MITÄH? Oikeastiko laitatte satasia lastenne joululahjoihin?

En oikein ymmärrä mite n hyvät tulot vahentää perheen keskinäistä kiintymystä ja rakkautta.

Lapsi on 4v ja uskoo vielä joulupukkiin, joten ei tiedä mikä paketti on vanhemmilta, kun missään ei lue keneltä ovat. Ostamme lapselle yhden isomman lahjan (= noin 50-70e) ja sitten ehkä jotain muuta pientä. Saa kuitenkin sukulaisilta läjäpäin paketteja.



Jokin aika sitten synttäreillä sain taas huomata, että paras lahja ei todellakaan ole välttämättä se kallein. Synttäreiden paras lahja maksoi 20e. Eikä joulun sanoma mielestäni ole " kalliita lahjoja mulle heti" .

Tavarapaljoudella ei rakkautta, arvostusta ja yhdessäolemista/tekemistä osteta, mutta jos köyhille lahjoittaminen rauhoittaa sosiaalista omatuntoa, niin siitä vaan. Tapansa kullakin.

Kerran vuodessa sitten vietetään joulua ja silloin saa sitten sen minkä kanssa pitää vuosi tulla toimeen.

muumitietokone 50e

stiga reilu 50e?

luistimet 30e

sukset 50e?

työkalupöytä50e



eli noin 250e ei kuitenkaan " montaa" pakettia ja ennekaikkea ei mitään turhaa krääsää tuossa

Vaikka tällä Yh:lla oliskin raha enemmän, en silti lahjoihin satasia upottaisi, ja tuskin jouluun muutenkaan sen enempää. Tuntuisi tosi turhalle tuhlata noin, varsinkin kun tietää miten niille kaikille lajoille kävisi: suurinta osaa ei huomioitaisi mitenkään. Eri homma tietysti olisi, jos kaikki tarpeellinenkin hankinta " naamioitaisiin" joululahjaksi, ja hankinnat tehtäisiin tosiaan vain jouluisin. Kertyyhän siitä sitten kunnon kasa. mutta ainakin minä ostan tavaraa sitä mukaa kun sitä tarvitaan, lelujakin. En silti näe mitään järkeä tehdä sitä pelkästään jouluna vain, että sen saa pakettiin ja sanoa sitä lahjaksi, joka pitäisi ostaa joka tapauksessa.

Miksi haluatte upottaa lapset lahjoihin kerran vuodessa? Eihän tuossa ole mitään järkeä, kun kaikki kiva hukkuu sinne sekaan?



Eikö olisi paljon kivampi ilahduttaa keväällä sillä polkupyörällä eikä silloin jouluna kaiken muun romun lisäksi?



En edelleenkään ymmärrä teidän ajattelutapaa.

Lahjoja saanut aina jouluna runsaasti, ja kaikki lahjat kyllä huomio ja leikkii niillä onnellisen pitkin vuotta. Viis vuotta sitten saadut pelit ja rensselit ovat vieläkin ahkerassa käytössä. Paketteja tosin availee joskus hissukseen parikin päivää, koska on kuulemma jännempää niin, ja kun paketin avaa tutustuu aina lahjaan, ja sitten vasta siirtyy seuraavaan pakettiin. Inhoan ylikaiken niitä ahneita tenavia jotka kiihkoissaan repivät kaikki kerralla auki, oli niitä paketteja sitten vähän tai paljon.

Tää on taas tällainen ikuisuuskeskustelu. Meillä on myöskin se tilanne, että meillä on hyvät tulot, joten joulunviettoa ei tarvitse taskulaskimen ja säästöpossun kanssa miettiä.



Uskoisinpa, että lapselle ovat hyviä lahjoja ne, joita vanhemmat hänelle hommaavat. Lapsen kannalta se raha ei ole oleellinen. Eikä tietysti vanhemmankaan.



Mutta jos vanhemmalla on rahaa, niin miksi sitä ei voisi käyttää ilman moraalista keskustelua? Jos vanhempi ostaa tavanomaista kalliimman lahjan, niin se ei automaattisesti tarkoita sitä, että vanhempi on tilkitsemässä syyllisyyttä tai lahjomassa lasta. Se vaan voi tarkoittaa sitä, että aikuisella on rahaa, jota voi käyttää.



Minusta on myös hyvä ostaa lahjoiksi myös näitä muutenkin tarvittavia asioita, esim. urheiluvälineitä jne. Lahjan ei tarvitse olla lelu.



Tää on ihan sama juttu kuin toisilla on varaa laittaa enemmän rahaa lomaan, asuntoon, autoon tai vaatteeseen. Totta kai aina tulee vähemmälläkin/ilman toimeen, mutta jos sitä rahaa on, niin miksei sitä voi käyttää oman perheensä hyväksi?

Meillä ostetaan pyörät, haalarit, sukset, luistimet yms. silloin kun niitä tarvitaan, ei joululahjaksi. Joskus jopa ostetaan leluja ilman mitään juhlaa. Ehkä tämä sitten selittää, miksi ei mene satasia.

Minua ällöttää suuret lahjavuoret ja valtava määrä tavaraa, jonka jotkut lapset saavat. Huolestuttaa oikeastaan että arvostaako sellaiset lapset mitään, jotka saavat kaiken? Ja aina kuitenkin vaikka lapsella olisi mitä, niin naapurin Matilla on kuitenkin joku kivempi lelu, joka pitäisi saada itsellekin. Itse toivon hyötylahjoja lapsille, ovat ne iloisia vaikka uusista paidoista tai mekoista. Lelujakin tulee väistämättä, mutta nekin on yritetty pitää " järkevinä" , ettei tulis mitään turhaa krääsää.



Isompi osaa toivoa jotain jo ja kun mummit kyselevät mitä ostettais niin sitten voin välittää toiveen eteenpäin. On musta kiva että jonkun sellaisen saa, mitä on toivonutkin(mutta ei mitään satasten lahjoja ole tiedossa).



Mun mielestä leluja pursuileva lastenhuone turmelee lapsen mielikuvituksen ja antaa ihan väärän käsityksen tästä elämästä. Meillä on ystävien kanssa sellaista että esim. lainataan lasten dvd-filmejä, kirjoja voi lainata kirjastosta jne. kaikkea ei todellakaan tarvitse omistaa itse. Mietittekö ollenkaan mitä joulun kulutushysteria ja mässäily tekee maapallollemme? Ehkä parempi " lahja" lapsillemme olisi säästää tätä ympäristöämme ja kasvattaa kestävästä kehityksestä huolta pitävä sukupolvi!

Toinen on vielä vauva ja ei mene saman verran, koska ei oikein tarvitse saatikka halua mitään.

3 lasta ja 2 kummilasta

Minua ahdistaa joulun osotshysteria. Marketeista aion pysyä joulukuussa kaukana!



Enkä ole kateellinen, taloutemme on hyvässä kunnossa, mutta maapallon puolesta ahdistaa. Ja paljon. Samoin huolettaa, millaisia kuluttajia näissä lahjavuoria palvovissa perheissä kasvaa.

Miksi heti oletetaan että " satasia" = hemmetillinen määrä tavaraa?

Kuten täällä on jo todettu, usein laadukkaat lelut maksavat; legot, nukkekodit ym. Tietty jos ostaa Tiimarista satojen eurojen edestä, on tavaramäärä melkomoinen.



Lapsi tulee meillä varmaan saamaan satasien arvosta lähjoja (kun siis laskee mukaan mummit + kummit ym.), mutta hillitöntä vuorta ei todellakaan. Mukana on myös ihan käyttötavaraa; pussilakanoita, kylpytakkia ym.

Olen myös huomannut lasten kaveripiiristä, että nämä runsaan tavaravuoren keskellä elävät rikkaat lapset eivät keksi leikkejä. Kun ei ole pleikkaa ja valmiita leluja, ei mielikuvitus riitäkään luoviin leikkeihin. Minusta se on säälittävää.

kaikkiin joululahjoihin (omia lapsia 2, kummilapsia2, muita tuttujen/sisarusten lapsia yht 6, lapset iältään 2kk-5v, miehen vanhemmat, mun vanhemmat)

Juuri aloin viikko sitten selailemaan noita lelulehtiä ja mietin, mitä tuo tarvitsisi. Sukulaisia meillä nyt ei juuri montaa ole, joten sieltä pari lelua saattaa tulla, mutta itse meinattiin ostaa lapselle yksi lahja, hinta tällähetkellä 30e, saa nähdä paljonko on hinta pompsahtanut mitä lähemmäs joulua päästään. ;)

Vähän luulen että vaikka miten hienoja lahjoja ostaisimme, hän hakee ne äidin kattilat ja kauhat kaapista viimeistään seuraavana päivänä ja onnellisena kokkaa niillä (olen siis haaveillut lapselle OMIA kattiloita ja kauhoja, helpottuisi tämä äidin ruoanlaitto kummasti!).

Nyt kun tuo on vielä pieni eikä osaa pyytää mitään, on helppo ostaa niitä tarpeellisia ja " tylsiä" pehmeitä paketteja. Katsotaan muutaman vuoden sisällä kuinka hukassa olemme kun noita lelulehtiä tippuu postilaatikkoon harva se päivä. :D

Tänä vuonna totisesti toivon, että kummit ja mummit antavat vaikka suklaata sen krääsän sijaan. Tai ovat antamatta mitään.



Kaksi vanhinta saavat MP3-soittimet ja kaulakorut, nuorimmalle ostetaan joku lelu. Rahaa menee varmasti se 200¿, mutta sitten menee. Mitään pakettien paljoutta ei ole tulossa, mutta onhan se kiva muistaa vielä tapaninakin, että sai jotain ihan oikeasti lahjaksi. En tarkoita, että halpa lahja ei olisi mitään, mutta tarpeetonta krääsää en arvosta.

meidän perheessämme riittää rakkautta, yhdessäoloa ja turvallisuudentunnetta. Olemme arvostettuja työssämme ja harrastuksissamme. Emme me voisi olla tämän onnellisempi perhe, vaikka lapsemme leikkisivät pelkillä käpylehmillä, ja saisivat jouluna pelkät villasukat. Ei se, että emme ole köyhiä, meidän rakkauttamme vähennä.

Lapsemme eivät todellakaan saa kaikkea mitä haluavat. Me emme osta heidän rakkauttaan lahjoilla, sillä he uskovat vielä joulupukkiin, ja pukkihan ne lahjat tuo. Lapset saavat näin joulun alla selata lelukirjoja ja toivoa sieltä joululahjoja. Listalla on varmaan 10 lahjaa, enemmänkin per lapsi. Mutta he eivät saa kuin pari kolme pakettia kukin. He tietävät mainiosti, että toivoa saa, mutta kaikkia toiveita ei pukki toteuta. Me vanhemmat valitsemme lasten toiveista ne, jotka mielestämme on fiksuimpia. Tottakai, jos lapsi toivoo jotain yli kaiken, ja on puhunut siitä koko vuoden (kuten tyttömme puhui koko viime vuoden nukkekodista), hän saa sen jouluna. Me emme osta leluja pitkin vuotta, niitä tulee vain jouluna.

Lapsemme osaavat kyllä arvostaa edullisiakin lahjoja. Kaverisynttäreillä tyttö sai lahjaksi ystävänsä itse tekemän heijastimen: pieni pehmonalle (huovasta tehty, äiti oli varmaan auttanut) jolla on heijastinkankaasta tehty paita. Se on aivan ihana, ja tytölle todella rakas, se pitää saada aina roikkumaan reppuun tai takkiin. Poikamme leikkii tällä hetkellä eniten suklaamunista tulleilla pikkuisilla leluilla. He osaavat kyllä arvostaa rahallisesti vähemmän arvokkaitakin asioita. Kuten me vanhemmatkin, vaikka mielellämme panostamme myös laatuun lasten leluissa (esim. kalliimpi radio-ohjattava auto myös yleensä kestää leikeissä kauemmin kuin halvin malli).

22

Vierailija:

Tavarapaljoudella ei rakkautta, arvostusta ja yhdessäolemista/tekemistä osteta, mutta jos köyhille lahjoittaminen rauhoittaa sosiaalista omatuntoa, niin siitä vaan. Tapansa kullakin.