+++TOUKOTUHISIJAT VKO 47+++

Siis synnytys pelottaa. Ihan oikeasti. Ensimmäinen (ja ainoa tähän mennessä) synnytys meni kuitenkin hyvin. Kokonaiskesto oli 5,5 h eli kaikki eteni nopeasti. Epiduraalia en tarvinnut, sain vaan sen puudutuksen, joka riitti mainiosti. Leikata piti kahteen otteeseen kyllä ja verta meni niin paljon, ettei tarvinnut edes haaveilla vessaan menosta itsekseen yli vuorokauteen. Traumoja ei jäänyt ja nyt olenkin varma siitä, että kaikki mahdollinen menee pieleen seuraavassa synnytyksessä. Ei ole mitenkään mahdollista, että seuraavakin menee helposti.



Onneksi tässä on aikaa harkita noita tuplien ostoa vielä pitkän aikaa. En ole oikein vielä muodostanut mielipidettä siitä hankitaanko vai ei. Katselemme nyt ihan rauhassa ja mietimme asiaa. Nyt talven aikana näkee sitten kuinka esikoinen kävelee sitten rattaiden kanssa.



Liikkeistä vielä, en ole niitä tuntenut vielä. Iltaisin kyllä huomaan jos " Hippu" tulee ihan tuohon vatsaa vasten, mutta potkuja ei tunnu..



Amy ja Hippu rv 15+3

Onko tosiaan niin, että tauottomat supistukset estävät aukeamista? Mun omat supistukset oli niin heikkoja, että jouduin oksitosiinitippaan, jonka määrää nostettiin tasaiseen tahtiin ja loppujen lopuksi supparit tulivat tauotta, mutta aukeaminen ei edistynyt yhtään. Tuntien kärvistelyn jälkeen lääkäri sanoi, että odotetaan vielä tunti ja sitten leikataan ja tuon tunnin aikana olin sitten auennut vaivaiseen 4 cm:iin. Vauvan veren happiarvot olivat siinä kohdassa kuitenkin niin huonontuneet, että leikkaukseen mentiin kuitenkin. Oli aika ikävää kärsiä tuntikausia tavallaan ihan turhaan, kun synnytys ei edistynyt ollenkaan. Olenkin miettinyt, että jos viimeksi omat supistukset olivat liian heikkoja niin onkohan se sellainen ominaisuus, että ovat heikkoja seuraavallakin kerralla? Mulla on kaksi sektiota takana, joten synnytystapatutkimus on edessä sitten joskus ja olettaisin lääkäri suositelevan sektiota tälläkin kertaa.



Tulipas ON-pohdintaa, rentouttavaa viikonloppua kaikille!



Ankkis 16+4

Tuoreita neuvolakuulumisia. Eli tulimme hetki sitten pojan kanssa neuvolasta. Mitattiin taas tuo hemoglobiinin kun se on ollut koko ajan aika korkealla. Nyt se oli noussut viimekertaisesta 145:stä 156:een. Terkkari sanoi, ettei todellakaan tarvitse rautatabletteja ottaa. Paino mitattiin myös ja sitä oli tullut 290 g/ viikko, eli tähän asti 1,9 kg kaikkiaan. Olen kyllä tosi tyytyväinen tuohon painonnousuun, varsinkin kun sitä painoa on jo niin paljon ennestään. Verenpaine oli ok. Sikiön sydänäänet olivat vahvat ja kovasti tuntui melskaavan masussa. Sykkeet vaihtelivat 140-145 välillä. (Mulla poikaolo senkun vahvistuu vaan). :)

Sain myös sokerirasitukseen laboratorion puhelinnumeron. Mulla se on tammikuun lopulla- helmikuun alussa, sillä välillä. Mun pitää itse varata sinne aika noin kuukautta ennen.



Synnytyksestä jatkan vielä. Mä puhuin synnytyksestä ja tuosta napanuorajutusta terkkarin kanssa. Mä sanoin sille, etten kans millään haluaisi käydä samaa toista kertaa läpi, vaan haluaisin että se napanuora katsottaisiin seuraavalla kerralla vähän tarkemmin. Meillähän pojalla ei ollut mitään toivoa syntyä alakautta kun oli napanuora henseleinä kaulan ympärillä, eli täysin turhaan mäkin sen 15 tuntia " synnytin" . Se synnytys oli muutenkin täysin oksitosiinin varassa eli luonnonmukaisuus oli siitä kaukana ja kuitenkin lopulta pysähtyi 7cm:iin. Mä ja poika oltiin ihan loppu kun leikkaus oli lopulta ohi. Pojallakin kesti viikon toipua siitä. Eli en todellakaan halua toista samanlaista kokemusta, vaikka lopulta kaikki päättyi hyvin. Siksi varmaan pohdinkin sitä jo nyt, vaikka matkaa on vielä puoliväliinkin.



Pikkupapu, esikko 1v 9kk ja sintti rv 17+4

Mä en todellakaan tiedä noista suppareista mitään kun mullakin ne olivat täysin oksitosiinin aikaasaamia. Ei vissiin taukoamattomat supparit ainakaan hyvää tee, sen verran olen kuitenkin ymmärtänyt. Jos on luonnostaan heikot supparit niin niitä kai mielellään oksitosiinilla vauhdittavat ja sitten katsovat miten ne auttaa. Sun tapauksessa on todistetusti olllut vain vähän hyötyä siitä, joten sinuna mä ainakin keskustelisin tästä asiasta vielä synnytystapa-arvioinnissa.

Laitoin taas tuoreen version tuosta Toukotuhisijoiden esittelyt ja la-listasta. Tein sellaisen muutoksen siihen, että pienensin fonttikokoa osassa tekstiä ja kysymys kuuluukin: Kumpi versio teidän mielestä on parempi? Isolla vai pienellä fontilla? Makuasia tietty, mutta ajattelin kysellä teidän mielipiteitä asiaan.



Vastauksesta kiitollinen,

Pikkupapu

Mun mielestä pienempi fontti parempi. Jotenkin helpompi lukea.

Katselinkin noita laskettuja aikoja. Suurimmalla osalla porukasta näyttää olevan laskettu aika alkukuun puolella. Itse kuulun tohon loppukuun porukkaan. Mulla edelliset menneet yliajalle joten jotenkin odottelen jo että tämäkin menee.

Näin tämä aika vaan juoksee eikä peräs tahdo pysyä... Nyt ajattelin taasen ryhdistäytyä ja kirjoitella kuulumisia, vaikkei sitä ny mitää kummempia uutisia ookkaa kerrottavana!?!



Pahoinvointi on hellittäny, lähestulkoon loppunu n.viikko sitte (poikkeuksena eilinen, ku ihan yhtäkkiä tuli vaan yökötysolo ja hätinä ehdin miehelle ilmoittaa, että sai auton pysäytetyksi - ovi vauhdissa auki ja laatta lensi iloisesti pitkin piennarta...yöööök...), ja siitä ku pääsin, ni iski armottoman flunssan :o( Edelleen ihan tukos ja päässä vain humisee...tosi inhaa. Lisäksi päätä on särkeny useampana päivänä. Argh, milloinkahan sitä tuntis olonsa taas edes suht " normaaliksi" !?!



Maha on jo selvästi näkyvä, ei voi enää asiaa peitellä. Niinpä tällä viikolla ollaan kerrottu mun vahmemmille ja sisaruksille sekä läheisimmille ystäville. Vallan positiivisesti ovat asiaan suhtautuneet. Huomenna vielä pitäisi miehen vanhemmille kertoa, ku ollaan menossa kyläileen (ei haluttu puhelimessa tälläistä kertoa). Vähän erilaistahan tämä nyt on, ku ollaan kuitenkin tälläinen " uusperhe" , ja ensimmäinen yhteinen lapsi tulossa, että siinä mielessä vähän " jännitti" kertoa. Mun tytöille ei olla vielä kerrottu, taitais tulla liian pitkä aika odottaa...esikoinen (6v) kyllä kattelee välillä mun mahaani siihen malliin, että tajuaa asian, vaan eipä ole mitää kyselly. Ihmetelly vaan äitin jatkuvaa huonoa oloa ;o) Miehen lapsille kerrotaan kenties joulun jälkeen, elleivät ennen sitä hoksaa asiaa ite.



Hmh, lääkärineuvola oli viime viikolla ja jäin vähä ihmettelemään lääkärin kommenttia... Se kun kysy multa, että minkä kokoisia mun lapset ovat olleet syntyessään, ja sanoin sitte, niin tuumas vain:" Sillä vain kysyin, että ainakaan nyt ei ole tulossa pieni vauva." Täh???!!! Mä nyt en millään jaksa uskoa, että näillä viikoilla vielä pystyis arvioimaan vauvan syntymäpainoa suuntaan tai toiseen... Hassu.

Kaikki vaikutti olevan ok, sikiön syke huiteli 125 paikkeilla, tosin kaveri tuntui nukkuvan koko ajan, että eipä tuosta sykkeestä nyt sit voi mitää arvuutella...



Käynnistetystä synnytyksestä täälä on ollut keskustelua... Mulla takana kaks sellaista, syy käynnistyksiin oli se, että vedet oli menny yli vrk sitte, eikä omia supistuksia ollut lainkaan. Esikoista koitettiin sit vauhdittaa oksitosiinilla - supistukset kyllä alkoivatki (ja pirullisen kipeitä olivatki), mutta lopulta synnytys kuitenki pysähty täysin 6cm:iin, sikiön sydänäänet heikkeni ja mulle nousi 40 asteen kuume - kiireellinen sektio. Vauva teholla 4vrk ja äiti muuten vain aiva pöllähtäny... Noh, loppu hyvin kaikki hyvin sit lopulta kuitenki.

Kakkonen käynnistettiin siis samasta syystä, mutta tableteilla kohdunsuulle. Ekat kaks (laitettiin 4 tunnin välein) eivät tuottaneet yhden yhtäkää supistusta, kolmannesta alkas sit semmonenki kiirastuli, että oksat pois!?! Suppareita tuli ihan tauotta ja aivan järkyttäviä. Mulla kyllä paikat avautu tauottomista supistuksista huolimatta, mutta avautuki sit semmosella vauhdilla, ettei peräs pysytty...siinä jäi kaikki kivunlievityksetki saamatta, ja ponnistusvaihe tuli niin nopeesti, ettei kätilökää tahtonu uskoa. Pää synty mallikkaasti ja sit tyssäs se synnytys siihen - vauva jäi hartioistaan jumiin. Lopulta saatiin tyttö ulos ja seurauksena vasemman käden erbin pareesi :o(

Eli kolmas synnytys oliki sit suunniteltu sektio. Ja niin taitaa olla tämä neljäski sit aikanaan. Niin paljon ku mä sektiota kammoanki :o/

Mutta niin, alkuperäiseen aiheeseen - mulle jäi semmonen käsitys, että käynnistetyssä synnytksessä kroppa ei kuitenkaan ole vielä tavallaan valmis niille supistuksille, ja sillä tuntuvat niin kertakaikkisen repiviltä.



Että tälläistä. Tulihan tarinaa.

Ja niin joo, kukas se miettikään niitä tuplien hankkimista!?! Lahopää ei muista... Noh, mä kuitenkin suosittelen. Meillä ikäerot 1v9kk ja 1v6kk ja tuplat olleet molemmilla pareilla kovassa käytössä.



Aurinkoista talvipäivää!



KK ja AlmaElmeri rv16

Kuulumisia meiltäkin, vähän laiska olen ollut kirjoittelemaan...



Ihan mukavaa kuuluu. Väsymystä edelleen ilmassa, mutta pahoinvonnit tuntuvat loppuneen. Muutamana aamuna jouduin tämän ja toissaviikon aikana vielä oksentamaan, mutta alkoi tuntua että se olisi johtunut vitamiinista, jonka otin aamulla. Oksetus ilmaantui aina vasta sen ottamisen jälkeen, ja loppui oksentamiseen kuin seinään. Seuraavina päivinä kun jätin monivitamiinin pois aamulta, niin oli aivan loistava olo. Nyt syön siis aamulla vain pienenpienen d-vitamiinipillerin, ja illalla sitten vielä sen raskaus-monivitamiinin. Neuvolassa suositteli tuota d:tä, ja monivitamiinia otan sen ja kalsiumin takia... tuntuu että oon niin laiska litkimään maitoa/muita maitotuotteita. Muuten syön kyllä monipuolisesti.



Synnytyksestä... en ole kauheasti miettinyt, mutta kieltämättä se tuolla " takaraivossa" pikkusen hirvittää. Ensimmäinen synnytys oli niin hieno kokemus, että oon vähän epäuskoinen voiko toinenkin mennä yhtä hyvin. Eka synnytys aloitettiin cytotecilla kypsyttelemällä tosi korkean verenpaineen takia, ja toisena kypsyttelypäivänä alkoi tapahtua. Hienosti meni kaikki, epiduraalin sain ja vähän jouduttiin oksitosiinia käyttämään loppuvaiheessa. Olin valvonut pari yötä putkeen kun en vain saanut unta, ja synnytyksessä olin sitten niin väsynyt, että rentoutuminen onnistui loistavasti! Nukahtelin supistusten välillä, ja supistusten ajan makasin raatona sängyllä pystymättä puhumaankaan, mutta aika hyvin pystyin ne hengittelemällä ja kuumien geelipussien kanssa kestämään (siis siihen asti kun epiduraali tuli). Kokonaisuudessaan synnytys kesti n. 9 tuntia, josta ponnistusvaihe puolisen tuntia ja jälkeisvaihe 10 min.



Liikkeet tuntuvat ihan mukavasti edelleen. Kovasti odottelen jo vauvaa saapuvaksi, ja tänään oli jo tosi lähellä, että olisin ostanut sille jonkin kivan vaatteen :) Kävin Lindexiltä ostaan mammafarkut, ja siinä tytön kanssa ihasteltiin vauvanvaatteita. No... tuli sitten kiire vielä joulukorttitarvikeostoksille, eli jäi se " söpöily" hankinta toistaiseksi tekemättä. Niitä pienimpiä vauvanvaatteita meillä ei esikoisen jäljiltä riittävästi ole, koska suuri osa 50-70cm vaatteista saatiin silloin lainaksi. Isompia kyllä sitten löytyy mielin määrin. Tämän takia olen ajatellut ottaa nytkin äitiyspakkauksen... ihan kivoja vaatteita siinä näyttää olevan. Vaatteiden lainaamiseen en nyt taida alkaa, kun niitä kuitenkin jonkin verran on itselläkin ennestään, ja jonkin verran tulee varmasti lahjaksi.



-alma ja tyttö 3v