syy.



Ylipäänsä pitäisi paremmin harkita, meneekö naimisiin ja sitten TAHTOA pysyä yhdessä ja hoitaa ongelmat, kun niitä syntyy. Jokaisessa suhteessa on ylä- ja alamäet ja todellinen taistelija tunnistetaan vasta, kun se vastamäki tulee eteen.



Mikä tietenkään ei merkitse, että mitä tahansa pitäisi sietää.



- 22 vuotta miehensä kanssa ollut -