***TAMMITENAVAT vko 47***

Aksiina: Vähän jäi heikoksi herkuttelut keskiviikkona pakastimen epätavallisen huonon varustelutason takia, mutta pieni annos lidlin suklaajäätelöä banaanin kanssa onnistui kuitenkin. :) Kanelipuustijäätelöä en ole varmaan maistanutkaan, mutta kuulostaa hyvältä!



Justus: Hih, mäkään en usko, että tämä vauva jaksaa sukulaisia ja ystäviä juurikaan kiinnostaa kun on jo meidän neljäs. Tosin sekä mun että miehen vanhemmille tätä edeltävä lapsenlapsi oli se meidän kolmonen kuusi vuotta aikaisemmmin, joten jonkinlaista innostusta on ollut havaittavissa - sen jälkeen kun alkujärkytyksestä toipuivat. ;)



Emem: Kiitos tsemppauksesta. Terkkarikuulumiset alempana. Kiva huomata, että meidän lapset eivät ole ainoita, jotka ovat välillä muuttamassa muualle. Kakkonen aikoinaan ja kolmonen viime aikoina ovat aina välillä uhanneet muuttaa pois, kolmonen viimeksi eilen... Tontin rajalle ovat joskus kävelleet eksyneen näköisenä, mutta eivät ole osanneet vastata kysymykseeni siitä, että minne sitten muuttaisivat. Syy muuttoon on yleensä sen tyyppinen, että äiti ei anna syödä iltapalaksi keksejä ja jäätelöä. :)



Nyt olen pari kertaa nähnyt unta vauvasta. Toisessa olin synnärillä, pieni poikavauva vieressä, ja ihmettelin miksi se huutaa, kunnes joku hoitaja sanoi, että sillä on nälkä ja sun pitäisi varmaan imettää sitä. Mä sitten valaistuneena tajusin, että ai joo, ja otin kokenein ottein vauvan syömään rinnalle. Huh, toivottavasti osaan oikeasti sitten ihan oma-aloitteisesti ruokkia vauvaani. Jotenkin luulisi mun jo tajuavan mistä syistä vauva voi itkeä. Toisessa unessa vauva oli mahassa ja työnsi naamansa ja puoli ylävartaloa vähän kuin ulos vatsanahan läpi - tai siis - niin, että oli mahassa ja naaman edessä oli vatsanpeitteet, mutta venytti itsensä niin ulos, että kasvonpiirteet erottui vatsanahan läpi. Mä sitten työntelin varovasti vauvan takaisin palloonsa. Yäh, näin jotain muista lapsista odottaessa samantapaista unta, mutta siinä vain kasvonpiirteet erottui eikä sentään puoli vauvaa. Tosi spooky uni, josta tuli aika paha olo vähäksi aikaa. :( Jälkimmäisessä unessa vauva taisi olla tyttö.



Horoskoopit on mulla aina hukassa. Minä ja mies ollaan härkiä, (ootas, tarkistaa netistä) esikoinen on kalat ja muut lapset vesimiehiä. Tämä uusin voi livetä kauriin puolelle, jos tulee riittävästi etuajassa.



Piitu: Jees, onnea työkuvion selkiytymisestä!



Keskiviikkona oli siis neuvola. Kaikki ok, painoa oli tullut liki kilo viikossa kahden viime viikon aikana. Terkkari ei siitä mitään sanonut, mutta vähän ihmetyttää kun ei ole turvotustakaan sitä selittämässä. Kai mä olen sitten vaan syönyt... SF-mitta kipusi takaisin yläkäyrälle. Supisteluista ja sairaslomasta oli pikkuisen skeptisen oloinen, mutta antoi mulle ajan neuvolalääkärille ensi tiistaille. Menen siis maanantaiksi töihin ja tiistaina sitten lekurillekin osaa kertoa mitä lomailu vaikutti ja miltä työ tuntui ja näkee onko alakerrassa tapahtunut mitään; tosin en usko, että nämä supistelut olisi vielä mitään todellista tehneet. Hieman arveluttaa vaan se, että ko. lääkäri on " kokenut terveyskeskuslääkäri ja huolellinen, mutta hänellä ei ole paljoakaan kokemusta äitiysneuvolasta" ja mikäli nimen oikein muistan, niin samainen lääkäri aikanaan oli täysin tumpelo lapsen kanssa kun vein esikoisen vatsakivun vuoksi lääkäriin n. yksivuotiaana. Pojalle tuli silloin kammo lääkäreitä kohtaan pitkäksi aikaa. :( No, mä en ehkä itse pelästy ihan niin helposti. Ehkäpä se lääkäri osaa kuitenkin kohdunsuun tilanteen tarkistaa. Supistelut on selvästi vähäisempiä kotona, mutta ainakin vielä huomaa heti, että vatsa protestoi kun lähtee liikenteeseen. Enpä usko vielä jääväni kokonaan sairaslomalle, kun työtä olisi vielä jouluun asti. Se hyvä puoli tässä parissakin päivässä on, että työkaverit tuntuu huomanneen, että mä tosiaan saatan olla pois jo ennen joulua ja yrittävät ehkä oppia mun hommiani.



Strutsi ja minihupi 30+2