Lue keskustelun säännöt.
Onko lestojen lapsilla joku kiltteysgeeni?
Kommentit (27)
Mieheni siskon lapset ovat aina olleet kotihoidossa, ja pääasiassa vain meikäläisten aikuisten kanssa tekemisissä. On hauska kattoa esim. korkeasaaressa tms. kun heidän neljä lasta seisovat rivissä ja ihmettelevät muita ihmisiä, niinkuin he olisivat osa korkeasaaren " näyttelyä" .
Omat lapseni ovat menneet 3v päiväkotiin ja olleet sitä ennen kerhoissa, muskarissa ym. Ovat siis tottuneet monenlaisiin ja monen näkööisiin ihmisiin. He eivät jää pitkät päällä katselemaan räikeästikään värjättyjä hiuksia, suuria korvakoruja ym....
Me asumme pääkaupunkiseudulla, serkkumme pohjoisessa, sekin voi tehdä eroa erilaisten ihmisten kohtaamisissa. Serkuillemme tummaihoinen on täysin kummajainen, poikiemme päiäkodossakin on työskennellyt erilaisen ihonvärin omaavia aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meijän lapset ei ainakaan tuijota ketään. Meillä ei tehdä eroja ihmisissä. Kaikki on samanarvoisia. Eikä ketään tuijoteta.
Itse yritän opettaa lapsilleni että joidenkin kulttuuriin kuuluu huivit päähän tai isot hameet ja helyjä kaulassa ja hiuksissa. Joku on tummaihonen, joku vammainen; kulkee pyörätuolilla tms.. jne...
Eikä se ulkonäkö ihmisestä kerro mitään, vasta se mitä siellä pään sisällä on niin on tärkeämpää.
peloitteli naapurin penikoita tulimerellä! Se oli HYVIN yleistä. Kadullamme asui 11 lasteediolaisperhettä ja etenkin ne nuoret, stressaantuneet äidit sillä pelotteli, samoin niden lapset. Ehkä sitä ei enää nykypäivänä tehdä?
Mun mutsikin muistaa kun tulin itkien kerran kotiin kun naapurin Heidin äiti, 28v ja 6 lasta, pelotteli mua tulimerellä........... ja mua 6v ipanaa oikeesti pelotti!
Olen myös huomannut sen tuijotuksen... :D etenkin jos lesta kavereita tuli meille kylään, heille oli ihan turha puhua kun tuijottivat, mm telkkaria suu auki ja muutenkin suu auki tuijottaminen tuntuu olevan yleistä
meillä lapset on ollut kotihoidossa ja nyt on hoitaja kotona. Kuljetaan lapsiemme kanssa ympäri suomea ja ollaan käyty useammankin kerran korkeasaaressa vaikka " maalla" asutaankin aika isossa kaupungissa. Kyllä tännekkin on ulkolaisia tullut ja tummaihoisiakin on alkanut yhä enemmän näkymään.
En usko että sillä on tuossakaan asiassa merkitystä onko ollut koti vai päiväkotihoidossa vaan se on ihan perheestä kiinni ja perheen tavoista missä liikutaan ja mitä tehään ja opetetaan.
Itse olen myös ostanut sellaisen kirjan jossa kerrotaan erinlaisista ystävistä (joillakin on pisamia, joku on pitkä, lyhyt, rullatuolissa, tummaihoinen, kiharapäinen, punapäinen jne... )
Jos lapsemme jostakin ääneen ihmettelee, koitetaan mieheni kanssa kääntää se asia niin että se ei ole mitään " haukkumista" . Esim kerran yhessä esittelyssä vanhempi lapsistamme ihmetteli yhen sedän partaa ja siihen kysyimme että onko isompi kuin iskällä ja pitäiskö iskänkin kasvattaa tuollainen. Eipä se mies siitä loukkaantunut jaj äi kanssamme juttelemaan vielä aika pitkäksi aikaa.
En tarkoita näillä että osaisin jotenkin muita paremmin tehä mutta itse aina yritän ja haluan kasvattaa lapsiani niin että se ensireaktio ihmisestä ei olisi se ratkaiseva vaan kun ihmisiin tutustuu paremmin niin voi mieli muuttua. Olen itse kokenut monesti jostain ihmisestä että tuon kanssa en ikinä varmaan oltais kavereita ja kun aikaa on kulunut ja paremmin tutustunut niin voi saada hyvänkin ystävän.
Käytöstavat on jotka kaunistaa...
Me asumme paikkakunnalla jossa ei ole muita lestadiolaisia kuin minä ja lapseni, mieheni ei ole lestadiolainen. Meidän lapset ovat siis tottuneet näkemään ja pakostakin näkevät muitakin ihmisiä kuin ei lestadiolaisia. OVat siis tottuneet korvakoruihin, värjättyihin hiuksiin ja siihen erilaiseen elämän tyyliin. Heille nuo ei ole vieraita asioita. Mutta tiedän lestadiolais perheitä jossa lapset ei välttämättä kauheesti törmää ei-lestadiolaisiin. JA varmasti osa jää tuijottaan jos näkee kadulla ihmisen jolla on väriä päässä ja paljon vaikka korviksia. Onhan se heille uutta.
Samoin jos joku lapsi ei vaikka ole tottunut näkemään vammaisia ihmisiä niin varmasti jää katsomaan ja ihmettelemään.
Luulisin että tämä " tuijotus" johtuu siitä että lestadiolais lapset tulevat niin " erilaisesta maailmasta" . Heille saattaa olla ihan uutta se että ihmiset meikkaa ja värjää tukkaa. Muistan yhen tutun lapsen joka isoon ääneen kysyi äidiltä " miks äiti tuolla tätillä on vesiväriä noin rumasti naamassa."
Mut tuosta " rauhallisuus geenistä" . Meillä osa lapsista on rauhallisia ja osa vilkkaampia. Ja päivittäin koitetaan kasvattaa lapsia. Meillä ei kyllä koroteta uskovaisia mitenkään niin kuin ei missään muussakaan tuntemassani lestadiolais kodissa. KAikki ihmiset on yhtä arvokkaita.
Ja mä olen kans varmaan ihan outo.. Kun eka kerran luin tuosta tulimeri-jutusta tältä palstalta. En ollut koskaan aikaisemmin siitä mitää kuullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tuntemani lestadiolaislapset ovat todella kurittoia kakaroita. Ehkä kotona ovat selkäsaunan pelossa kiltisti, mutta muuten ei. Hirveää rääkymistä ja kirkumista, ei osata olla hiljaa ja paikallaan ollenkaan. Varmaan suuressa sisarusparvessa on pitänyt olla aina äänessä, että saisi edes vähän huomiota ja tämä riekkuminen sitten heijastuu kaikkeen muuhunkin toimintaan.
Omat lapsetkaan ei ole koskaan sanoneet/kysyneetkään mitään tulimerestä.
Jos lapset kysellyt että mihin ne menee jotka eivät halua olla uskovaisia niin olen sitten vastannut heille että me ei tiedetä sitä että Taivaan Isä vaan tietää. Ja meidän ei edes tarvi tietää.
Oon kyllä omilleni sanonnut että kyllä kaikki lapset ovat uskovaisia.