mieheni paljasti olevansa homo, mutta ei uskalla elää homoelämää
Meillä on pienet lapsetkin...voiko tämä homous edes pitää paikkaansa? Olemme kuitenkin olleet yhdessä jo 11 vuotta eikä mitään homomaisuutta ole esiintynyt. En tiedä enää mitä teen, voisiko tämä koko miehen omituinen mielenmuutos johtua esim. miehen huonosta isäsuhteesta omaan isäänsä?
Kommentit (18)
Ikävää sun kannaltasi, mutta hieno juttu miehesi kannalta. Hän voi vihdoinkin olla se joka todella on. Et varmasti sinäkää olisi halunnut elää elämääsi läpi tietämäsi asiasta? Miehesi tarvitsee nyt tukea asiassa, Seta voisi olla hyvä paikka johon ottaisitte yhteyttä. Myös sinä tarvitset tukea. Voitte miettiä perhekuviot uusiksi, asumisen ja muut seikat. Älkää hätäilkö turhia. Miehesi on sama ihminen kuin tähänkin asti. Hän vain haluaa seksuaalisesti miehiä.
Ollenkaan kaikki homot eivät harrasta seksiä ollenkaan ja myös suuri osa asuu heterosuhteessa toiset kauemmin kuin toiset.
Kyllä miehesi varmasti ihan totta puhuu. Ei tuon tarvitse nousta kompastuskiveksi suhteellenne. Hän pitää miehistä, mutta haluaa elää sinun ja lastenne kanssa.
Voimia!
t. tiedän mitä koet.
Suomi voisi toimia tässä esimerkkinä koko maailmalle ja kaikki miehet kääntyisivät homoiksi, vähintään bi seksuaaleiksi. Tällöin saisimme tasapainon yhteiskuntaan.
Uskon, että miehesi puhuu totta. Olen itsekin ollut reilusti yli 10v suhteessa mieheen ja meillä on lapsia. Vasta tässä vuoden aikana olen tajunnut, että olen todella ihastunut yhteen naiseen. Häntä en usko koskaan saavani, mutta hänen myötä tajusin, että haluan ennemmin olla naisen kanssa. Mies tietää tämän ja nyt mietimmekin mitä tässä tehtäisiin, iso asuntolaina ym. En kuitenkaan enää halua miestäni seksuaalisesti, joten miehelle olisi epäreilua jatkaa näin.
Se, että tykkää pyllyyn työntyvistä asioista ei tarkoita, että tykkäisi miehistä. Ensimmäisestä pitää 99% miehistä, jälkimmäisestä 0,01%.
Keskustelu aloitettu vuosia sitten, oletan, että ap:n tilanne on jo ratkennut.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu aloitettu vuosia sitten, oletan, että ap:n tilanne on jo ratkennut.
Tuota en itse huomannut vastatessani, mutta jotenkin en usko ettei voisi edelleenkin olla ajankohtainen aihe monelle.
Aika epäuskottavaa, että perheenisä yhtäkkiä huomaisi olevansa homo, jos ei ole kuitenkaan nyt eikä koskaankaan ollut ihastunut kenenkään mieheen. Ilmeisesti vain tavallinen perhearki ja samanlaisena toistuva avioseksi puuduttaa. Kun joka tuutista toitetaan jännää homoseksiä, dark roomeja ja seksikeinuja niin ilmeisesti vain haluaisi kokeilla jotakin uutta.
Ap, miksi miehesi tarvitsisi elää mitään "h o m o elämää", jos hän on naimisissa kanssasi? Onko tällä taipumuksella mitään käytännön vaikutuksia elämäänne? Onhan monellakin vaikka mitä haluja ja fantasioita, mutta ei niitä tarvitse mitenkään käytännössä toteuttaa.
Tarkoittaako h o m o elämä seksiä tuntemattomien miesten kanssa yleisissä vessoissa ja saunoissa ? Sitäkö miehesi haluaa?
Kaivoit sitten ikivanhan ketjun iltaroskan jutun innoittamana. 0/5 Epäilen, että ap vastaa, viesti on vuodelta 2007.
Vierailija kirjoitti:
Kaivoit sitten ikivanhan ketjun iltaroskan jutun innoittamana. 0/5 Epäilen, että ap vastaa, viesti on vuodelta 2007.
Voihan muutkin vastata, jos on samanlaisia kokemuksia. Ei haittaa jos alkuperäinen viesti on vuodelta 2007. Ei homoutta tänään ole keksitty, kyllä sitä on aina ollut.
Vierailija kirjoitti:
Se, että tykkää pyllyyn työntyvistä asioista ei tarkoita, että tykkäisi miehistä. Ensimmäisestä pitää 99% miehistä, jälkimmäisestä 0,01%.
Kuulun tuohon pyllyryhmään. T. Pekka
Itse olen varmaan nonromanttinen aseksuaali ja jo ajatus vakavasta parisuhteesta kenenkään ihmisen kanssa ahdistaa. Romanttinen rakkaus tuntuu taas olevan jotain Hollywoodin keksintöä, kuten yhdessä Hectorinkin laulussa lauletaan. Lisäksi tuo romanttinen rakkaus tai ainakin kuvitelma, illuusio tekee ihmisestä tai noh lähinnä naisesta erittäin haavoittuvaisen sokaisemalla kun ei pysty ajattelemaan järjellä, eikä realistisesti. En voisi kuvitellakaan ryhtyväni parisuhteeseen, koska huonosti se päättyisi ja paljon tuhoa aiheuttaisi. Ei minusta sellaiseen vain ole. Tässähän on kyse oikeastaan ihan samasta kun siinä kun joku muuta suuntautumista edustava on sen vastaisessa suhteessa kun ei uskalla myöntää, mikä oikeasti on.
Mä oon aivan liian hutikassa ottaakseni kantaa tähän.