Lue keskustelun säännöt.
vauvaperheessä viha esikoista kohtaan :(
19.11.2007 |
Olen ihan pulassa. luulin että voisin välttää nämä tunteet touhuamalla esikoisen (3 v) kanssa mahdollisimman paljon, mutta silti päällimmäinen tunne on että ärsyän tuota mukulaa. Herättää tahallaan herkkäunisen vauvan, uhmistelee koko ajan (no ei kai hän mitään tuolle voi), tappelee ihan pienemmästäkin koko ajan.. vauvasta kyllä tykkää mutta koska tykkääminen ja halinminen pitää tuntua vissiin kunnolla omassakin kädessä niin nekin hetket tuntuu menevän tappeluksi kun vauvaa halitaan. Huoh. yritän ottaa esikoista enemmän huomioon, saa tulla aamuyöstä äidin kainaloon nukkumaan (vauva nukkuu kyljen toisella puolen...) ja imetyskertojakin olen ollut poissa että pääsen esikoisen kanssa ulkoilemaan jne. miten ihmeessä selvittelette muut vastaavassa tilanteessa olevat tunteenne esikoista kohtaan? onko tämä jotain biologista vai miksi koen näin?
Kommentit (23)
sanoa, etten paheksu niitä, joilla tällaisia tunteita on ollut. Olen myös lukenut, että mahdolliset vihan tunteet ovat normaaleja.
Valitettavasti tämä palsta on sellainen, että kun jonkin asian kertoo, niin heti luullaan, että paheksutaan muita:) Tämä on kyllä ihan ymmärrettävää, kun ajattelee, miten täällä yleensä hyökätään kaikkien kimppuun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tee se tekojen kautta. Keskity oikein näkemään, miten kamalan pieni se esikoinen on. Kerro esikoiselle hänen vauva-ajastaan, jotta hän ymmärtää kunkin vuorollaan saavan sen hoivan. Pidä esikoista sylissä enemmän kuin tavallisesti, hoida häntä vähän vauvamaisemmin, auta pukemisessa ja syömisessä ihan pyytämättä, jotta hän ei tunne että on pakko kasvaa hetkessä isoksi. Korosta esikoiselle, miten vauva rakastaa ja ihailee häntä, ja on hyvällä tuulella ja iloinen, kun hän on lähellä.
Meillä esikoinen on aina osannut hakea tarvitsemansa huomion, hyvällä tai pahalla ja hänellä oli tosi koitteleva uhmaikä juuri kun toinen vauva syntyi. Sitten kun kolmas lapsi syntyi, tilanne oli paljon helpompi. Osaksi siksi, että tilanne oli jo meille vanhemmille tuttu, samoin esikoiselle, osaksi siksi, että toinen lapsi taas on luonteeltaan sopeutuvampi ja pehmeämpi. Esikoinen ei kertaakaan jaksanut esim. istua vieressä kun imetin vauvaa, vaan juoksi ja kiipeili paikasta toiseen, toisen lapsen kanssa istuttiin vierekkäin ja luettiin ja vauva oli rinnalla, kaikessa rauhassa.