Onko sinulla 3 lasta n 3 vuoden sisällä?
Ystäväpiirissäni on paljon perheitä, joilla on 2 lasta n 1.5 vuoden ikäerolla. Siihen se sitten on jäänytkin, kukaan ei ole enää tehnyt kolmatta. Ja vielä erikseen usein mainitsevat, etteivät jaksaisi yhtään enempää.
Itse olen sisarusparveni esikoinen ja minulla on veli ja sisko siten, että pikkusiskoni on 3v ja 1kk minua nuorempi. Mietin, jaksaisinko saman kuin äitini... Siis tietenkin, jos tärppäisi noin nopeasti.
Millaisella ikäerolla sitten jaksaisi useamman kuin 2 lasta??
Kommentit (14)
tuli kaksoset. Tosi ihanasti kävi, ei tartte miettiä että jaksaako, ja milloin kolmas. Ollaan onnekkaita!
Eihän tätä jaksaisikaan mutta pakko on hyvä motivaattori. Ihania toki ovat, mutta omaa elämää ei ole.
paljastan, että meillä on kolme lasta. Esikoisen ja keskimmäisen ikäero 1v2kk, keskimmäisen ja kuopuksen 10kk. Mahtuvat siis kahden vuoden sisään. En väitä ettei olisi raskasta, mutta onpahan ikäänkuin kerralla valvottu yöt. Nyt kun pienin on reilut puolitoista vuotta, en ikimaailmassa enää jaksaisi kuvitellakaan mitään yösyöttöjä ja muutenkaan vauva-aikaa. Niin ihanaa kuin se onkin. Tosin vauvakuume ikävä kyllä jyllää, mutta tämän enempää minä ja kroppani emme jaksa.
Päinvastoin, nostan hattua. Itse en jaksaisi, tiukkaa tekee välillä yhdenkin kanssa.
esikoinen oli 3,5-vuotias kun kolmonen syntyi ja 5,5-vuotias kun nelonen syntyi. Nyt on lapsiluku täynnä, tämä kvartetti riittää hyvin, vaikkemme vielä ole tähän väsyneetkään. ;-) Lyhyet ikäerot ovat sopineet meille hyvin!
ikäeroilla 1v4kk ja 1v3kk.
Esikoinen oli 2v7kk ja toinen 1v3kk kun kolmas poika syntyi.
Alku oli aika hirveää, ei siinä juuri omaa aikaa ollut, yöt oli vaikeita, mutta kun pojat kasvoivat niin on helpottanut koko ajan. Heistä on paljon seuraa toisilleen, eivät ole koko ajan roikkuneet hihassa, että mitä nyt tehtäisiin. Nyt esikoinen on 8, toinen 7 ja kolmas täyttää kohta 6. Meillä on nyt myös neljäs poika (9kk) ja on tämä kuopuksen vauva-aika ollut ihan erilaista verrattuna siihen aikaan kun oli kolme pientä poikaa pyörimässä. Kovasti mietitään nyt sitä, että vieläkö yritettäisiin viidettä, jotta myös tällä kuopuksella olisi ikäistään seuraa. Kun on nähnyt miten ihanasti isommat pojat tulevat toimeen ja nauttivat siitä, että on ikäistään seuraa lomamatkoilla ja muutenkin niin tuntuu vähän pahalta jos sitten kuopus jäisi "yksin" kun isommilla on kuitenkin se oma porukkansa.
Mutta siis antoisaa on ollut ja se raskas aikakin mennyt tavallaan kerralla sitten ja kun lapset kasvaa niin tulee olemaan sinulle helpompaa kun ei aina tarvitse miettiä, että löytyykö leikkikaveria.
Jaksaahan sitä, kun on pakko. Olihan se välillä tosi raskastakin, kun olivat pieniä, mutta lapset kasvavat ja elämä helpottuu. Se harmitti kaksosten vauva-aikana kovasti, että tuntui ettei esikoiselle jäänyt riittävästi aikaa ja myöskin se, ettei itse ennättänyt kunnolla nauttia lapsista kun kädet oli niin täynnä työtä.
Esikoinen oli 1v2kk kun keskimmäinen syntyi ja siitä sitten 1v8kk syntyi kuopus.
Mikäs tässä, lapset ovat nyt jo 6v (eskarissa), 5v ja 3v ja olen edelleen kotona. Neljäs on haaveissa, mutta toisaalta pidän siitä että saan nukkua koko yön putkeen joten ehkä se jää haaveisiin.
Ja hyvin on mennyt. Nyt esikoinen on täyttänyt jo 13 vuotta...
Meillä on siis kohta vuoden täyttävät kolmoset (poika ja 2 tyttöä). Välillä on tietysti rankkaa kun lapset esim. sairastelevat. Mutta onneksi ihan kamalat ja rasittavat päivät ovat kuitenkin olleet vähemmistönä. Ja työtähän kolmessa lapsessa piisaa tottakai paljon enemmän kuin vaikka yhdessä. Mutta toisaalta sitä työmäärää ei tule oikeastaan paljon pohdittua, sitä vaan tulee tehtyä. Tämä vain on mulle ihan normaalia että lapsia on kolme, enhän edes tiedä millaista olisi olla yhden tai kahden lapsen kanssa. Ja seuraahan näistä on tottakai toisilleen, eivät tosiaan roiku koko ajan äidin puntissa kiinni!
kohtuullisen hyvin on mennyt. Tosin kaksi isompaa ovat aina olleet hyviä nukkujia. Mutta tekemistä riittää koko päiväksi ja luulen,että olisin täysin uupunut ellei mieheni auttaisi minua paljon töistä tullessaan ja viikonloppuina. Olemme sopineet mieheni kanssa, että kumpikaan meistä ei nyt harrasta pariin vuoteen juurikaan mitään omia menoja. 2 tuntia viikossa on kummallakin omaa aikaa. eli ei siis paljon, lisäksi saa olla sitten omassa rauhassa, kun lapset menevät nukkumaan. mutta tämä on siis väliaikaista perheemme hyväksi.
Voisin jopa suositella muillekin näin pieniä ikäeroja.
Ei ole helppoa eikä aina hauskaa. Sattuu ja tapahtuu koko ajan, koska eivät ole rauhallisimmasta päästä. Sen voin vannoa ettei neljättä tule IKINÄ!
Ja sitten vielä neljäskin lapsi, mutta kolmonen oli "jo" tasan 3v. , kun neljäs syntyi.
Jos olisin saanut valita, kolmas olisi syntynyt vasta vuoden päästä,mutta elämä ei aina mene niin kuin on suunnitellut. No, onpahan lapset nyt tehty ainakin ja seuraa on toisilleen kovasti. Alku oli tosi rankkaa, en voi suositella.