Täytän tammikuussa 35. Tunnen itseni vanhaksi,

ensi viikolla 44 ja toivoisin vielä yhtä lasta. Vakiintunutta työpaikkaakaan ei ole. Ahdistaa.



Eli olet vielä nuori.

10 vuoden kuluttua toivoisin olevani 34-vuotias jne. Me kaikki vanhenemme. Joitain se näemmä ahdistaa vain enemmän kuin toisia.

Mutta ihan samoja tuntoja olen läpikäynyt. Väsynyt, vanha, ruma, ryppyinen kouluttamaton, elämä takana jne.



Oikeasti olen sporttinen ja ihan sievä ja ilostuin, kun ystäväni aidosti ihmetteli, miten sinulla on noin vähän ryppyjä :). Kyllä se elämä ap vielä voittaa :))))

Ehkäpä tuota kaipasinkin, vaikka vitonen " ystävällisesti" muistuttikin, että vanhahan minä tosiaan olen. Sille ei mitään mahda.

Mulle ei ole vielä iskenyt ikäkriisi. Täytän myös alkuvuodesta 35. En ole ajatellutkaan olevani vielä kovin vanha, meille on vasta esikoinenkin tulossa.



Ehkä kannattaisi miettiä sitä, että miksi tunnet itsesti vanhaksi 35-vuotiaana. Monellahan on näitä jostain muinaiselta kivikaudelta olevia piiloasenteita, että 35-vuotiaana ei voi pitää enää hauskaa, ei nauttia elämästä, ei pitää pitkiä hiuksia. On pakko pukeutua 53-vuotiaaksi tädiksi, joka pitää vain järkeviä kenkiä eikä tee mitään impulsiivisesti. Pahinta on jos menee baariin ja tanssii. Ei saa pitää istuvia vaatteita eikä ikinä ostaa mitään H&M:ltä tai muulta teinimerkiltä. Stringit ja pitsirintaliivit ovat tarkoitettu ainoastaan alle 21-vuotiaille. Oudoimmat kehtaavat vielä esimerkiksi nauraa ääneen naisporukassa ja olla muutenkin olevinaan niin, että elämää olisi vielä jäljellä.



Elämää on kuitenkin vielä helposti 50 vuotta jäljellä. Kannattaa nauttia.