Sydämeni itkee: ekaluokkalaistani kiusataan

Puhuin opettajan kanssa. Kysyin, onko pojassa jotain, mitä tekee hänet erilaiseksi suhteessa muihin samanikäisiin lapsiin. Hän sanoi, että poika on erittäin älykäs ja hän voi uskoa, että samaa aaltopituutta voi olla vaikea löytää. Vuoden tai kaksi vuotta vanhemman kanssa ehkä synkkaisi paremmin.



Opettaja sanoi myös, ettei ole huomannut, että poika itse ärsyttäisi toisia ensin. Pidän tätä mahdollisuutta silti mahdollisena - vaikkakaan se ei oikeuta kiusaamiseen.



Luulen myös, että poika on yrittänyt kavereita sieltä kingien seurasta. Olen yrittänyt korostaa, että kannataa etsiä niitä muita yksinäisen oloisia. Pojalla on nimittäin voitontahtoa, joten voi olla, että hänet koetaan uhkanakin.



Voi kun tietäsi, mistä kenkä puristaa. Poika tuli kotiin jo suoraan koulusta eikä mennyt iltikseen. Otin itse vapaata töistä, koska ajattelin, että hänellä on ollut kova viikko takana. Hän on jotenkin hiljaisempi ja apaattinen tänään.



Toivottavasti kyse on kulttuurishokista, joka menee ohi ajan myötä. Poika muuten puhuu aika lailla kirjakieltä. Tästä tulikin mieleen, että pitääpä lähteä jäähallille harjoittelemaan luistelua, jottei tule uutta pilkan kohdetta...



Asumme Helsingissä.

Voitko ap sanoa lapsellesi, että kaikki haukkuminen yms. on tehtävä " näkyväksi" . Näkyväksi tekeminen ei välttämättä tarkoita heti opettajalle puhumista, vaan se voi tarkoittaa myös kysymystä, miksi sanoit minua tyhmäksi? Usein se nimittely on tapa " alistaa" ihminen luulemaan itsekkin itseään tyhmäksi. Sitä saatetaan perustella esim. " Sä olet tyhmä, kun et tajua mitään Pokemon korteista" . Tuollaisessa tilanteessa on hyvä itsekin tajuta, ettei kaikesta voi tietää kaikkea ja kaikki asiat ei kaikkia kiinnosta. Ei siis olekaan tyhmä vaan tietämätön.



Kun purkaa kiusaamistilanteen avautuu sen takaa yleensä se syy, miksi tuli yhteentörmäys. Etenkin pitkään jatkunut kiusaaminen saa aikaiseksi huonon itsetunnon/-luottamuksen. Ja teitenkin myös kiusaamistilanteet purkaessa löytyy syy, miksi kiusaaja käyttäytyy, miten käyttäytyy. Silloin myös hän voi oppia, ettei se ole soveliasta käytöstä. Jos näitä tilanteita on paljon, suosittelen, että pyydät opettajalta aikaa tämän purkamiseen ensiksi teidän kesken. Sitten mietitään yhdessä keinot purkaa se kiusaajan/kiusaajien kanssa. On todella tärkeää, että myös he hahmottavat nuo " sosiaaliset pelit" .



Tiedän, että tämä on vaikeaa lapsille ja on vaikeaa hahmottaa, mitä siinä tilanteessa tapahtuu. Lapsi on todella vahvoilla, jos hän oppii ymmärtämään, miksi kiusaaminen tapahtui. Näin hän pystyy suojaamaan itseään kiusaamiselta nyt ja myös tulevaisuudessa aikuisena, kun kiusaaminen onkin paljon hienovaraisempaa.



t. työpaikkakiusattu

Tämä ei varsinaisesti aiheeseen kuulu, mutta kerron meidän tapauksesta.



Meillä todella sosiaalinen eläväinen ja jopa vilkaskin ekaluokkalainen poika. Oltiin juttusilla open kanssa ja huolestuin kun hän alkoi tiedustelemaan onko pojalla kavereita kotona???

Olin ihmeissäni, tietenkin on.

Lähteekö poika mielellään kouluun???

Todellakin, lähtisi aikaisemminkin jos vain olisi mahdollista....



Poika on kuulemma koulussa vilkas, rauhaton, etuilee, tönii jonossa, luokkakaverit ei tykkää kun aina pitää olla ensimmäinen, ei anna työ rauhaa ja sitä rataa....

Olin ihan äimänkäkenä!!!!

Hän on kyllä " vilkas" , mutta ei mielestäni liian. Luokassa on tietääkseni vieläkin rauhattomimpiakin tapauksia.

Ainahan pientä kisailua on kuka on eka...



Ja erityisesti ihmetytti kun opettaja oli mieltä, että toiset ei tykkää leikkiä hänen kanssaan.... Lapsi on käynyt vapaa-ajallakin luokkakavereiden luona ja synttäreillä.



Tuli kamala olo kun kuulee omasta lapsesta tämmöistä, mitä ei tunnista ollenkaan. Tuli ihan ajatus että puhuuko edes meidän lapsesta, vai onko sekoittanut tapauksen....

Kysyin pojalta, onko hänellä koulussa kavereita, on kuulemma, ylempiluokkalaisiakin, leikkivät aina isolla porukalla.



No sen keskustelun jälkeen ei ole mitään kuulunut, entiedä havahtuiko opettajakin omista puheistaan, ettei kaikki ehkä olekaan niin kuin luuli olevan....



Mutta ap, ota heti asia puheeksi koulussa ja harrastuksissa ja anna lapsellesi mahdollisuus miettiä muita harrastuksia.

Toivotaan että asia ratkeaa parempaan suuntaan

Joulu odotuksia :)

en osaa neuvoa sinua vaikka haluaisinkin, mutta haluan sanoa että ihanaa kuinka sinä ja miehesi olette paneutuneet asiaan ja toimitte! Poikasi on ehkä " liian" älykäs verrattuna ikätovereihinsa, mutta ehkä ero iän myötä tasoittuu. Uskon varmasti, että poikanne tulee pärjäämään elämässä. Hän uskalsi avautua teille tilanteesta. Ja nyt te autatte ja tuette häntä. Hän on onnekas ja te olette onnekkaita että teillä on hänet. Olen varma että kaikki tulee päättymään hyvin. Muistakaa tulea poikanne itsetuntoa, no sern kyllä varmaan teettekin. Kaikkea hyvää.

Kirjoitat fiksuja. Tuo todellakin pitäisi saada avattua just noin. Tajusin eilen, että poika on jo alkanut epäillä, että hän voi olla tyhmä.



Olen myös sanonut pojalle, että jotkut kutsuu toista tyhmäksi, ja se on vain sana, eivätkä he ihan sitä tarkoita. He käyttävät sitä sanaa, koska eivät osaa selittää ajatuksiaan ja tunteitaan toisella tapaa. Olen myös yrittänyt saada lasta miettimään, mitä tapahtuu just sitä ennen, ennenkuin nimitetään tyhmäksi. Onko tämä liian vaikeaa analyysiä tuon ikäiselle?



Koulussa tuo kiusaamisongelma tulee lähinnä tiettyjen lasten taholta ja opettaja sanoi, että samojen lasten kanssa on muidenkin kanssa ongelmia. Tämä tieto ei vain poista lapseni pahaa mieltä...



Mietin pääni puhki, miten lapseni löytäisi koulusta ne samanhenkiset lapset. Niitä on pakko olla - ei se lapseni nyt niin erikoinen ole.



ap

Olisivat aika samanlaisia.. Et viittis muuttaa 100 km pohjoisempaan.. ;)

Tuosta tulikin mieleen, että pojalle pitää muistuttaa, kuinka hän on onnekas: hänellä on paitsi äiti ja isä ja veli, joka rakastaa häntä yli kaiken. Tämän lisäksi hänellä on kaikki neljä isovanhempaa, jotka rakastavat häntä. Hänellä on siellä Tampereella hyvä kaveri, ja tämä on paras kaveri, vaikka onkin niin kaukana. Lisäksi on pari muutakin kaveria (meidän kavereiden lapsia), joista poika ei tosin ole löytänyt sielunkumppania.



Ei pojalla todellakaan ole elämä sekaisin. Paljon pahemminkin voisi olla. Oman lapsen tuska on vain niin kamalaa.



ap

Niin, jossain he samanlaiset ovat :-)



ap

En itse nyt osaa antaa neuvoja, mutta halusin vain sanoa, että poikasi on onnellisessa tilanteessa, koska hänellä on välittävä äiti, joka puuttuu asiaan heti! Kyllä aikuisen sydäntä särkee kaikkien kiusattujen puolesta, saatikka oman lapsen. Varmasti poikasi saa kotona rakkautta ja välittämistä, toivottavasti saatte vielä asiat selvitettyä ja pojallenne onnellisemman mielen.

mukavat, sosiaaliset, kaikkien kanssa toimeentulevat lapset ovat yhteisellä sopimuksella niitä jotka ottavat leikkiin kaikki hiljaisemmatkin ja arimmat oppilaat.

Hän on takuulla yksi niistä syistä joiden takia maailmassa kaikki paha tapahtuu...

ei taida huumorintaju ja tahdikkuus olla hänen vahvuuksiaan.

Ja oma puhe voi kuulostaa muiden korvissa hassulta, ehkä pikkuvanhalta kirjakieleltä.



Mieheni muutti peruskouluaikana ulkomailta Suomeen ja alkuun tuli tällaisia ongelmia. Esim. joku kysyi, että oliks makeeta asua siellä? Makeeta? Siis makea maistuu-makeinen... Eihän ulkomailla asunut ymmärtänyt kysymystä.



Tuo tyhmä-sanan käyttö on vähän samanlaista. Sitä käytetään synonyymina monelle muulle asialle.



Yksi tapa tutustua on pyytää sopivan oloisia kavereita kotiin kylään. Yksin ollessaan monet käyttäytyy ihan eri lailla kuin porukassa ja ystävyyskin pääsee paremmin kehittymään. Eikä tule niin herkästi väärinymmärryksiä, kun asioista voidaan puhua kahdestaan perusteellisemmin. Löytyiskö luokkakavereista joku jonka poikasi haluaisi kutsua kylään?

on provoa tai tahdittomuutta. Selittäkää?

mitä 34 muka pahaa??

Onkohan välistä poistettu viesti?

että tilanne on pian parempi.

Tulee mieleen, että poikanne on liian fiksu porukkaan - lapset osaavat olla tosi kateellisia. Äkkiarvaamalta luulisin, että se on syy kiusaamiseen - ainakin meidän ala-asteella tavallista kypsemmät lapset olivat kiusatuimpia! Ja opettajat eivät puutu ennen kuin vanhemmat puuttuvat, yleensä, valitettavasti, ei vaikka huomaisivat.

puhu opettajalle ja harrastusryhmien ohjaajille. Jos harrastukset o vat jo muuttuneet lapselle vastenmielisiksi, älä pakota häntä käymään niissä. Joukkuepelit voivat olla hyviä, mutta eivät välttämättä: niissä on usein aika sisäänlämpiävää toimintaa. Puhu opettajien ja ohjaajien kanssa sekä kiusaamiseen ja haukkumiseen puuttumisesta, että positiivisista keinoista ryhmähengen luomiseksi ja kaikkien mukaan ottamiseksi.

Mutta tätä jäin miettimään:

Vierailija:

Poika ei ole erityislapsi, vaan aika sosiaalinen tapaus. Hän on hyvin verbaalinen ja opettajan mukaan omaa sanavaraston, jota muut eivät edes tunne. Hän voi olla erilainen siinä mielessä, että olemme vasta kesällä muuttaneet takaisin Suomeen. Eli hän ei ole kasvanut tässä suomalaisessa " koodistossa" .

Minunkin lapseni on aika sosiaalinen (omalla tavallaan, varsinkin aikuisten kanssa ja rauhallisessa ympäristössä) ja verbaalinen ja hänellä on laaja sanavarasto, jota muut ikätoverit eivät tunne. Silti hän on erityislapsi. Hän on asperger. Erityislapsi ei ole synonyymi tyhmälle, eikä epäsosiaaliselle. Se tarkoittaa monia asioita ja esimerkiksi oma lapseni on omalla laillaan erittäin sosiaalinen ja älykäs ja tietää erityiskiinnostuksensa kohteista asioita joita monet aikuisetkaan eivät tiedä. Silti hänellä on ongelmia ymmärtää toisenlaisen sosiaalisen kanssakäymisen ja kommunikaation kulkua: hän hallitsee sen oman lajinsa suvereenisti, muttei pysty tulemaan sieltä toisenlaisen kommunikaation pariin. TOki teidän ongelmanne voivat johtua kulttuuritaustasta, mutta keskusteluanalyytikot ovat sitä mieltä, että ihmisten välinen peruskommunikaatio on aika samanlaista kaikissa kulttuureissa, ellei välissä ole jotain neurologista muuria.

kiitos kommenteista. Itse asiassa olen asiasta kysynyt ennen keskusteluamme, mutta opettajat, iltiksen ohjaajat ja kaikki sanovat, ettei häntä kiustata. Kyse on enemmän yksin jäämisestä. Ja poika osaa hyvin leikkiä yksin, eli voi olla, että ohjaajat ajattelevat, että hän vain haluaa leikkiä yksin.

Näiden tietojen valossa opettajiin pitää ottaa uudestaan yhteyttä. Mutta partion vetäjät ovat hyvin nuoria poikia itsekin. En tiedä, onko heilllä mitään valmiuksia.



Korostin sitä, ettei poikani ole erityislapsi, sen vuoksi, että saatte kuvan siitä, ettei kyseessä ole kamalan levoton tai eristäytyvä lapsi, vaan suhtkoht normaali.



Poika on ehkä pikkuvanha ja tulee hyvin toimeen sellaisten kanssa, jotka ovat myöskin pikkuvanhoja. Ehkä se on se ongelma... Koskaa ei ole kukaan ihminen ehdottanut, että hänellä voisi olla neurologinen ongelma (ja tunnen lto:ita summuita). Toki mistä sen tietää, että takana olisi ihan neurologinen ongelma?



Miten sinä ohjaat asperger-lastasi näissä tilanteissa? Mitä koodeja annat hänelle?

asperger.

yksinjättämiseen on vaikea puuttua. Kukaan opettaja ei voi seistä selän takana kuuntelemassa, jos toista haukutaan tyhmäksi. Vaikka joku koko ajan selän takana seisoisikin, niin viimeistään siinä vaiheessa, kun hän lähtee vaikka vessaan, osaavat lapset olla toisilleen ilkeitä.