G: Onko miehesi kosinut oma-aloitteisesti?
Kysyn vaan, koska sain juuri tietää, että tuttavapariskuntamme kihloihin meno oli sujunut seuraavasti:
olivat ostamassa kelloliikkeessä miehen rannekelloon pattereita, kun nainen oli samalla sanonut, että eikös tässä samalla voisi ostaa kihlat? Ja mies oli sitten todennut, että ostetaan vaan.
Eli toisinsanoen, naimisiin ovat menossa, vaikka miehestä ei ollut kosijaksi.
Mitens teillä muilla, onko miestä täytynyt patistella jotenkin kosimaan, vai onko ihan omin nokkineen tajunnut kosia?
Meillä mies ei vielä ole kosinut, vaikka kaksi lastakin jo... Mietin vaan, että miten teillä muilla? Onko miestä täytynyt jotenkin yllyttää, vihjailla tai jopa sanoa suoraan? Onko ihan liian vanhanaikaista, että odottaa vaan, että mies kosisi?
Kommentit (31)
Minä ehdotin että mennään kihloihin, mies parin vuoden päästä sanoi että mennänkö naimisiin. Juu, tiedän että kihlaus on lupaus plaa plaa, mutta jos mies ei olis kysynyt naimisiinmenosta niin oltais varmaan vieläkin kihloissa.
Mulle se tuli ihan puskista, koska olen aina sanonut, etten halua naimisiin.
Meillä mies haluaa enemmin, sille on kuulemma tärkeää saada kutsua mua vaimokseen. Ihan ääliö, pehmoäijä!!!
Kolmannella kerralla tosin suostuin, koska oli pakko tehdö kompromissi aiheesta.
Kaksi ihmistä sitä kuitenkin menee naimisiin.
Oli jopa kysynyt isältäni lupaa etukäteen. Siitä suutuin, mutta vastasin kuitenkin myöntävästi. Nyt 8 vuotta naimisissa.
niin olisi ihan kiva että edes se ei olisi äpärä. Nykyistenhän alkuperälle ei enää mitään voi...
Häät piti kuitenkin järjestää täsmälleen kuten heidän suvussa on tapana :P
Sovittiin sitten yhdessä että ollaan kihloissa. Tätä kyllä edelsi vaatimukseni että kosittava on ennen kesää koska aion mennä kesällä naimisiin.
Minulle on yhdentekevää mitä joku sanoo pelkän kihlauksen teinimäisyydestä tai siihen sisältyvästä naimalupauksesta. Minulle riittäisi pelkkä kihlaus.
Mies armeijasta lomilla, kävelytti puistoon ja polvistui. Sormukset ostettiin seuraavana päivänä (ja syötiin siitä hyvästä loppukuu kaurapuuroa ;) ). Oltiin tuolloin 21v. ja 22v, seurusteltu kaksi vuotta. Naimisiin kahden vuoden päästä - edellisenä vuonna olin kuulemma raahannut miehen väkisin häämessuille ja ahdisti kauheasti, tuolloin ehdotti itse että mentäisiin katsomaan oisko siellä ideoita. Oltiin joskus puhuttu jotain talvihäistä mutta mies olikin jo katsonut paikan elokuuksi valmiiksi..
Nyt ollaan oltu 9v. naimisissa. Silloin joskus mulle oli kauhean tärkeää, että mies kosii ja ihan oma-aloitteisesti, sillä miehen kaverit olivat tuolloin kovasti sitä mieltä, että minä sidon miestä liikaa itseeni...
Joskus jälkeenpäin yhdessä mietitty, että jos ei olisi silloin naimisiin menty niin olisko jäänyt ja tulisko enää mentyä kun lapsia siihen perään 2 kpl, että hyvä että silloin mentiiin ; )
minä ilmoitin, et sillon mennään naimisiin, paree olis ostaa sormus ennen sitä. Sain sormuksen.