Lue keskustelun säännöt.
Sydämeni itkee verta tyttäreni yksinäisyyden vuoksi
27.09.2013 |
Tyttäreni on seiskalla ja kovin yksinäinen. Kysymys ei ole siitä ettei tyttäreni yrittäisi kaveria mutta kukaan ei halua olla tyttäreni kanssa. Ei vastata tekstareihin tai puheluihin kun tyttö yrittää seuraa ja koulussa sanotaan ettei tiedetä voidaanko olla kun kysytään.
Tyttö on kaunis, ystävällinen, luotettava mutta on aina ollut vähän ei-haluttu.
olen jotenkin niin surullinen lapsen puolesta josta huokuu suru ja yksinäisyys. Olen yrittänyt houkuttaa harrastamaan jotakin lisää ( harrastaa nyt kahdesti viikossa) , mutta tyttö ei keksi mitään mitä voisi tehdä.
Yritän keksiä meille kivaa tekemistä mutta ei joka päivä jaksa keskittyä vaIn tyttäreen. Varsinkin nämä yksinäiset ja tylsät viikonloput ovat vaikeita :(
ihan omaa päätä särkee kun vituttaa ja mietityttää tytön tulevaisuus Tämän iän pitäisi olla hauskaa kavereiden kanssa touhuamista ja kivojen asioiden opettelua yhdessä kavereiden kanssa, mutta oma tyttäreni on murheellinen ja yksinäinen ;(
Kommentit (30)
lohduttavaa, että joku on löytänyt "bestiksen" yli 20 vuotiaana. Huolestuttaa ja surettaa oma lapseni, joka hyvin yksinäinen ja lähentelee jo 20. Joitain ystäviä ollut, hekin hylänneet... Tuntuu niin pahalta, tyttö on kiltti ja ystävällinen ja kauniskin ja kaipiaisi ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on kävelevä paskanpalainen. Pitäisi tuhota koko elukka maapallolta sotkemasta ekosysteemiä ja luontoa. Ei minulla muuta. Jatkakaa !.
Parempi yksin ja poissa pahanteosta ei se olisi vanhempana sen helpompaa kytätä ettei pyöri pas kaporukoissa. Itse olen lähinnä helpottunut että lapsi kotona.
90 luvulla tuo oli vielä erikoisen harvinaista jos jollain teinillä ei ollut ketään seurana koskaan. Yksinäisyys ja tarkka valikoivuus on lisääntynyt ja siirtynyt nuorempiin ala-asteikäisiin jota on aika vaikea seurata sivusta. Teininä saattaa jo alkujärkytyksen jälkeen mielessään haistatella peet että en noin kauheiden seuraan kerjääkään enää mutta pienillä sentään pitäisi olla joku eikä itkeä toistuvasti hylätyksi tulemista. Mutta onhan tuo kauheeta kenen ikäiselle tahansa jos ei kestä.
Tekstarit ja puhelut? Tämä olikin 2013.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi harrastus mihin on intohimoa. Harrastuksesta kavereita ja yhteystietoja ylös heti.
On varmaankin viksumpi ko apn ja katsoo kenen seuraan hakeutuu kun 98% ihmisistä on täysin epäkelpoa ainesta. Osaa järkevänä ihmisenä hoitaa oman sosiaalisen elämänsä, älä pilaa liiaalla puuttumisela.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla lespoki, jolloin seuran löytäminen ei niin helppoa.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 19:06"]
Se voi hyvinkin muuttua pari vuoden päästä. Itse olin aika yksinäinen tuossa iässä. En kuulunut luokkani porukkaan ja asuin kaukana korvessa. Koulussa oli joku välituntikaveri, joka ei mitenkään läheinen ollut. Sit kun menin lukioon, siellä oli kiva pieni tyttöporukka,jossa hyvin viihdyin.
[/quote]
Siis itse olen mies, mutta mullekin kävi niin että koko yläasteen olin todella yksinäinen. Siis todella. Ja koulukiusattu. ja kaikki meni päin helvettiä. Kun jaksoin vain ja viimein pääsinlukioon, niin kaikki muuttui. Oli tosi paljon kavereita ja tosi paljon tekemistä. Ja näidne lukiokavereiden kanssa pidetään yhtä vielä 20v jälkeenkin. Eli asiat voivat muuttua tämänkin tytön kohdalla