SuurPERHEodottajat vk 47
Kommentit (49)
Jäin koneelle roikkumaan.. ;) Olikos sulla muuten n@nne tietoa kumpaa teille odotetaan? Rentouduhan lomasi aikana ja hae lisää jos siltä tuntuu! Oma vointi on nyt tärkein!
Mullakin on alkanut selkä vihoittelemaan. Vasenta alaselkää jomottaa niin ja ihan lukossa se on. Sain onnekseni jo tiistaille hieronta-ajan. Tätä samaa vaivaa oli kyllä jo viime raskaudessani..lantion löystymistä?
Just muistin muuten mitata mahani ympärysmitan ja näytti tasan 100 cm. Ihan komea lukema jo! Ei ole tullut koskaan aikaisemmin mitattuakaan, joten ei voi mennä vertailemaan aikaisempiin raskauksiin. Sf-mitta on kyllä nyt 2cm isompi kuin viimeraskaudessa samaan aikaan.
Mutta nyt, hus hus, Omppis mopin varteen ja siivoiluhommiin... taas... :/
Vointeja!!
Tervetuloa vielä tänne Sinuvi ja Meriutu!! Uskalsit sinäkin sitten jo tulla! :) Ja älä huoli, kyllä ne oireet sieltä sitten tulee, tai sitten eivät. Eihän raskaudet ole koskaan samanlaisia välttämättä, itselläni ainakin kaikki kolme olleet erilaiset. Toivotaan vielä molempian massukaisille vauvaliimaa ja tarrasukkia tykötarpeiksi pysyä massussa kesään saakka!
Täällä kauhistellaan tätä massun kokoa. Eihän se nyt vielä pidä näkyä mihinkään?!?! Ja tätä ei kohta enää piiloon saa, tosin eipä tällä olotilallakaan hurjasti kauaa salaisuuksia pidetä jossen sitten pysy neljän seinän sisällä ja ole tapaamatta ketään.. Kuopukseltakin siirryin kyllä äippähousujen ihanaan maailmaan jo rv11, taitaa olla tältä edessä jo aiemmin. Ja jos jollain on jotakin uusia konstteja tähän pahoinvoinnin karkoitukseen, niin ilomielin otetaan vastaan! Kylmää menee jotenkuten, mut lämmin ruoka.. :x
La mulla olisi laskureiden mukaan 14.7.2008. Heinäkuussa sitten Sinuvi ja Meriutukin? Toivotaan hartaasti että sinne asti päästään! Onkos tällä puolellakin jonkinlainen esittelypino meillä? Synnärinä mulla on sitten K-SKS..
Nyt pitää valmistautua kyläilemään, miten sekin lienee onnistuu yökkien..
Ädä+kolmikko ja papu rv6+3
Omppis kyseli sukupuolesta... Meillä alkuun mies ei ollut innokas kysymään sukupuolta, mutta yllätys yllätys vähän ennen ultraa hän oli enemmän utelias kuin minä ;) Ja kyllähän me sitten kysyimme, ja lääkäri ehkä jotain töröttävää sieltä jalkojen välistä löysi... Mutta itsellä on kyllä hieman epäilevä olo tuon suhteen. Minulla on nimittäin ainoastaan poikaa odottaessa tullut tumma viiva vatsan alle ja tyttöjä odottaessa viiva on loistanut poissaolollaan. Ja viivaa ei ole nytkään näkynyt kyläilemään... Vaikkakin työn puitteissa tavatuista moni vanhempi rouva on sanonut että ihan selvä poika on tulossa. Olisihan se mukava tietää varmaksi kumpi on tulossa, kun meilläkin nuo kaikki vaatteet ja tavarat täytyy hommata, mutta onpahan mitä jännätä :) Ja meille kaikki lapset on aivan yhtä rakkaita, oli ne pikku prinssejä tai prinsessoja! Yhtä ihania ne aina on!!
Oliko se niin Omppis, että teille oli povattu tyttöä?
Ja tuosta saikusta vielä, että niinhän se mies ja työkaverikin lohduttelivat, että sota ei yhtä miestä kaipaa eikä sotilaan tarvitse kantaa kenraalin murheita (tarkoitti sitä kun tiedän työ- ja sijaistilanteen työpaikalla). Ja niinhän se on, oma ja pikkuisen vointi on nyt pääasia.
Mutta, nyt jo hopulla siivoamaan...
-n@nne-
tervetuloa meriutu ja sinuvi! olenkin odottanut teitä kun vakoilin kuumeilu puolella ja huomasin teidän plussanneen :o)
Mulla alkoi pahimmat oireet rv 7+ ja kaikkein pahimmillaan oksentelu ja yökkäily oli rv 9+ - 12+ Toivon todella että säästytte siltä koska vaikka se kuinka todistaa raskauden olemassa oloa niin huolta vauvasta se ei silti poista,ainakaan minulla.
Omppiksellakin komiat mitat masulla :o) mulla oli toissa päivänä 102cm! hui!! mutta kaikki otan vastaan kun tämä on todennäköisesti viimeinen masun kasvattelu. Kiloja on tullut 10 lisää mutta nekään ei haittaa kun tiedän etten enää koskaan saa tätä masua ja näitä kiloja :o)
En minäkään kuitenkaan mitään lopullista tee kun minäkin haluan että se mahdollisuus tehdä vielä yksi säilyy vaikka itsekkin olen sitä mieltä että nämä 5 on hyvä. Kuitenkin olen vasta 27v niin johan sitä vaikka 10 vuoden päästä voi tehdä sen iltatähden JOS siltä tuntuu :o) Ei passaa miehelle kertoa näitä ajatuksia se vielä ottaa ja muuttaa omaan kaupunki yksiöön :o)
Olen tänään pitänyt remontti vapaata ja syönyt konvehteja ja katsonut telkkaria. Kyllä on joskus ihana vaan keskittyä omaan napaan ja antaa kämpän rehottaa ja pölyttyä. Meillä ei muutenkaan kannata siivota kun tuo remontti sotkee kuitenki koko ajan.....
Nyt kutsuu sohva :o)
Mä en koskaan tässä vaiheessa muista, mitä kellekin piti sanoa, mutta jos nyt jotain yritän kaivaa...
N@nne: Oliko sulla nuo supistelut pehmentäneet paikkoja? Muistahan nyt lepäillä minkä vaan pystyt. Käydäänkö teillä ihan yleisestikin 2vk:n välein loppupuolella vai käytkö supistelujen takia? Otan osaa noiden pukamien takia, ei oo mikään kiva vaiva...
Nordenskjoldille pitänyt jo monta päivää käydä sanomassa, että kiva että oot vielä messissä =)) Ehdin jo sua joskus huhuillakin, kun ei " näkynyt" . Harmi, että on ollut huonoa vointia, mutta kyllä se siitä vielä iloksi muutttuu! Joko olette päättänyt, mitä pakkasalkiolle tehdään? Vaikea varmasti miettiä, ei ole ilmaista lystiä se sopimuksen jatkaminenkaan.
Meillähän saatiin tässä hoidossa ensimmäistä kertaa pakkaseen alkioita - aika ironista, kun viimeistä kertaa (kai) näissä hommissa. Mutta ne oli pakko pakastaa, koska siinä vaiheessahan ei vielä ollut mitään tietoa tämän siirretyn tulevaisuudesta. Eli meillä on sitten 2,5 vuoden päästä edessä pähkäilyt, heitetäänkö kolme alkiota roskiin vai kokeillaanko kuitenkin onneamme.
Jos nyt jotain positiivista taas hakee, niin eipä tarvi ainakaan mietiskellä tuota sterilisaatio-asiaa, kuten teidän joidenkin, kun tietää, että nalli ei napsahda...
Hurjasti onnea uusille plussanneille ja ilmoittautuneille ;) Kiva, että tännekin riittää väkeä.
Oma napa kävi näyttäytymässä neuvolalääkärissä. Kaikki oli ihan mukavasti kunnossa. Vauva oli pyörähtänyt pyllytarjontaan. Vastasi viikkoja, paitsi vatsanympäryksen perusteella oli 3 vk edellä. Että se pelko isosta vauvasta taitanee toteutua. Painoarvioksi tuli reipas 1,5kg. En kyllä tiedä vastaako se aikaa. Minkäkokoisia teillä muilla on ollut?
Nyt oli toinen terkka, joka ymmärsi täysin huoleni vauvan koosta ja hänen mielestään minun pitäisi päästä polille arvioon sitten lopussa, tai ainakin omalle lääkärille. Mutta saas nyt nähdä.
Kohdunkaula oli lyhentynyt 2 cm:n mutta sehän nyt on ihan ok tässä vaiheessa. Jos ei sitten eilisen säikähdyksen tuottamat supistelut sitä aiheuttanut, ajettiin nimittäin nokkakolari rattijuopon (2,4 promillea) kanssa. Onneksi vauhtia ei ollut juuri nimeksikään, peltivaurioilla ja minun sekä lasten säikähdyksellä selvittiin.
Mutta nyt pikkuisten jumppa kutsuu. Palailen taas paremmalla ajalla.
Olkaahan mammat varovaisia tuolla pimeällä liukkailla!!!
Pikkis 30+1
Heippa vaan kaikille!
Onnea vauvan saaneille ja tervetuloa uusille!
Täällä on niin aktiivista porukkaa, että hetkessä iso pino tekstiä luettavana, jos koneelle ei syystä tai toisesta pääse :)
Joululahjoja ei olla vielä hankittu yhtään. Tosin ajatuksissa on ollut, mutta jotenkin tuntuu, että jää varmaan tänäkin vuonna viime tinkaan.
Neuvolassa kävin tiistaina. Hemppa oli sen verran alas laskenut, että rauta aloitettiin. A:n sykkeetkin saatiin hienosti kuuluviin, mutta B:tä etsittiin kauan ja hartaasti. Kyllä ne kuului, mutta huonohkosti, joten tilasin sitten ultra-ajankin hermoilleni. Äitiyspolille pääsen joulukuun puolessa välissä, mutta nyt sinne tuntuu olevan piiitkä aika... Ultraan pääsen tiistaina.
Yritän tässä aktiivisemmin olla mukana ettei mene aivan kokonaan oma napaiseksi!
letti 17+0
Tervetuloa minunkin puolestani uusille vartoojille! Ihan vastahan itse varovaisesti ilmottauduin joukkoon...
Pikkis: Kiitti kysymästä, päätöstä ei ole tehty... Asiasta on puhuttu, vitsailtu ja sitten minun on pitänyt vähän itkeskelläkin. Ystäväni ehdotti, että kannatta juottaa isäntä humalaan, ei heti tarjota papereita eteen, vähän hieroa ja sitten vetää ässä hihasta. Mitä luulet, toimisko? Ymmärrän kyllä Panun järkiperusteet, mutta tuntuu niin lopulliselta. Yritän kaikkeni, että saisin pitää toivonpilkkuni mukana ajatuksissani hamaan tulevaisuuteen. Mie olen nyt 31-v, eli potentiaalista aikaa on vielä runsaasti. Joskin näillä vehkeimillä tuskin enää kymmenen vuoden päästä lisäännytään.
En minä vissiin vielä niitä eilisiä neuvolakuulumisia ehtinyt täällä toitottaa? Kaikki näytti olevan kunnossa. Sydänäänet oli 140-150 ja kuulosti aivan ihanalta taas kerran. Siihen ääneen ei sitten kyllästy! Hemppa yhä 131 ja verenpainekin ihan jees. Paino ei ollut enää tippunut. Kuulin, että Hertan hätäsektion takia pääsen viikolla 36 synnytystapa-arvioon, mutta muita toimenpiteitä istukan irtoaminen ei aiheuta. On kuulemma tosi huono tuuri jos samalle äitille kahdesti osuu. Toivotaan siis parasta.
Kaikkea hyvää teille harmaaseen syksyyn! Toivotaan sitä lunta pian saapuvaksi,
Noora ja " Sulo" 15+2
Onnittelut uusille plussanneille ja tervetuloa tälle puolelle!
On taas jotenkin niiiin vetämätön olo. Tuntuu, ettei mitään saa aikaan. Notkun sitten tässä koneella melkoisen tiheään... ;-)
Sterilisaatiosta oli täällä edelleen juttua. Miehen kanssa otin tänä aamuna asian puheeksi. Kysyin, että oletko IHAN varma, ettei sulle esimerkiks viiden vuoden päästä tule vauvakuume. Sanoi vähemmän innostuneesti, että sinä se oot kyllä melkoinen, hänen täytyy varmaan muuttaa muualle asumaan. Sanoin, että kai minä nyt sentään saan kysyä, että eihän ne edes rupea tekemään sterilisaatiota, jos ei oo 100% varma asiasta. Että pitäähän meidän nyt hyvä ihme keskustella tästä asiasta. Voihan täysin olla, että kuusi lasta jää meidän jälkeläisten määräksi, mutta juuri se sterilisaation lopullisuus on pelottava asia. Minä olen nyt 38 ja mies 45. Ei meillä sitä hedelmällistä aikaa enää pitkään ole. Mut jos minunkin ikään pannaan 5 vuotta, niin olen 43. Edelleen olis vauvan saanti mahdollista, jos siltä tuntuis. Mies olis 50 ja se nyt melkein alkais olla yläraja, vaikka onhan niitä paljon vanhempiakin pienten lasten isiä nykyaikana. Jotenkin on vaan alkanut tuntua, että jos me kokeiltais kierukkaa. En kyllä yhtään tiedä, sopisko se mulle. Onko täällä ketään, jolla olis kokemusta kierukasta ja sekin kiinnostaisi, onko sillä vaikutusta seksihaluihin ;-)?
Masunympäryksiä oli myös mittailtu. Meikäläisen ympärys on peräti 118 cm, mutta ei siinä kaikki kyllä rehellisyyden nimissä ole raskausmasua. Pituutta mulla on 160 cm, joten kohtahan mä olen yhtä pitkä kuin paksukin :-O.
Joo, pitää varmaan alkaa pikkuneidille vaihtaa vaippaa. Mistä ihmeestä saisin energiaa ja intoa touhuta ja järjestellä huushollia???!! Nelosen 5-vuotis synttäreitä vietämme sunnuntaina ja pakko olis saada huusholli siistiksi ja kakkukin pitäis lauantaina tehdä... *huokaus*
neronja rv 29+4
ja lukemaan uusimmat :)) Mitenköhän minä pärjäsin tässä välissä niin kauan ilman teitä?! :))
n@nne: Me ei olla kysytty sukupuolta, mutta ultran jälkeen jäi miehen kans molemmille ihan tyttöolo. Oltiin näkevinämme tyttömäisiä juttuja.. ;) mutta tosisaan ihan epävarma veikkaus ja tässä viikkojen varrella näkemäänsäkin pitää jo ihan vain harhana.. ;) Ja ihan kumpi vain on meillekin erittäin tervetullut. Meillähän onkin ennestään kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Tulokas määrää ukko-tai akkavallan!! ;) Tai sitten pitää tehdä vielä tasoitus.. ;)) Tähän en kyllä tosissani enää usko.
Vettä sataa KAATAMALLA! Ja minä kun niin jo ehdin tykästyä lumeen, samoin lapset. Nyt ei ketään huvita mennä ulos kastumaan. Mieskin on lähdössä viikonlopuksi reissuun, joten lapsineni täällä sisällä sadetta pidellään... Ellei sitten innostuta kutsumaan jotain ystävistäni lapsineen kylään! :)
Tilasin lasten uusista koulukuvista joulukortit ja sain ne tänään. Kaikki neljä siinä nätisti napottavat, kun käytin kuopustakin koululla ihan tätä kuvaa varten. Niitä on nyt kiva kirjoitella ja jakaa sukulaisille ja tuttaville. :)
Selkä vaivaa... Pakko taas oikaista...
Moit!
O
mulla aika on mennyt tulevan kummitytön lahjoja valmistellessa siis otan tän homman aivan tosissaan. Lisäksi mulla oli tänään ultra aika ja meidän poika on edelleen poikana pysynyt ja painoarvio oli 1638g laskettu aika tuli ultran mukaan 26.1.08 ja täällä lääkäreillä on tapana ainakin yksityisellä puolella aina ottaa se ultran la eli vaihtuupa koko ajan toikin päivämäärä.
Musta oli ihanaa nähdä oma vauveli sieltä kuvaruudusta ja vielä kun sain kuvia ainakin parisen kymmentä ja dvd:n mukaan olo oli kuin jouluporsaalla. Mulla ja vauvalla on kaikki niin hyvin kuin voi vain olla ja toivotaan että jatkuu loppuun saakka.
Tervetuloa uusille ja unohdin kiittää Omppista niin ihanista kommenteista joita kirjoitit kun kerroin kummilapsesta. Mulle tämä kummius on elämää suurempi asia ja musta on ihanaa että meillä joilla koko suku on sellainen paska riippakivi voi olla onni löytää aivan ihania ystäviä.
Odotan Lucia-juhlaa lasten kanssa silloin tuntuu aina että nyt joulu on jo tosi lähellä.
Hyvää vointia kaikille ja unohtakaa ne sterilisaatiot. P.S Neronja sinäkö se kyselit siitä hormonaalisesta ehkäisystä? Mulla oli kaksi kuukautta hormonikierukka ja olin tulla hulluksi eli ei ainakaan sopinut mulle ja toinen oli se että silloin ei kyllä tehnyt yhtään mieli joten on ainakin VARMA ehkäisyväline. Olen kokeillut miltein kaikea ja tullut siihen tulokseen että s...si on parempaa ja kiihottavampaa ja jännempää jos on vähemmän luotettava ehkäisy eli itse olen vuosia käyttänyt Persona-laitetta jonka luotettavuus on oikein käyttettynä jotain 94-96% luokaa.
Halauksia kaikille teille ja voimia ja jaksamista
Annlinn
Viikoittain olen kyllä käynyt lukasemassa kuulumisia, mutta on ollut jo useamman viikon ajan sellainen lääkäri/neuvola- rumba, etten ole omia napoja ehtinyt edes miettiä. Kovasti nopeaan aika kuitenkin näyttää kuluvan, kun ihania vauvoja putkahtaa maailmaan ja uusiakin plussia paukkuu. Onnittelut vauvan saaneille ja onnellista " matkaa" odottajille!
Pakko heti mainita oman navan ympärys, kun ei ole ihan pieni; eli 138 cm näin viikolla 28. Pituutta itselläni vain 165 cm, eli viimeisillä viikoilla ei mittanauhalla tee enää mitään... Mutta eipähän paina sisuskaluja niin paljon, kun on kaikki ulospäin.
Tälle kuulle on tosiaan riittänyt jo olemassa olevien lapsosten (3) sairaala- yms. käyntejä niin paljon, että tuntuu jo rahapussissa. Kaikkihan se on palkatonta poissaoloa töistä ja kaikesta täytyy maksaa. Vähän on ankea joulu tulossa, mutta sitäkin kekseliäämpi. Lasten kanssa leivottiin viime viikonloppuna joulupipareita isompi satsi, kun saadaan niitä viedä sitten lahjoiksikin. Tytöt totesivat, että oli äiti ihan parasta maailmassa leipoa yhdessä, eli pitäisi itsekin muistaa keskittyä siihen olennaiseen. Ei se pakettien määrä lapsia onnelliseksi tee. Ja tämä oli vain toteamus itselleni...
Niiiiiiiiiiiiin kovasti odotan, että pääsen äippälomalle. Ihana on olla töissäkin välillä, mutta on tämä sen verran hullua hommaa, kun ei ehdi kuin käydä kotona kääntymässä; laittaa ruokaa ja pestä pyykkiä. Lapset on kaikki vielä alle kouluikäisiä ja hieman poden huonoa omaatuntoa, etten ehdi heidän kanssaan viettää enempää aikaa. Toisaalta muistaahan sitten sitäkin taas arvostaa... Mites teillä muilla, oletteko kotona, vai töissä? Riippuu varmaan myös lasten ikäeroista, miten homma paremmin sujuu.
Ompelukone tuolla taas kutsuu. Päästään toista kertaa esikoisen 6v. syntymän jälkeen kahdestaan liikkeelle. Tällä kertaa mennään risteilemään ihan kahdestaan oikein kahdeksi yöksi, nukutaan ja syödään hyvin. Vielä pitäisi rutistaa yhdet housut ja pari paitaa ennen matkan alkua. Yötöitä siis...
Vauva voinee hyvin, kun potkut vaan kovenee. Edellisissä raskauksissa ei ole ollut minkäänlaisia supistuksia, joten en edes tiedä olisiko tässä vaiheessa syytä olla huolissaan näistä nyt olevista supisteluista. Päivisin kiristelee vatsaa, kun seison koko päivän töissä. Ja illalla kuin vihdoin pääsen istumaan tulee muutamia pitkiä tiukkoja supistuksia. Täytyy olla hullu, kun olen vaan ihan fiiliksissä!!. Kaksi ekaa synnytystä on käynnistetty ja viimeinen lähti ihan omilla supistuksilla liikkeelle. Olen tainnut jäädä koukkuun, kun oikein odotan sitä synnytystunnelmaa... Ja tässä vaiheessa on omissa lauseissakin alkanut pyörimään se seuraava vauva. Mies on todennut vaan, että niin, niin. Ei ole tainnut oikein kuunnella... Mutta yksi kerrallaan.
Pahoittelut pitkästä löpinästä, ei pitäisi pitää näin pitkää väliä...
*Kitta75 rv 28*
meillä on laiskottelu päivä tänään eli olen herännyt jo kukonlaulun aikaan kun on niin paljon kivoja asioita tiedossa.
-talon omistaja tulee kahville ja keskustellaan talon hinnasta että jos tässä saisikin tämän ihanuuden ikiomaksi.
-mieheni pitää vapaapäivän ja tiedossa SUURIylläri.
-viikonloppuna kahdet joulumyyjäiset lastenkouluissa, jouluntunnetta joka paikassa.
JA SITTEN SE SUURIN YLLÄRI
-meille tulee tänään koiranpentu ei ihan se rotu jota suunnittelimme koska ko.pentuessa sydänvika tällä pennulla vaan meille tulee miehen mukaan joku ylläri rotu eli hurjaa nähdä minkä hän on meille ostanut ei kuulemma oli iso eikä hankala rotu vaan joku söpö lemmikki. Lapset ei tiedä asiasta mitään joten saa nähdä mitä ne tykkää kun koulun jälkeen löytääkin pennun talosta. (mieneni ei edes mulle suostu paljastamaan yhtään enempää)
Annlinn (jännityksestä kankeana)
Onpas Annlinnillä jännittävän kuuloinen päivä :-). Meillä ei mies koskaan järjestä mitään ylläreitä. Ei ole oikein muutenkaan sen tyyppinen eikä sillä kyllä riitä aikakaan, kun täytyy yrittäjänä paiskia töitä. Ihanaa, miten vakavasti sinä otat kummin tehtävät. Mulla on itellä ollut aika huonot esimerkit kummeina, joten en ole kyllä itsekään ollut yhtään sen parempi :-/.
Harmillista kuulla, millaisia vaikutuksia hormonikierukalla voi olla. Kierukka oli tavallaan se oljenkorteni. Persona-tyyppinen ehkäisy ei meille varmaan sopisi. Tämäkin raskaus sai alkunsa silleen, että itse oikein hyvin tiesin, että oli tosi epävarmat päivät menossa ja sen myös miehelle ilmoitin, mutta sillä oli niin vahvasti " jotain" mielessä, että ei siinä varoittelut auttanut. Ja niin sitä vaan oltiin raskaana ;-). Sterilisaatiossa olis se hyvä puoli, että omat halut ei varmaankaan muuttuisi. Minä kun olen meillä se vähemmän innokas sänkypuuhiin, mutta saatan kyllä myös olla se aloitteentekijä kuten ,ihme kyllä, tämän raskauden alkupuolella olin. Yleensä olen raskausaikana ollut haluton. Nyt sit tuokin hiipui suonikohjujen myötä. Miettimis- ja valmistautumisaika alkaa käydä vähiin, jos ajattelis, että tekis sterilisaation synnytyksen jälkeisenä päivänä. Silloin kai se olis helpointa, kun olis ihana vauva sylissä (jos vaan siis kaikki sujuisi onnellisesti). En todellakaan tiedä *huoh*.
Surkea keli pihalla. Vettä satoi eilen ja tänä aamuna taisi tihuuttaa myös, joten lumet on menneet tosi vähiin. Märkää, mustaa ja liukasta. Kaupunkiin pitäisi lähteä tekemään ostoksia 5-vuotis synttäreitä varten, siis tarjoamisia ajatellen. Jouluun tuntuu olevan pitkä aika. Olis kiva päästä jo lahjat antamaan ja katsoa, onko ne niin mieleiset kuin itse on kuvitellut ;-).
Jeps, pakko alkaa selata vielä netistä löytyviä kakkuohjeita läpi ja päättää, millainen kakku tehdään ja mitä kaikkea siihen tarvii ostaa. Jotain pätkis-juustokakun tyyppistä olen ajatellut :-).
neronja rv 29+5
Mitäköhän nappia minä painoin kun koko kirjoittamani liuska katosi... Ääh... Otetaampa uusiksi!
Tässä taivastelen, kuinka ihmeessä yhden yön ja aamun aikana voikin sataa näin paljon lunta! Joka paikka on paksun lumivaipan peitossa! Kaunista on, todella. Me asutaan pienen tien varrella, joten nämä meidän tiet vain tahtoo olla melko tukossa tällaisella pyräkällä. Just kävin kuopustytön kans vaunuilemassa ja täytyy myöntää, että hiki tuli puskiessa! ;) Mutta eipä liikunta koskaan pahaksi ole.
Annlinn, käypä kertoilemassa talokuulumisia ja koiranpentujuttuja! Kiva viikonloppu sulla ja perheellä tiedossa! Ja kivakiva, että poitsukin voi hyvin masussa!!! :)
Ja ihan kuten aikaisemmassa kirjoituksessa oli mainittu, myös minä ihan hurmaannun synnytystunnelmista. Jään koukkuun ja muistelen varmasti synnytyksiäni lopun ikääni! Se on vain niin suurta ja mahtavaa. Kun ikinä ei tiedä mitä tuleman pitää ja vaikka kuinka olisi kipuja, kaikki unohtuu heti kun saa pienokaisen syliinsä... Aah!!
Ihanaa viikonloppua kaikille! Kirjoitellaan!
Omppis 23+2
Jee, meillä tulee taas lunta! Aamun satoi lotisti vettä oikein urakalla vieden viimeisetkin lumen rippeet, mutta sitten yks kaks mittarin elohopea alkoi tippua, nyt on nollan tietämissä ja sade tulee lumena. Oispa ihana saada valkea maa, kun tänään on meillä joulukadun avajaiset. Olis jotenkin oikeampi tunnelma. Ja ennenkaikkea siksi, kun siskoni miehensä kanssa tulee mummun hautajaisiin ihan Etiopiasta saakka, niin kiva ois heidän saada muutama päivä viettää lumisissa maisemissa, ennen kuin ensi viikon alussa palaavat kuumaan ja kosteaan.
Voi ANNLINN, teillähän on ihanan kuuloinen päivä tulossa! Lapset on varmasti ihan innoissaan, kun kotiutuvat koulusta ja huomaavat pikkuisen karvaturrin! Ja mitä olet siitä talosta kertonut, niin jotenkin osaan kuvitella, että sinne taloon kuuluu koira kuten piste iin päälle. Ja teidän perheeseen samoin.
Minunkin on ihan pakko sanoa, miten ihastelen tuota sinun suhtautumista kummiasiaan! Tosi hieno juttu. Itse olen vähän sellaista sorttia, että muistan synttäreinä ja jouluna, mutta sitten muuten jää tosi vähälle. Enempi oltais varmaan tekemisissä, mutta näillä kummilasteni perheillä on niin kovasti menoja, että on vaikea sovittaa yhteen tapaamisia. Tosi harmi, kun tämä nykyajan elämänrytmi on niin kiireistä. Tulee mieleen se telkkarimainos, joka joku aika sitten pyöri - kun vanha mies istuu kiikkutuolissa, eikä kukaan enää soita, kun ei ehtinyt aikaisemmin hoitaa suhteitaan...
Minä hoitovapaalainen joutaisin kyllä kyläillä harva se päivä tai ottaa vieraita vastaan vaikka aina. Mutta itse olen tosi laiska soittamaan, mieluummin juttelen naamatusten.
Omia kummejani en muista koskaan nähneeni, enkä ole saanut mitään lahjuksiakaan. Me muutimme toiselle paikkakunnalle ollessani vielä alle kouluikäinen, en tiedä johtuisko tämä siitä. Vaikka ei siitä nyt niin kauaa ole, etteikö posti ois kulkenut, puhelimet keksitty ym =D
Noista anopeista ja appiukoista pitänyt joskus puhua. Tosi harmi, että Annlinnillä (ja jollakin muullakin, en nyt muista kenellä) on noin hankala ja katkera anoppi/appi. Jotenkin tuntuu ihan tyhmältä, että aikuiset ihmiset voivat käyttäytyä noin, mitä olet kertonut. Ja etteivät edes halua lastenlasten vuoksi olla väleissä ja pitää yhteyttä. Tosi outoa! Mutta ei tuollaisista kannata välittää, ehkä he loppuviimein tajuavat, mikä rikkaus olisi ollut pitää välit kunnossa ja tutustua teidänkin pikkuihmisiin!
Mullakaan ei nyt mikään unelma-anoppi ole, ei sellaista taida ollakaan, mutta välit on kuitenkin kunnossa. He asuvat vain parin kilsan päässä, mutta ovat niin kiireisiä eläkeläisiä, etteivät ehdi kuin käväistä pikapikaa ovenraossa noin kerran kahdessa viikossa... Anoppi varmaan viihtyisi pitempäänkin ja tykkää kyllä olla meidän lasten kanssa, mutta appiukko häiriintyy heti, kun on vähän enempi vauhtia tai meteliä, ja hän se on, joka aina hoputtaa pois. Joskus anoppi on pidempään, kun hän on ollut hetken ammana. Silloin hän sitten tuppaa puuttumaan vähän hänelle kuulumattomiin asioihin. En tiedä tekeekö tahallaan vai miksi. Mutta järjestelee mm. kaappeja oman tyylinsä mukaan ym. Vaikka olis vain tunnin ammana, niin jo on ehditty mullistaa meidän pipolaatikot, jääkaapit tmv. Kerran kaksosten syntymän jälkeen lähdettiin isompien lasten kanssa reissuun, silloin anoppi ehti vaihtaa olohuoneen järjestystäkin!! Tosi ärsyttävää, mutta en viitsi asiasta mainita. Anoppi on kai sellainen toiminnan nainen, ehkä ei ajattele tekevänsä jotain väärin. Appiukko ei pahemmin puutu, mutta kerran hän erehtyi ottamaan kantaa meidän kasvatusperiaatteisiin. Viime joulun alla tulivat ammaksi, kun olimme lähdössä jouluostoksille ihan kahdestaan (ainoa paikka, missä käymme joka vuosi kahdestaan;) Siinä lähtöhässäkässä minä " ojensin" miestäni (ihan asiallisesti ääntäni korottamatta), kun hän perui esikoiselle antamiaan lupauksia ihan tuosta noin vaan, ilman mitään selityksiä/neuvotteluja, jolloin esikko tietenkin alkoi itkemään. Appiukko ryntäsi paikalle ja huusi mulle, että älä sinä " piip" täällä huuda, tuo on ihan hirveän kuuloista. Minä tokaisin, että älä sinä puutu meidän kasvatusasioihin ym ym. Siinä sitten vaihdeltiin kärkeviä mielipiteitä puolin ja toisin, mieheni sortui kiroilemaankin, kun isälleen tolkutti, että minä " piip" olin kuitenkin oikeassa. Appiukon mielestä ei ollut mitään väärää perua lapselle antamia lupauksia ja oli muka huolissaan, mitä lapsistamme tulee kun noin kiroillaankin. Ei yhtään ymmärtänyt, kun koitin selittää, että sillä niistä lapsista kieroja kasvaa, jos leikitään diktaattoria eikä pidetä annettuja lupauksia...
Voi, anteeksi kun nyt tästä vaahtoan, mutta tulipa taas mieleen tuokin tapaus, en ole siitä aikoinaan pahemmin puhunut kellekään. Eipä ole tuon jälkeen ollut sen lämpimämmät välit appiukkoon. Että on siellä anopilla tekeminen, itsekin kun on aika vahva persoona, niin sitten vielä sompailla tuollaisen täysin joustamattoman ja itsekkäänkin ihmisen kanssa...
Mutta sepä tästä aiheesta. Nyt pitää lähteä irrottamaan lapset tuolta töllön äärestä. Ehdin aamulla luvata sadepäivän aamuksi videonkatselua, kun en tiennyt, että keli näin muuttuu.
Toivottavasti saatte muuallakin valkean viikonlopun!!
Ai juu, moni on kirjoittanut tietävänsä tulevan vauvan sukupuolen. Tiedättekö kaikki muut, kumpi on tulossa? Omppisko se oli, jolla oli aavistus, muttei varmaa havaintoa? Me on aiemmin aina kysytty sukupuoli etukäteen, ja on pitänyt paikkaansakin. Nytkin olisi silloin rakenneultrassa kysytty, jos lääkäri olisi antanut sijaa kysymyksille. Ja eilen lääkärineuvolassa oli uusi hieno ultra, jolla ois varmasti näkynyt (sillä pystyy mittaamaan kaikki napavirtaukset ja lapsiveden määrät sun muut " hienoudet" ). Sukupuolikysymys pyöriskeli kielen päällä, mutta en saanut ulos ;) Ja sitten kotona miehen kanssa mietiskeltiin, että oishan se toisaalta kerrankin ihan ovela säilyttää jännitys loppuun asti, ja vasta sitten salissa saada tietää. Onko teillä kellään mikään raskaus mennyt näin, ettette ole tienneet kumpi on tulossa? Miltä se on tuntunut? Onko helpompi, jos etukäteen pystyy mietiskelemään kaikkia perheen tulevia sukupuolijakaumia, -rooleja yms? En nyt osaa oikein ilmaista ajatuksiani, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan!
Niin, ja kiva kun olette laittaneet noita ympärysmittojanne. Ei tässä oma olo niin isolta tunnukaan, vaikka samankokoinen maha on nyt kuin kaksosilta tässä vaiheessa =)
Ei, nyt revin itseni irti tästä. Häätäkää mut pois, jos vielä kohta tässä olen =))
Pikkis 30+2 (pituus 162cm, vy 105cm)
olo on niin onnellinen, meillä on nyt karkeakarvaisen kääpiömäyriksen pentu joka oli pentueen pienin ja jää todennäköisesti kaniinimäyrikseksi. Pennun mukaana viisas mieheni oli ostanut kaikki hoitotarvikkeet kun kasvattajalla on eläintarvikeliike joka on asiakkaana mun miehen firmassa(sieltä siis rotuidea) joten aivan ihanaa oli saada koiran äitiyspakkaus jossa oli vaikka mitä ja pentu tuli mun syliini punainen villapaita päällä ja punainen rusetti kaulassa...söpöä ja niin ihanaa....(huokailee Annlinn) Koiran nimi on Märta-Louise eli tyttövauvelihauveli. Lapset on aivan sekaisin onnesta.
Talon omistajakin oli enemmän kuin valmis myymään talo meille hänestä talo ja meidän perhe sopii enemmän kuin täydellisesti yhteen eli kaupat tehdään ensi viikolla. Parasta vielä oli kun ne kaksi hevosta ja poni ilmestyi tänäänkin meidän pihalle.
Pakko lähtee hoitamaan uutta tulokasta Märta on niin syötävän söpö ja ihana ja pehmeä.
Annlinn, koiravauvan äiti tai mummi(meillä ei nämä sukulaissuhteet ole vielä selvitetty muuten kuin mun eskarilainen on kuulemma Märtan isä)
Annlinn, oi kun teidän elämä kuullostaa nyt niiiiin idylliseltä *huokailen täällä hieman kateellisena*. Aiotteko siis jäädä Ruotsiin asumaan? Missä päin teillä nyt onkaan tämä Huvikumpu? Olin 17-vuotiaana mansikanpoimintaleirillä Ruotsissa (Vätternissä on saari nimeltä Visingsö, siellä oltiin muutama viikkoa) ja ai että siellä oli paljon kauniita ja idyllisiä taloja ja pihoja. Tekisi mieli koko perheellä päästä joskus lomareissulle jonnekin päin Ruotsiin. Varmaankin sinne eläinpuistoon (nimi ei nyt kertakaikkiaan tule mieleen) ja lähiseudulle.
Mietin tässä, että alkaisinko nyt tehdä pätkiskakkua sunnuntaiksi vai olisko parempi tehdä vasta huomenna. Kaupasta ostettiin kaksi piparitaikinapakettia ja ne ainakin pitäis nyt alkaa tehdä ja sitten tytöt saa ne koristella tomusokerikuorrutteella ja värikkäillä tähtiströsseleillä. Synttäreille siis nekin.
Ja tiedättekö mitä. Vanhan pitäisi jaksaa tänään lähteä vielä ravintolaan... Mitähän siitäkin tulee ;-). Peer Gynt esiintyy tänä iltana Kajaanissa ja mies haluaa sinne, mutta jostain syystä ilmoitti, ettei lähde, jos en minä lähde. Täytyy kai sinne sitten lähteä, ettei miestä harmita. Ollaan käyty ko. bändiä nyt viime vuosien aikana kaksi kertaa katsomassa. Mulla olis nyt tukkaankin pitkästä aikaa väriä, kun vaan jaksaisin ja ehtisin ruveta laittamaan...
Näillä miettein hyvää viikonloppua toivottaa
neronja rv 29+5
Meilläkin on siis kääpiömäyris Roosa, joka on jäänyt kaniinimäyriksen kokoiseksi. Meidän prinsessa on pitkäkarvainen ja ei tällä säällä tykkää ulkoilla kun hänen korvakarvansa menevät kikkaralle! Joko teidän neiti on antanut ääninäytettä... On meinaan usein niin, että mitä pienempi, sitä pippurisempi. Meidän Rousiis kerettiin tosin lelliä lapsettomuusaikana piloille ja hänellä on ollut lieviä sopeutumisvaikeuksia tähän lapsiperheen arkeen. Yhäkin nukkuu mun ja Panun välissä peiton alla, siitä saavutetusta edusta emme ole raaskineet sitä vierottaa. Roosa tuli meille seitsemän vuotta sitten maitopurkin kokoisena. Oltiin muuten ekaa kertaa sen kanssa eläinlääkärissä, kun näin ilmoitustaululla semmoisen sarjakuvan jossa luki näin: " Jos luulet liikaa itsestäsi, niin ota mäyräkoira..." Ihmettelin mitä tuo lienee tarkoittaa. En ihmettele enää... Rakastettavia ovat mäyrikset kaikessa persoonassaan! Pitäähän sitä luonnetta löytyä karvaisestakin lapsesta! Onnea siis uuden perheenjäsenen johdosta!
Meilläkin sataa nyt lunta! Vihdoin! Onni ja Panu menivät heti lumiukkopuuhiin. Sitten mennään saunaan ja päälle nautitaan sipsi-illallinen dippivihanneksilla ja aurajuustokastikkeella. Ihanaa. Mullakin tekee taas ruokaa mieli.
Piti vielä osallistua siihen anoppikeskusteluun, mutta ehkä jätän sen toiseen kertaan...
Kaikkea hyvää,
Noora ja " Sulo" 15+3
Meille syntyi tyttönen viime lauantaina, kokoa neidillä 3340g ja 47cm. synnytys oli piitkä kuin nälkävuosi ja tuskien täyttämä, mutta onneksi palkinnoksi saatiin terve tyttö. kotiin päästiin keskiviikkona kun bilirubiini arvo ei enää kohonnut.
Onnellinen Sedis kera Ellin 6vrk
Pinoudunpa minäkin pitkästa aikaa.
Ja heti alkuun onnea pikkunyytin saaneille ja uusille plussanneille!!!!
Tiiviisti olen yrittänyt käydä seurailemassa palstaa, mutta ikinä ei muka itse kerkeä töitten vuoksi kirjoittelemaan. Mutta eilen jäin sitten supistusten takia alkuun ainakin kahdeksi viikoksi sairaslomalle, joten nyt on sitten aikaa istua koneellekin. Jos vaan pukamiltani pystyn... Tämäkin vaiva tuli sitten ensimmäisen kerran, ja lääkärin mukaan työnkuvani ei ainakaan helpota niiden paranemista :(
Täälläkin lumet hupenevat silmissä ja ulkona on niin märkää ja liukasta että ihan hirvittää! Toivottavasti kuitenkin jouluksi tulisi uusi lumipeite.
( . ) Masu kasvaa sellaista vauhtia, ettei kohta tiedä aamuisin mitä pukisi päälleen. Tuntuu että kaikki äippähousutkin on yhtäkkiä alkaneet ahdistaa ja puristaa mahan kohdalta. Pitänee näin kotona ollessa kulkea isännän kalsongeissa... Harmi vaan kun niissäkin alkaa kohta liitingit paukkua ;)
Ötökkä jakselee hyvin, sydänäänet oli ok ja löi 130xmin, sf oli 27 ja kilojakin kertynyt jo alusta alkaen 10 kg. Nyt sitten alkaa neuvolassa käyminen kahden viikon välein. Mutta jos sairasloma jatkuu, niin mikäpä siinä kulkiessa, aikaahan nimittäin riittää...
Vauvanvaatteita en ole vielä pessyt enkä niitä edes inventoinut, koska niille ei ole vielä vapaata kaappitilaa. Mutta mies lupasi hoitaa asian ennen joulua, joten aloitan pesut + muut tavaroiden kasaamiset sitten uuden vuoden puolella :) Äippäpakkauskin odottelee kiltisti laatikossa purkamistaan. Onko muut suurperheelliset ottaneet pakkausta? Itselle oli sama otetaanko pakkaus vai raha, mutta mies (!) halusi pakkauksen.
Mutta jatkanpa vielä tuota siivoustani ennenkuin isommat lapsukaiset alkavat saapua koulusta.
Lunta odotellen n@nne ja ötökkä 28+0