Lue keskustelun säännöt.
Koulusurmaajien tausta
06.11.2008 |
Eilen oli tv:ssä Auvisen vanhemmat ja olen monien muiden kanssa samaa mieltä, että sympatiat ovat myös heidän puolella. Myös heiltä kuoli lapsi ja itse tapahtunut oli myös heille suuri järkytys. Surun lisäksi heillä kulkee mukana syyllisyys tapahtuneesta.
Yksi asia, mikä on ollut molempien koulusurmaajia yhdistävä tekijä on ollut koulukiusaaminen. Minusta se on nimenomaan se, mistä pitäisi lähteä liikkeelle. Toki syitä on muitakin, joka ajaa näin kauheaan tekoon, koska ei kaikki koulukiusatut ole näin "kostonhimoisia".
Silti en ymmärrä, että miksi koulukiusaamista yleensä hyväksytään, missään muodossa tai kenekään taholta. Kiusaamista eivät ole pelkästään fyysinen kiusaaminen vaan yhtä pahaa on henkinen kiusaaminen, jota ilmenee etenkin tyttöjen kesken. Minusta ensimmäisiä asioita, joilla voitaisiin parantaa nuorten hyvinvointia on se, että koulukiusaamista ei hyväksytä missään muodossa ja rangaistukset ovat sen mukaisia, esim. erityisluokalle ja eri kouluun siirto, ensiksi vähäksi aikaa ja jos kiusaaminen sitten jatkuu, niin pidemmäksi aikaa. Kiusaajia ei pidä "suojella" vaan lapsille on tehtävä selväksi, että on vastuussa omista teoistaan.
Myös terapiaa pitäisi olla saatavilla ilman kuukausien jonoja. Sitä pitäisi saada nopeasti kaikkien niiden, jotka kokevat sitä tarvitsevansa tai niiden lasten, joiden vanhemmat/opettajatsitä pyytävät. Tuskin kukaan huvikseen terapiaa haluaa ja jos se on ns. turhaa, niin vähemmän se tulee maksamaan kuin jälkiseurausten hoito.
Tärkeää olisi hoitaa se, mistä tämä on saanut alkunsa kuin sitä, mitä tämä on aiheuttanut.
Minusta yksikään vastuullinen vanhempi ei hyväksy kiusaamista tapahtui se sitten omille lapsille tai toisen lapselle. Jos minulle tultaisiin sanomaan, että lapseni kiusaa, niin en ottaisi puolustuskantaa. Haluaisin todella asiaan puuttua ja tehdä lapselle selväksi sen, että kiusaamista en hyväksy lapselta enkä keneltäkään toiselta. Hyvänä esimerkkinä ovat kuitenkin vanhemmat itse; se miten suhtaudumme toisiin ihmisiin ja mitä heistä lasten kuullen puhumme.
Mutta eipä sitä kiusaamista ole vain lasten ja nuorten keskuudessa, kyllä sitä ilmenee ihan täälläkin (helppo "läyhätä" ja arvotella ala-arvoisesti anonyymisti) ja työpaikoilla.
Oman lapseni kohdalla sattui n. puoli vuotta seuraavaa: 4 tyttöä kävivät säännöllisesti harrastamassa. Vanhempien kanssa oltiin sovittu kuljettamisista vuoroin. Yhtenä päivänä sitten 3 tyttöä lähti tallille katsomaan yhden porukan tytön uutta hevosta. Jostakin syystä minun lastani ei otettukaan mukaan. Tyttö kysyi, että miksi valehtelitte ja miksi ette pyytäneet häntä mukaan. Ei tullut mitään hyvää selitystä ja lopuksi yksi sanoi, ettei kyytiin mahtunut. Sitten soitin tämän kyyditsijän isälle ja kysyin, etteikö tähän kyytiin sitten enää mahdukaan, vaikka nämä vuorot on sovittu. Isä oli ihmeissään, koska hänelle oli sanottu, ettei lapseni ollut halunnut tulla mukaan. Selitin, että olisi kyllä halunnut tulla, mutta muut eivät ilmoittaneet lähdöstä jne. Isä sitten siihen sanoi, että nämä ovat näitä tyttöjen juttuja eikä niihin halua puuttua, hoitakoot itse asiansa. Itse en olisi missään nimessä näin sanonut vaan ottanut asian puheeksi ja pahoitellut tyttöjen juonittelua. Toiselle äidille soitin ja lupasi keskutella tyttönsä kanssa. Tuli tekstiviesti, että tytöt menivät salaa, koska luulivat ettei tyttöni pääse ja eivät haluneet pahoittaa tyttöni mieltä kertomalla menostaan tallille. Minä en olisi omalta lapseltani tuollaista selitystä uskonut, enkä kehdannut noin sinisilmäisesti sitä toiselle äidille sanoa. Mutta tässä jo siis kaksi vanhempi-esimerkkiä, jotka sulkivat silmänsä kiusaamiselta. Helpointa olisi puuttua siihen hetui kun sitä ensimmäisen kerran ilmenee, muitta eihän kukaan halua omasta kullannupusta pahaa uskoa...
No toinen tyttö jatkoi kiusaamista tyttöni kohdalla, nimittelemällä, ja haukkumalla esim. meidän kotia ja meidän kodin sääntöjä. tsellä ei ollut mitään sääntöjä/seurauksia, vaikka olisi sovituja asioita rikkonutkin, jos nyt mitään asioita oli edes sovittu.
Olin juuri puuttumassa ja ottamassa yhteyttä opettajaan, mutta sitten tämä tyttö muuttikin yllättäen pois. Tosiasiassa tiedän, että tytöllä itsellään ei ole hyvä olla vaan joutuu olemaan aikuisten riitjen välissä ja yrittää vuoroin miellyttää toista, siis kahden eri kodin välissä.
Kommentit (23)
Eli yksi jätetään porukan ulkopuolelle. Mitäs silloin tehdään? Perustetaan näistä muista erityisluokka, niinkö??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapahtui kiusaamista sitten tarhassa, koulussa tai vapaa-ajalla, lähtökohdat kiusaamiselle ovat syntyneet jo vauvaiästä lähtien: niin kiusattu kuin kiusaajakaan eivät ole saaneet riittävästi tervettä itseluottamusta. Riippuu lapsen temperamentista, miten tämän saman syyn seuraukset ilmenevät - tuleeko hänestä kiusaaja vai kiusattu.
On sanottu että ongelmat on tehty joko ratkaistaviksi, tai kierretettäviksi. Varsinainen ongelma on tosin siinä, ettei ongelmien kierrättämistä yleensä edes tiedosteta! Esim. joku voi kuvitella kasvattavansa lapsestaan todella hyväkäytöksisen ja kiltin, mutta tapa onkin väärä, ja lopputulos alistuva persoona jota on helppo kiusata.
Itsevarmuudella on tärkeä rooli siinä miten ihminen osaa kohdata muiden huonon käytöksen. Asenne ratkaisee sen, salliiko lapsi kiusaamista täydellä voimalla? Vanhemmat voivat suojella lastaan näyttämällä tälle esimerkkiä siitä, miten oman vahvuutensa voi säilyttää muista huolimatta.
Jos keskitymme vain kuskaamaan kiusaajia ja kiusattuja psykologien puheille, unohdamme sen kaikista tärkeämmän: katsoa itseämme peiliin.
rangaistukset eikä vain hymistelyä tyyliin "seurataan tilannetta". Usein kiusaajat eivät saa mitään rangasituksia esim meidän lapsen koulusssa. "Rangaistuksena" on keskustelua koko luokan kanssa reiluudesta ja miksi villeä ei saa kiusata vaikka se änkyttääkin ja on lihava.
kiusaajat erityisluokalle!! Siis miksi erityisluokka on mielestäsi rangaistus? Lapseni PÄÄSI erityisluokalle 3v taistelun jälkeen. Hänellä on lukivaikeus joka haittaa koulutyötä paljon. Kiusaaja ei hyödy erityisluokasta!!
olen sitä mieltä että erityisluokalle päästään, ei jouduta.
Voisi ottaa paremmin selvää asioista, ennen kuin alkaa paasata...
se oliskin hyvä, saisivat siellä sitten maistaa omaa lääkettään.. Jos koko luokka kiusaa jotain, niin ongelma on jo liian pitkällä. Se ei tapahdu niin, että yhtäkkiä KOKO luokka alkaa kiusaamaan. Kyllä ensin joku kiusaa, ja siihen sitten muut lähtevät mukaan. Ja kiusaamiseen pitää puuttua siinä vaiheessa, kun se ei ole vielä "levinnyt". Kiusaajasta pitää tehdä se nolo tyyppi, ei sankari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmaisin itseni huonosti. En tarkoittanut erityisluokkaa vaan jotakin erityistä luokkaa/koulua tms., jonne nämä kiusaajat siirretään.
Minusta on kuitenkin huono ratkaisu, että nämä kiusaajat saavat jatkaa normaalisti ja jatkavat kiusaamista "salaa" niin, ettei kukaan huomaa. Hyvä rangaistus olisi juuri ottaa pois siitä omasta kaveriporukasta, josat sitä kunnioitusta saa juuri tällä kiusaamisella. Kun joutuu uuteen paikkaan, joutuu tavallaan itsekin miettimään tekojensa seurauksia.
En tiedä on enää koulukoteja, mutta jotakin vastaavaa tarkoitin, enkä varsinaista erityisluokkaa. Eli ihan turhaan kiehahditte =)
henkinen ilmapiiri, Suomessahan on työpaikkakiusaamistakin enemmän kuin muissa länsimaissa. Samoin seksuaalista häirintää jne... Enemmistö ilmeisesti ajattelee että lasten kuuluu kestää kiusaamista ja se "karaisee". Ja että väkivalta ja kiusaaminen on jotenkin luonnollista.
Omat lapset eivät vielä ole koulussa mutta tällainen muisto mulla on omilta kouluajoilta, jolloin opettajatkin saattoivat piikitellä ja haukkua oppilaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep! Uskottavuus mennyt, mutta ei tunnu missään.
Jospa olisit lukenut ajatukseni, etkä tarttunut yhteen sanaan. HEH
kiusaajat erityisluokalle!! Siis miksi erityisluokka on mielestäsi rangaistus? Lapseni PÄÄSI erityisluokalle 3v taistelun jälkeen. Hänellä on lukivaikeus joka haittaa koulutyötä paljon. Kiusaaja ei hyödy erityisluokasta!!
olen sitä mieltä että erityisluokalle päästään, ei jouduta.
Voisi ottaa paremmin selvää asioista, ennen kuin alkaa paasata...
kiusaajana niin myötäilijänä tai hiljaisena sallijana. Siksi siihen pitää puuttua ryhmäilmiönä - ei auta, että kiusaaja eristetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä tarvittaisiin ehdottomasti lisää! Joka kuntaan tarpeellinen määrä tarkkiksia ja lisäksi kouluihin klinikka-luokat, minne satunnaisesti häiritsevän voi lähettää. Saataisiin työrauha luokkiin, niin opettajillakin olisi mahdollisuus nähdä ja kuulostella luokan hiljaisiakin.
Vaan mistä rahat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näille kiusaajille/lintsaajille ihan oma luokka tarkkailu luokaksi sitä muistaakseni kutsuttiin. Tänne luokalle sai siirron jos ei osannut käyttäytyä niinkuin koulussa käyttäydyttiin. Nämä oppilaat olivat mm. eri aikaan välitunnilla ja ruokailemassa. Siellä saattoi joutua olemaan kuukauden tai pari. jotkut olivat pysyvästi.
Erikseen meillä oli sitten luokka näille joilla oli oppimisvaikeuksia..
Ei ne muut enää jatka.
Ei ne muut enää jatka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- että jos oma lapseni kiusaa toista, en ummista silmiäni vaan teen kaikkeni saadakseni kiusaamisen päivänvaloon ja lapseni ymmärtämään sen seuraukset
- että jos kuulen lasteni luokalla olevan jonkun, jota kiusataan, yritän järjestää hänelle yhteistä ohjelmaa ja tekemistä omien lasteni kanssa niin, ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä täydellisestä yksinäisyydestä. Mutta tässä täytyy tuon yksinjätetyn lapsen vanhempien olla aktiivisia.
- että jos omaa lastani kiusataan, otan yhteyttä toisten vanhempiin etsiäkseni kaveruutta ja opettaakseni lapselleni yhteistoiminnan tapoja ja tuen lastani kaikin keinoin maan ja taivaan välillä.
kiusaajat erityisluokalle!! Siis miksi erityisluokka on mielestäsi rangaistus? Lapseni PÄÄSI erityisluokalle 3v taistelun jälkeen. Hänellä on lukivaikeus joka haittaa koulutyötä paljon. Kiusaaja ei hyödy erityisluokasta!!
varmaan vanhaa kunnon tarkkista
Vaikka kaikki kiusaajat olisivat samalla luokalla niin näistäkin kiusaajista joutuisi osa kiusatuksi. Yleensä muutenkin kiusaajia kiusataan myös. Henkisesti vahvempi kiusaa heikompaa. Kiusaamistakin on niin paljon niin erinlaista. Muistan tapauksen jossa luokan poika joka oli ollut vähän niinkuin pomo asemassa luokalla, se suosituin jota kunnioitetaan. Oli pitkään jonkun sairauden vuoksi poissa koulusta ja tällä aikaa hänet syrjäytettiin. Kukaan ei enää ollut pojan kanssa. Poika tappoi itsensä.
Omalla luokallani ne jotka oli ekan luokan alusta asti sillä luokalla olivat niitä joita ei kiusattu ja osa heistä kiusasi. Kaikki uudet oppilaat joutuivat kiusatuksi.
Mitään pahaa kiusaamista ei kuitenkaan ollut. Lähinnä vaatteiden haukkumista ja syrjimistä. Tehtiin selväksi, että ovat huonompia kuin alkuperäiset oppilaat.
Kiusaamiselta vältytäisiin jos kaikilla olisi hyvä itsetunto. Sitä pitäisi koulussakin pyrkiä parantamaan.
voi hyvinkin pitää paikkansa, olen havainnut sen asuttuani useamman vuoden myös ulkomailla. Mistä tämä ilmiö sitten johtuu?
Syitä voivat mielestäni olla seuraavat: ensinnäkin, suomalaisia ei opeteta ilmaisemaan itseään rohkeasti. Siitä seuraa se että toiselle ei voida olla rehellisiä päin naamaa, ei vaikka kiusaaminen olisi hyvinkin näkyvää - kiusaaja kiertää kiusattavan herkkää kohtaa ja osoittaa sitä epäsuorasti, niin että se ei kohdistu enää tiettyyn ominaisuuteen vaan koko persoonaan; ja vastaavasti kiusaamisen kohteeksi joutunut ei hänkään osaa ilmaista itseään yhtään sen suoremmin... Toinen syy on mielestäni se, että suomalaiset eivät ole yhtä perhekeskeisiä kuin esim. italialaiset jne. ja täällä ihmiset joutuvat useammin kokemaan pienestä pitäen avioeroja sekä sen kylmän faktan, että monille vanhemmille oma työ ja "oma aika" on tärkeämpää kuin lapsen kanssa aidosti läsnä oleminen. Arkea pyöritetään hyvin, suut ruokitaan ja leluja ostetaan, mutta jokin kummallinen etäisyys säilyy sukupolvesta toiseen... Onnellinen lapsi ei hae paremmuuden tunnetta itselleen muita kiusaamalla, siitä olen varma.
Hyvän itsetunnon omaava lapsi/aikuinen on onnellinen. Onnellista ihmistä ei pieni kiusaaminen edes hetkauta, koska saa enemmän kuitenkin hyväksyntää. Eikä hyvän itsetunnon omaavalla lapsella ole tarvetta alistaa/kiusata ketään.
Hyvän itsetunnon omaava lapsi/aikuinen on onnellinen. Onnellista ihmistä ei pieni kiusaaminen edes hetkauta, koska saa enemmän kuitenkin hyväksyntää. Eikä hyvän itsetunnon omaavalla lapsella ole tarvetta alistaa/kiusata ketään.
Suurin haaste on kasvattaa hyvän itsetunnon omaava lapsi...
ei epäonnistuneen kasvatuksen seurausten korjaaminen.
kiusaajat erityisluokalle!! Siis miksi erityisluokka on mielestäsi rangaistus? Lapseni PÄÄSI erityisluokalle 3v taistelun jälkeen. Hänellä on lukivaikeus joka haittaa koulutyötä paljon. Kiusaaja ei hyödy erityisluokasta!!