Jos miehesi tulisi vuosikaudet kotiin töistä vasta klo 19 illalla

Nelosen kirjoitus oli liian pitkä ja pitkäveteinen.

Missä ysin mies syö ja käy kahvilla?

Miksi et herää aamulla aikaisemmin että ehtisit nähdä miestäsi? Eniten minua huolestuttaisi lasten suhde isäänsä, sen haluan olevan kunnossa.

Meillä mies reissuhommissa = yötä pois kotoa 3-4 päivää viikossa, muina päivinä kotona ja tekee töitä kotoa käsin.

Emme elä luksuselämää, vietämme aikaa yhdessä mökillä, sukulaisten luona ja lasten harrastukset ovat perheen yhteisiä harrastuksia (uinti, retkeily, mökkeily, pyöräily), tosin tilanne tulee varmaan muuttumaan kun lapset tästä kasvavat.

Isä on läsnä lapsille ja myös minulle ollessaan kotona.

Tilanne on aina ollut näin. Kesäisin meillä on aina väh. 1kk yhteistä lomaa. Minun lomat määräytyvät kiertävän listan mukaan (kesällä 5 viikkoa) ja mies sovittaa omat menosnsa sen mukaan.

Joskus tosin olemme hänen mukanaan "työmatkalla" eli me maksamme itse matkamme ja työnantaja miehen. Hotelliyöpymiset sovitaan. Saamme ainakin iltaisin viettää yhteistä aikaa. Tosin riippuu paljon kohteesta ja työmatkan aikatauluista.

Meillä mies tekee paljon töitä. Voi mennä neljäkin päivää, etten näe häntä hereillä ollessani. Minä huolehdin kaikesta kotiin ja lapsiin liittyvästä ja mies tahkoo rahaa. Meillä on iso perhe ja haluamme joka talvi kolmeksi viikoksi kaukolomalle ja syksyllä viikon lomalle vähän lähemmäs, se vaatii isosti työtä.

Hän ei olisi mieheni

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 18:40"]

Me kyllä herätään koko perhe samaan aikaan, en näe mitään syytä, miksi jäisin nukkumaan, kun mies ja lapset herää. Mutta arki rullaa niin, että mies tulee töistä usein vasta silloin, kun lapset jo nukkuu, näin on ollut aina. Käytännössä ennen lapsia molemmat teimme töitä näin, mutta lasten myötä se ei tietenkään enää onnistunut. Jos ikinä koskaan viikonloppunakaan ei olisi perheen yhteistä aikaa tai minulla aikaa omiin menoihin, ei tämä tietenkään toimisi.

[/quote]

eli sinä heräät aamu viideltä?

Mies oli aina viikolla töissä 8-18 + työmatkat ja ainakin lauantaisin oli töissä ja joskus sunnuntainakin.

Kun ensimmäinen lapsi syntyi niin jouduin todellakin pistämään kunnon riidan pystyyn ennenkuin viikonlopputyöt jäi...asiasta puhuminen ei auttanut.

Toki mies teki töitä välillä viikonloppuisin kotona mutta se oli ok.

Kesälomallakin mies teki töitä kunnes merkkasin tunnit ylös ja kun loma loppui niin kerroin että 2vkoa oli ollut lomalla ja 2vkoa oli tehnyt töitä loman aikana.

Tajusi sitten itsekin ettei hommassa ole mitään järkeä ja sai onneksi pitää ne 2vkoa lomaa myöhemmin.

No en ottaisi puolisoksi tuollaista työnarkomaania. Minä haluan, että hän tulee töistä päästyään ottamaan sohvalle nokoset kanssani.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 19:26"]

Meillä mies tekee paljon töitä. Voi mennä neljäkin päivää, etten näe häntä hereillä ollessani. Minä huolehdin kaikesta kotiin ja lapsiin liittyvästä ja mies tahkoo rahaa. Meillä on iso perhe ja haluamme joka talvi kolmeksi viikoksi kaukolomalle ja syksyllä viikon lomalle vähän lähemmäs, se vaatii isosti työtä.

[/quote]

Eihän tuo ole edes paljon matkailua. Me olemme molemmat töissä keskipalkkaisissa ammateissa, ja olemme ulkomailla keskimäärin kymmenen viikkoa vuodesta. Mihin teidän rahanne oikein menevät?

No eihän tossa nyt voi muuta kun parisuhde kärsiä. Työt ymmärrän mutta kai ne viikonloput vois sitte viettää yhdessä. Enimmäkseen. En olisi tyytyväinen. 

Kuulostaa ihan meidän tilanteelta. Mutta kyllä, olen onnellinen. Tottakai harmitta usein kun yhteistä aikaa on niin vähän. Kaikenlisäksi hän aloitti kuukausi sitten reissuhommat. 4 päivää viikosta työmatkalla, 3 kotona. Ja nekin kolme päivää työntäyteisiä täällä päin. Jos ja ilmeisesti kun se syö naista niin puhukaa asiasta! Olemme ratkoneet sitä niin että olemme sitten joskus aina ottaneet yhteisiä viikonloppuja. Sopikaa etukäteen että nyt silloin ja silloin viikonloppuna olemme kotona/mökillä/hotellissa tai missä ikinä haluattekaan yhdessä. Ei ylimääräisiä menoja. Se antaa voimaa parisuhteeseen!

En itse jaksaisi, koska käytännössähän olisin yksinhuoltaja. Eri asia olisi, jos jo yhteen mennessä olisin tietänyt, että mies esim. kiireinen yksityisyrittäjä. Tällöinkin kyllä laskisin sen varaan (vaikka kuulostaa tosi kylmältä ja laskelmoivalta) että voisin tuollaisen uhrauksen tehdä, siinä tapauksessa, että mies ei kertakaikkiaan voisi irrottautua töistä ja saisi TODELLA ison rahallisen korvauksen, joka sitten näkyisi koko perheen ns. elämänlaadussa, esim. isossa unelmatalossa, lasten vapaassa harrastuksissa (ilman siis mitään raha-rajoitteita jne), luxus ulkomaanmatkoilla (joissa mies olisi mukana), unelma kakkoskotina, kahtena autoina jne. Eli rahaa pitäisi olla paljon, jotta voisin kokea, että miehen pitkät päivät jotenkin saisi "katetta" toisella tavalla perhe-elämässämme, voisin esim. palkata siivojan ja lapsenvahdin jos tarvitsisin, eikä siis koko huusholli kaatuisi minun niskaani.

Eli pointini on, että jos pitäisi uhrautua miehen uran edessä, niin vaatisin kyllä jotakin vastapanosta asialle.

Me kyllä herätään koko perhe samaan aikaan, en näe mitään syytä, miksi jäisin nukkumaan, kun mies ja lapset herää. Mutta arki rullaa niin, että mies tulee töistä usein vasta silloin, kun lapset jo nukkuu, näin on ollut aina. Käytännössä ennen lapsia molemmat teimme töitä näin, mutta lasten myötä se ei tietenkään enää onnistunut. Jos ikinä koskaan viikonloppunakaan ei olisi perheen yhteistä aikaa tai minulla aikaa omiin menoihin, ei tämä tietenkään toimisi.

Jos et kestä, ota asia puheeksi. Me ollaan eletty kiireistä elämää ja mies on välillä ollut töissä toisella mantereellakin ilman perhettä kuukausikaupalla ja silti pärjäsimme hyvin. Ymmärrän, että kaikilta se ei onnistu.

Hän jäisi silloin kyllä paljosta paitsi lastemme elämässä... Lapsille hän ei olisi isä enää muuten kuin sanana, isähahmona hän ei silloin olisi. Lapsille hän ei tuskin olisi ollenkaan tärkeä, vain "se tyyppi, joka käväisee nukkumassa kotona ja kyselee ehkä jotakin setämäisiä kysymyksiä, kuten miten koulussa menee ja mikä aine koulussa on kivointa...". Eli jos mieheni näin tekisi, niin samahan hänen olisi nukkua kokonaan muualla ja elää omaa elämäänsä muualla. Pyykki- ja ruokahuolto sun muut hoituisivat tietenkin kotona mukavasti.

Minun mieheni tulee kotiin vasta 21-23, ellei jää yöksi työpaikkakunnalle. Siis matkapäivinä. Ulkomailla ollessa on tietenkin pois kotoa, maksimissaan kaksi viikkoa. Viikonloppuina pyrkii olemaan ainakin toisen päivän kotona, tosin yleensä silloinkin tekee jonkin tietokonejutun. 

Tiesin tavatessamme, että elämä on tällaista ja se on minulle ok. Nautin joka hetkestä, kun hän on kotona. Silloin hän todella on läsnä eikä vain paikalla. Ja huomioi minut kaikin tavoin. Eikä haittaa, että tulojakin on jonkin verran. Jos hän lepäilisi laakereillaan, työt loppuisivat aika pian. Pidän ahkerista ihmisistä. En voisi kuvitella kunnioittavani miestä, joka tulee klo 16 kotiin makaamaan sohvalla.

Minun mies lähti aamulla töihin klo 5 ja on vieläkin töissä. Meillä on lypsykarjatila ja miehen päivät ovat todella pitkiä. Jos ei olla lypsämässä, niin sitten peltotöissä, tai lehmille ruokaa tekemässä. Aina on myös rakennusten kunnostamista, salaojitusta. On siementäjää ymv. työpäivä kesällä on lähes 20 tuntinen, neljän tunnin yöunilla. Talvella mies on töissä noin 15 tuntia ja töitä on 7 pv . Rankkaa on, eikä voi ajatella lopettavansa velkojen takia