meille tulee kolmas lapsi..vanhin silloin 2v6kk

vanhin oli 2v 8kk ja keskimmäinen oli 1v3kk....

Koita jaksaa, lapset on äkkiä isoja! Sitten on mummona hoitajia!

ja vanhin 2v 1kk

keskimmäinen 1v 2kk

kuin kaikki kolme kerralla ;)

Ehkä sitten vuosien päästä on helpompi. Mutta kyllä kaikki, joiden mä tiedän saaneen pienellä ikäerolla lapsensa, sanoo etteivät muista noista vauva-ajoista mitään, kun oli niin raskasta.



Mä olen iloinen, että mun lasten ikäerot on yli kaksi vuotta. Siinä pystyy jokaisen vauva-ajastakin nauttiin ihan eri malliin kuin väsymyksestä puolikuolleena. Mutta toki, jos on sellainen superäiti (tai tosi rauhalliset lapset), että jaksaa, niin siitä vaan. Onnea, ap:lle!

Ne ketkä sanoo, ettei muista mitään vauva-ajasta kun olivat niin sumussa ovat joko

1. saaneet lapset vahingossa

2. yksinhuoltajia

3. eivät ajatelleet että elämä muuttuisi

4. eivät osaa rentoutua

5. eivät osaa palkata apua

kokemuksesta puhun, ensimmäiset kolme niin että 2v9kk, 13kk kun kolmas syntyi. Ja kyllä oli raskasta - ja nr 2 oli/on ihmelapsi (ihan oikeasti) ja nro 3 muuten vaan ollut rauhallinen. Sellaista epätoivoa ja väsymys mitä silloin koin en ole koskaan ennä sen jälkeen kokenut.



Helpotti kuitenkin niin paljon kun kolmas oli vuoden ikäinen, että saimme vielä 2 lasta lisä, nelosen ikäero silloin kolmannelle tasan 2 vuotta ja nelosen ja viitosen väliin sitten vähän enemmän, 2,5 vuotta.



Nyt nuorin on vaja neljä, vanhin 11 - ja hienosti menee.



Mutta sanoisin myös, että on kyllä paljon töitä ja vaatii voimia ja tahtoa - molemmilta vanhemmilta...



Onnea!

myös nauttia lapsistasi,epäilen sitä kyllä tuolla ikäerolla. Itse olen jaksanut nauttia lasten kanssa olosta kun on pitkät ikäerot

sen takia,että ovat leikkikavereita toisilleen,kavereita löytyy kyllä pihalta ja kerhoista

Ei ole ollut mitenkään erityisen rankkaa, toki työtä oli mm. kahden vaippaikäisen aikaan. Meillä lapset nukkuneet yleensä hyvin, muutenkin ovat suht' rauhallisia tapauksia. Ovat kuin paita ja peppu, melkein kuin kaksoset. Olemme älyttömän tyytyväisiä pieneen ikäeroon, aina on kaveri kotona. Tiedän, että kaikilla ei ehkä mene asiat näin helposti, mutta tiedän kyllä muitakin, joilla lapset pienellä ikäerolla, eikä ole ollut mitenkään erikoisen raskasta. Että jospa jätettäisiin yleistykset tässäkin asiassa.

Pääsyy oli, että elämäntilanteeseemme vain sopi lapset pienellä ikäerolla. Miehellä on myös pieni ikäero veljeensä, ja ovat aina olleet todella läheisiä toisin kuin minulla, jolla sisareeni 6 v. ikäero.

ääritunteet - kova väsymys ja epätoivo ja toisella puolella aivan uskomaton onnen tunne (jossa on ylpeys, onnea, välittämistä, rakkautta ja kaikki siihen kuuluva).



Mutta tasainen kotiäiti arki muuten elettiin, ruokailut, puistoilu, päivunet ja kyläily...



5 vuoden jälkeen töihinpaluu kyllä maistui myös - nyt kun lapset isompia, voisin taas jäädä kotiinkin.



t.

13 (vai mitä se nyt olikaan)

mutta silti niin ihania hetkiä saa kokea rakkaiden lasten kanssa, juuri äsken meiän nyt 10.5kk ikäinen poju otti ekat askeleet. voi sitä äidin riemua. <3 ei todellakaan meillä tehdä lapsia sen vuoksi, että sais leikkikavereita. onhan se myös yks hyvä puoli, että ne saavat yhdessä jakaa lapsuuttaan. äitiys on rankkaa, mutta se antaa moninkerroin takaisin. AP

rankempaa jos ne ois kauheen villejä tms.

esikoinen 7v9kk, toinen 2v9kk ja kolmas 1v4kk kun neljäs lapsi syntyy :)

esikoinen ja kakkonen olivat tarkalleen 2v 6kk 1pv kun kolmonen syntyi. Onhan teitä muitakin, joilla kolme lasta tiiviissä tahdissa :)

Kaverit tulevat ja menevät, mutta sisarussuhteet ovat ikuisia! Ihan eri tavalla voi siskoni ja veljeni kanssa jutella, kuin muiten ihmisten tai kavereiden.

Vierailija:

sen takia,että ovat leikkikavereita toisilleen,kavereita löytyy kyllä pihalta ja kerhoista

Olen ikionnellinen, että päätimme ja saimme rakkaat lapset kun halusimme. On ollut rankkaakin, mutta ennen kaikkea onnea!

Keskimmäinen oli 1v9kk. Eikä ollut helppoa eikä rauhallista. nukkumaanmeno oli yhtä sirkusta. Ei muistikuvia ensimmäisestä puolesta vuodesta. lapset ovat vilkkaita ja todella kekseliäitä.

Nyt kun nuorimmainen on 1v6kk meno senkun yltyy..... mennään katastrofista toiseen, aina sattuu ja tapahtuu. ainakaan ei ole tylsää!

Meillä kolmas tulossa ja vanhin on silloin 2v8kk, ja keskimmäinen 1v7kk.



Ylläri oli, mutta iloinen sellainen. Rankkaa tulee olemaan mutta vauvavuodet kiitävät vauhdilla.