mikähän meitä vaivaa?
Ollaan ajauduttu miehen kanssa tilanteeseen joka on alkanut vaivata todella viime aikoina. Meillä on kaksi lasta 4v ja 1v5kk, kolmas syntyy kesällä. Mies ei ole oikein koskaan ollut kiinnostunut minusta tai sanomisistani. On vain kuin joku, joka asuu meillä mutta ei kuulu perheeseen, eli ei puutu oikeastaan mihinkään. Ei edes lasten asioihin, vaikka todella sitä haluaisin. Ei mies ole koskaan ollut ilkeä, ainoastaan välinpitämätön. Puhuminen ei auta, mies sanoo aina ettei osaa. Hän on siis TODELLA sisäänpäin kääntynyt minun seurassani. Työ, kaverit ja tietokone on miehen elämä. Ennen minua ahdisti kamalasti ja itkin usein mieheni takia. On pelottavaa kun toiseen ei saa mitään kontaktia. Enää en välitä, tämä se huoleni onkin. En jaksa enää miettiä mikä miehellä on. Me emme puhu, tee mitään yhdessä puhumattakaan muusta läheisyydestä. Seksi on jäänyt lähes kokonaan. Ennen sentään annoimme iltasuukon, nyt ei sitäkään enää. Menemme aina eri aikaan nukkumaan, aivan kuin vältelläksemme toinen toistamme. En tiedä mikä minulla on, olemmeko me vaan kyllästyneet toisiimme kokonaan? Ja kaikista kamallimmalta tuntuu että meitä kumpaakaan ei haittaa vaikka olemme toisillemme aivan ventovieraita... Viimeksi kun mies oli näin poissaoleva, hän petti minua. Onko enää mitään keinoa jolla herättää henkiin se läheisyys joka meillä oli vuosia sitten? En todellakaan haluaisi luovuttaa, varsinkaan lasten takia.
Kommentit (2)
Meille vähän samanlaisia oireita eli asutaan vaan yhdessä ilmeisesti tottumuksen voimasta. Tietysti yhteinen lapsi on meilläkin se liima, joka meitä yhdessä pitää. Itse olen alkanut voimaan viime aikoina huonosti; siis henkisesti; ja tuntuu, etten enää jaksa edes kiinnostua sen verran, että viitsisin yrittää. Mies sai jonkun herätyksen muutama viikko sitten ja on kahlannut netin parisuhde sivustot ja yrittää kovastikin. Itse tunnen olevani jotenkin jo tunteiden osalta kuollut ja ajattelen vaan, onko minun tarkoitus elää ilman rakkautta loppuelämä. Onpahan synkkää, mutta tältä nyt tuntuu.
Kaiken lisäksi onnistuin töissä ihastumaan kollegaan. Siis mitään ei meidän välillä ole ja hänellä on parisuhde omalla tahollaan (hän on huomattavasti vanhempi), mutta haaveilen siitä millaista voisi olla hänen kanssaan. Todella typerää enkä aio asialle mitään tehdä, mutta vaikeuttaa omaa tunnepuoltani. Tällainen vuodatus :-)
mutta kannattaisi varmasti nostaa kissa hännästä pöydälle ja pitää se siinä kynsistä huolimatta. pakkohan teidän on asia puhua halki, poikki ja pinoon. jos ei kaksin onnistu niin sitten otatte ulkopuolisen sovittelijan avuksi. seurakunnalta saa avioliittoneuvontaa, ja se on ilmainen ja ammattitaitoinen auttaja. olen kokeillut nimittäin.
et kuullosta kovin onnelliselta tilanteessasi, ei voi kyllä ihmetelläkään. jos miehesi haluaa elää kanssasi niin tokihan hän suostuu asiat selvittämään. liiton eteen on nähtävä vaivaa sen verran.
voimia sinulle ja uskoa parempaan tulevaisuuteen :)
- Pirkko