GALLUP: Milloin olette kertoneet...

lähisuvulle (käytännössä molempien äidit) viikolla 7-8. Mulla oli silloin sekä kakkosesta että kolmosta pahoinvointia joka vaikeutti juhla-aterioita (pääsiäinen ja juhannus).

Vanhimmalle (ollut kakkosen ja kolmosen odotusaikana 10 ja 12 v vanha) kerrottu heti np-ultran jälkeen. Samalla kerrottu muille sukulaisille (siskoille, tädeille jne).

Töistä olen ollut poissa pahoinvoinnin takia n viikolla 7 molemmista (kakkonen ja kolmonen) ja silloin olen kertonut esimiehelle joka on myös ystävä. Muille työkavereille np-ultran jälkeen aikaisintaan, lopulle työyhteisölle rakenne-ultran jälkeen.

Kavereille vaihdellen, eli joillekin heti plussan jälkeen, toisille sitä mukaan kun on tavattu.

Ekassa raskaudessa kerrottiin joskus jo rv7 paikkeilla lähisuvulle (vanhemmat ja sisaret, sekä jotkut kaverit arvasivat), mutta kesken meni (rv10). Toisessa raskaudessa kerkesin kertomaan vain äidilleni viikkoa ennen, kunnes taas meni kesken (rv9). Kolmas raskaus, vain mieheni tiesi tilastani, ja kesken meni (rv12). Keskenmenosta kerroin kyllä taas äidilleni ja siskolleni, kun oli " pakkotilanne" (juhlat tulossa, oma mieli oli maassa).



Nyt tässä raskaudessa kerroin äidilleni rv 11 tietämissä, sekä myös sisarukseni saivat tuohon aikaan tietää raskaudesta. Töissä kerroin työkaverille vasta joskus rv16 paikkeilla, kun olisin muuten joutunut tekemään hommaa, joka on kielletty raskaana ollessa.



Miehen vanhemmille ja sisaruksille kerrottiin vasta rv18.



Muutamat hyvät ystävät ovat tienneet raskaudesta n. rv 13-15 lähtien, mutta kaikki eivät tiedä vieläkään, kun ei oo tullu nähtyä. =] Sukulaisille (enot ja tädit) asiasta kerrottiin ekan kerran vasta rv 23 aikoihin, isäni suku ei taida tietää vieläkään. Ja tänään asia selvis vasta yhdelle läheiselle tutullekin, kun tuli kaupungilla vastaan.

Että eipä olla pidetty kertomisella kiirettä, kun keskenmenot kummittelee yhä.



jonttu rv 29+4

Kerrottiin molempien vanhemmille isänpäivänä, silloin oli rv 9+. Parhaille ystävilleni olen kertonut samoilla paikkeilla ja samoin mies on kertonut omalle hyvälle ystävälle.



Muille kavereille kerrotaan np-ultran jälkeen, jolloin on rv 12. Olen kirjoittanut runon, jolla asiaa olisi tarkoitus kertoa. Laitetaan luultavasti osalle ko. runon tekstiviestinä.



Töissä aion kertoa joskus rv. 18 eli mahdollisimman myöhään.

Oliskos mahdollista saada se runo tännekin? Ymmärrän toki, jos haluat pitää sen " salaisena" jauskon että esim.positiivareitten sivuilta tai jostain löytyy vastaavia.. :) Kiitos muuten kaikille jo tähän mennessä vastanneille, joulua kohti mennään ;)

lähisuvulle vasta joskus vkolla 14, koska jos jotain olisikin mennyt pieleen raskauden alussa, niin suku olisi aloittanut järkyttävän holhoamisen ja päivitellyt kaiken maailman juttuja ja koen, että en olisi sitä itse jaksanut. Sitten kun oli jo vähän " turvallisimmilla vesillä" eli just sen np- ultran jälkeen niin sitten viitsittiinkin jo kertoa. Ja kerrottiin korteilla jotka laitettiin postiin. Toisella puolella oli koristeltuna ultrakuva ja toisella puolella oli runo:



" kuiskasimme haikaralle, poutapilven enkelille,

pikkuruinen suuri ihme, josko tulla voisi meille.



vielä on aikaa arvuutella, odotella ja ihmetellä,

jos matkalla on enkeleitä,

on helmikuussa kolme meitä!"



Ja joillekin kavereille kerrottiin jo heti positiivisen tuloksen saatuamme, koska oli kaverini syntymäpäivä ja minä sitten jouduinkin olemaan vichy linjalla, niin kaverit heti arvasti mistä on kyse. Meillä kun oli yritystäkin ollut jo jonkun aikaa ja he tiesivät siitä.

Joillekin kavereille ei olla vieläkään kerrottu, yksi kaverini kokoi kohtukuoleman lapsensa kohdalla viime lokakuussa (la olisi ollut marraskuussa) joten hänelle en ole osannut asiaa mainita, tuntuu niin pahalta.



Toivottavasti kaikki menee Sinunkin kohdallasi hyvin loppuun saakka.



Suan ja Nuppu 28+4

Kai tässä pitää oikeasti uskoa olevansa raskaana, kun niin ison itkun päräytin tuota runoa lukiessa - oli muuten jo toinen iso itku tälle aamulla, kun eka tuli jo Hesarista Jokelan uhrien kuolinilmoituksia lukiessa... Viime päivinä elo on mennyt yhdeksi itkemiseksi, mutta minkäs teet - kai se kuuluu asiaan, " pieni" herkistely.. :)



Fertiensis