Onko täällä muita sellaisia jotka voisivat jäädä kokonaan kotiin?

Miksi ihmeessä te, jotka ette haluaisi jäädä vastaatte tälläiseen ketjuun ja vielä aika negatiiviseen sävyyn? Minusta tuntuu, että ne, jotka haluavat jäädä kotiin, todella nauttivat kotona olemisesta. Ei se heille ole mikään uhraus tms. He haluavat olla kotona lapsia vastassa ettei lasten tarvitse olla iltapäivää yksin yms.

Mutta en viihdy, en ole koti-ihminen.

Siispä töihin..

Siihen vaikutti just se, että kotona tylsistyin. En minä saa mitään irti siitä, että päivät pitkät yritän pitää rutiineista kiinni lapsille. Se on pelkkää ruoanlaittoa, siivoamista, uloslähtöä, sisääntuloa, sotkujen siivoamista, ruoanlaittoa, pyykinpesua.



Siinä välissä sitten yrittää jotain kehittävää puuhata lasten kanssa kunnes taas on rynnättävä lieden ääreen:).



Mä ainakin jaksan kaikkea kotonakin paljon paremmin kunhan saan tehdä välillä muutakin:).



Eli joo lihoin ainakin 10 kiloa kun olin kotona. Nykyään olen onneksi normaalipainoinen. Kuopuksen kanssa en ollut kotona pitkään koska tiesin jo mitä se kotonaoleminen tarkoittaa...

Olin kotona 10 vuotta lasten kanssa. 12 vuotta olin poissa omalta alaltani jonne nyt olen palautunut - ja huomannut, etten viihdy ollenkaan. Nuorena valittu hoitoala ei jaksa enää innostaa. Vuorotyö, stressaantuneet työkaverit, huono työilmapiiri ja onnettomat koulutus/kehittymismahdollisuudet. Jos potilaat ei olisi niin ihania nin oisin nostanut kytkintä jo aikoja sitten.



Jos olisi mahdollista jäsin heti uudelleen kotiin. Lottovoittoa odotellessa....

Mutta ollaan päätetty että kun poika aloittaa ekan luokan syksyllä, niin mä jään ainakin vuodeksi kotiin. Näin tehtiin vanhemmankin lapsen kohdalla. Vuosi menee nopeasti ja poika kasvaa kovaa vauhtia, mä tulen viihtymään kotona. Molempien lapsien kanssa olen ollut sen kolme vuotta kotona, ja en ole laiskistunut tms.

Mun on helppo jäädä kotiin ja palata töihin sitten joskus. Olen töissä perhe yrityksessä jossa työskentelee myös sisarukseni, meistä moni on jäänyt kotiin kun lapsi aloitta ensimmäisen luokan.

Vaikka minullakin mukava työ. Arki sujuisi paljon paremmin kun olisin kotona, mies kun on yrittäjä. Mutta raha ei ikävä kyllä kasva puussa(:

jotta voi jäädä toinen kotiin....Ihmetyttä nuo höpinät "pakko mennä töihin, ei pärjätä muuten". Kyllä sitä pärjää, kun ostaa vähemmän niitä reimatecejä. Juu ja meillä on myös asuntolaina, kolme lasta jne, mutta nälkää ei nähdä vaikka minä hoidankin lapsiamme kotona.

Kun nuorin täytti 3v., niin lähdin opiskelemaan täysin uutta tutkintoa. Vanhalla koulutuksellanikin olisin kyllä työllistynyt mutta halusin jotain ihan muuta.



Suurimmaksi osaksi haluan näyttää itselleni, että olen fiksu, pystyn opiskelemaan ja samalla vielä pitämään huolta kodista ja lapsista. Osaksi haluan tuon saman näyttää myös muille. Miiehelle, sukulaisille ja ystäville, jotka ovat aina olleet sitä mieltä, että kotiäidit on laiskoja, tyhmiä ja työtävieroksuvia.



Onnellinen olen edelleen tekemästäni ratkaisusta. Kaikkeen tuntuu riittävän paljon enemmän energiaa, kun on itsellä päivät (ja joskus kyllä yötkin) mielekästä tekemistä ja lukemista. Lapsille lisäksi saatiin hoitopaikka kuntamme halutuimmasta hoitopaikasta. Että senkin puoleen voin päivät olla rauhallisin mielin :).

Ja olinkin pitkään, varmaan pitempään kuin moni muu täällä, 20 vuotta. Mutta sitten tuli meilläkin se vastaan, että rahat ei riittäneet. Teinit kuluttaa niin kauheasti, vaikka osa tekee töitäkin koulunkäyntinsä ohella. Oli pakko palata töihin, eikä se ole mitään höpinää.