Asioita, joita yh EI HALUA kuulla parisuhteessa elävien suusta koko aikaa

Jos tarvin neuvoja, puhun ystäville tai vanhemmilleni. Heidän kanssaan keskustelut auttaa ja antaa viisautta. Ja minulla on hyvä tukiverkko.

Toiset vaan alkaa jostain syystä aina neuvomaan tukiverkosta ja olettavat minun olevan ihan yksin. Koska olenhan yh eli YKSINhuoltaja.



Mutta en ole yksin. Ja minulla on rahaa palkata lapsille hoitaja ja mennä itse jumppaan hemmotteluun.



ap

Monet alkaa neuvomaan jo ilman yhtäkään narinaa.



Asiallinen keskustelu on ok, jos se on aitoa. Mutta ymmärrän, jos jotain yh:ta alkaa tökkiä, jos toinen koko ajan haukkuu miestään. Miksi ihmeessä sit on sen miehen kanssa???



ap

Kyllä kaikissa liitoissa tulee niitä kausia, kun puoliso tuntuu aivan superärsyttävältä ja väärältä. Näistä kausista saa ilmeisesti puhua vain parisuhteessa oleville. Sillälailla tietysti loogista, että joku eronnut saattaa tuntea pistoksen siitä, että tuli luovutettua tällaisen " huonon kauden" tähden, eikä ymmärretty, että ei se välttämättä olisi tarkoittanut rakkauden loppua.

Vierailija:

Monet alkaa neuvomaan jo ilman yhtäkään narinaa.

Asiallinen keskustelu on ok, jos se on aitoa. Mutta ymmärrän, jos jotain yh:ta alkaa tökkiä, jos toinen koko ajan haukkuu miestään. Miksi ihmeessä sit on sen miehen kanssa???

ap

vaikka yh:na varmaan joskus aihetta olisikin. Mutta se kai on enemmän luonne- ja asennekysymys.



Mutta varsinaiseen ap:n kysymykseen, tällainen kommentointi listan jatkoksi:



*Älä välitä, kyllä säkin varmaan pian löydät jonkun kivan miehen itsellesi...



Ihan niinkuin miehen löytäminen olisi jotenkin elämäni pääsisältö! Päin vastoin, luulen, että nyt kun lapset ovat pieniä, tulen keskittymään vain heihin ja omaan elämääni, katotaan sitten viiskymppisenä uudelleen sitä miesasiaa...



Myös jos esim. ollaan kavereiden kanssa viihteellä (mitä aika harvoin tapahtuu), multa koko ajan kyseellään merkitsevään sävyyn, että " no, onkos täällä ketään potentiaalisia..." Ja itse kun en ole ollenkaan mitään miehiä pokaamassa vaan pitämässä hauskaa ystävien kanssa!



Aaargh! Jotenkin joillakin on se uskomus, että ilman miestä ei yksinkertaisesti voi olla onnellinen!!

Jos et jaksa kuunnella sitä, miten rankkaa sulla varmasti on niin koita joskus tokaista, että itseasiassa ei ole ollenkaan rankkaa. Että huonosta parisuhteesta vapautuminen oli suuri onni, ja että olet onnellisempi kuin ikinä. Jauhot suuhun voivottelijalle (minustakin voivottelu on tosi rasittavaa, ja sitä joutuu valitettavasti kuuntelemaan monesta muustakin syystä) ja eiköhän pidä taas hetken taukoa.

Mulle kaikki voivottelevat, kun ulkomaalaisen miehen on vaikea saada vakituista työtä (meille ei mikään ongelma, kun hyvä työpaikka on aina löytynyt kun edellinen määräaikaisuus on päättynyt) tai sitten yksinkertaisesti sitä, kuinka rankkaa on kahden pienen kanssa, kun lapset sairastaa/nukkuu huonosti/vie energiaa/milloin mitäkin (toistaiseksi ei ole ollut).

Vierailija:

Kaverisi tuntuu olevan ikuinen valittajatyyppi ja antaa hänen valittaa.

Minulle yh:ksi tuleminen oli suuri onni ja pelastus. Vapauduin todella raskaasta ja vaikeasta ihmissuhteesta, johon liittyi henkistä väkivaltaa, miehen vastuuttomuutta, päihdeongelmaa jne...

Nyt olen onnellisempi kuin ikinä. Minulla on lapset, työt, ystäviä. Miestä en itselleni kaipaile. Minulla menee hyvin.

En jaksaisi aina kuunnella sitä, miten rankkaa mulla varmasti on ja miten on kamalaa, kun ei ole miestä jne..

Terv ap