Koulukiusatut: pyörittelettekö todellakin asiaa mielessänne vielä koulun päättymisen jälkeen?

Sen pyörittely ei tarkoita 24h murehtimista. Tapahtunut mikä tapahtunut, mutta totta helvetissä se vaikuttaa aikuisikään siinä missä kaikki muukin elämänvarrella tapahtunut - niin hyvä kuin pahakin.

Mieluusti kyllä unohtaisin.

Saati sitten vuosien systemaattinen ihmisen maahan murjominen.



Ei niistä jutuista niin vain pääse eroon - seuraamuksina voi seurata vuosia huonoa itsetuntoa, masennusta jne. Eivät nämä ole tahdon asioita - kai jokainen HALUAISI unohtaa tulleensa kiusatuksi ja HALUAISI olla ehjä ihminen.

Kysyisit nyt samalla vaikka, että pyöritteleekö insestin uhriksi joutunut asiaa mielessään vielä aikuisenakin, tai raiskauksen tai pahoinpietlyn uhri jälkeenpäin.



Samanlaista pahoinpitelyä se on kuule koulukiusauskin, miksi se pitäisi pystyä vain unohtamaan?

jälkeenkin. Olin hirveän arka tekemään aloitteita sosiaalisissa suhteissa, koska ennakko-oletukseni oli se, että kukaan ei halua olla tekemisissä kanssani. Vähitellen tilanne on helpottanut. Ei vähiten siksi, että tapasin miehen, jolla oli ollut samantapaisia ongelmia.

Tapahtunut mikä tapahtunut. Ei sen tarvitse vaikuttaa aikuisikään.

Samantyyppisiä epämääräisiä häpeän tunteita molempiin tilanteisiin liittyy. Vaikka ei ole millään lailla niihin itse syyllinen.

Itse en pääse ikinä yli siitä, mitä jouduin kokemaan koulussa aikanaan. Itseluottamukseni ei tule koskaan olemaan olmiluokkaa parempi. Että kiitos vaan niiden, jotka lannisti minut totaalisesti (ap?)!

T:Morren viestin ymmärtänyt

en pyörittele, mutta huono itsetuntoni on peruja niiltä ajoilta... : (

ne niin sanotusti neutraalit unohtuvat.

Tulee mieleen ja enkä ole yhteydessä enää heihin. Olen päässyt asian yli. Ja oikeastaan on säälin heitä kohtaan koska ainahan on helpompi lähteä suuren joukon mukaan kiusaamaan entä kuin puolustaa toista.

Siis kyseessä oli vastakärjistäminen.

Ja niin muistaa koko kotikaupunki =(



Sen verran nöyryyttäviä kokemuksia takana,kadullinen ihmisiä todisti päivittäin kun päälleni syljettiin ja rikottiin vaatteitani. Kaksi kertaa pää aukesi kun kivi osui takaraivooni. Siitäkin kiusattiin vuosia,olin niin hauskan näköinen kun makasin pää veressä maassa..

Vanhempani kuittasivat tapahtumat vahingoiksi ja opettaja vain käski kulkea toista reittiä kotiin. Poliisi sanoi että ilman vanhempieni tukea ei ole juttua.





Nämä tapahtumat yläasteella 95-96

ei kiusattu riittävän nöyryyttävästi, jos voit elää ja unohtaa kaikki.

Itse ihmettelen että Jokelan kaltaisia tapauksia ei ole aikaisemmin sattunut. Sen verran monen tiedän vastaavanlaisia haaveilleen.

Mutta jos pointtini meni ohi, niin anna olla. Tänään en ole rautalanka-fiiliksellä.

väitettiin että opettajakin oli puhunut minusta huonoa, vähäteltiin, naureskeltiin, olin sitä ja tätä. Kyllä se kolmasluokkalaiselle tekee pahaa. Sitä kesti yläasteelle saakka, lähinnä muutaman tytön aloittamasta toimesta.

kiusaamisesta on jo yli kymmenen vuotta, vaan ei se unohdu koskaan. Muistan ikuisesti sen helvetillisen luokkaretken Ruotsiin, jolloin uusi opettajakin jollain tasolla yhtyi minua kiusaamaan, ei ehkä sitten tilannetta tajunnut, kun pakotti tekemään ryhmässä asioita, eikä minulla siellä mitään ryhmää ollut...



Hassua oli, että kun nykyisten ystävien kanssa juteltiin Jokelasta, ilmeni että meitä kaikkia on kiusattu. Empaattisia, ajattelevaisia naisia kaikki.



Ja surullista on, että voin täysin ymmärtää miltä Pekasta tuntui. Minulla onneksi oli opettaja joka välitti, ja jonka luona kävin kylässäkin, ja koulun ulkopuolella hyvä harrastus (ratsastus) jossa sain paljon kavereita ja onnistumisen kokemuksia. En tiedä kuinka olisin ilman sitä selvinnyt.

on opettajia paikalla, niin käsi sydämelle, onko kukaan lapsi koskaan tullut teille sanomaan kiusaamisesta ja olette sen kuitanneet puolivillaisella? tai jättäneet kenties huomioimatta?

Jotenkin saatan vielä ymmärtää että keskenkasvuiset kakarat kiusaavat, mutta että opettajat (tai vanhemmat!!!) antavat sen tapahtua. Ja niitä tuntuu olevan, vieläkin. Minulla eivät opettajat puuttuneet kiusaamiseen vaikka tiesivät. Ja voi voi kuinka monta muuta tunnen kenellä oli sama juttu.

Opettajat menneiltä vuosilta, jos luulette että lapset teitä kaiholla muistelevat, EREHDYTTE!

Kuinka te saatoitte/saatatte syyllistyä tuollaiseen?

Ei ole mikään puolustus että ei ole resursseja... Silloin pitäisi tajuta myös vaihtaa alaa!