***TAMMITENAVAT vko 47***

Huomenta kaikille.



Mutsiko: Onnittelut hienoista arvoista neuvolakäynnillä!



Pia: Pahoittelut vatsataudin ja lantiokipujen johdosta, toivottavasti helpottaa pian.



Annele: Samat sanat selkävaivojen johdosta. Toivottavasti sinä et nyt tällä kerralla enää joudu odottelemaan niin pitkään kuin aiemmin.



Ipu: Pahoittelut sinullekin vatsataudin johdosta. Toivottavasti tilanne on helpottanut, eikä enää supistelisikaan.

Kyselit niistä lääkäriajoista. Minä kun olen riskisynnyttäjä, olen rakenneultran jälkeen käynyt synnytyslääkärillä 4 viikon välein ja nyt tihennetään tahtia niin, että käyn joka toinen viikko. Taisit kuitenkin tarkoittaa neuvolalääkäriä (jota minä en ole nähnyt lainkaan, koska käyn sairaalan äitiyspolilla lääkärissä).



Mimmu: Kiitos sympatioista, oli helpottavaa kuulla, etten ole ainoa. Onneksi sinulla oli parempi lääkäri tässä tilanteessa. Toivottavasti olet sopeutunut iltainsuliinin pistämiseen. Itselläni on ollut vajaa 30 v aikaa harjoitella tätä diabeteksen hoitoa, mutta silti ne lääkärin sanat aina vain harmittaa. No, ehkä ensi kerralla saan mukavamman lääkärin.



Strutsi: Tsemppiä! Toivottavasti pääset saikulle kun supistelee noin kovasti. Äläkä mieti sitä miten joku muu hoitaa työsi jäätyäsi pois. Tiedän, että se on tunnolliselle ihmiselle helpommin sanottu kuin tehty, mutta tässä tilanteessa pitää ajatella itseään ja tulevaa perheenjäsentä...



Allu: Kiitos haleista! Harmi, kun et saanut nukuttua ja tsemppiä teini-ikäisen kanssa! Itse voin vain kuvitella mitä se tulee 10 vuoden päästä olemaan...

Minulla ei mitään tietoa siitä miten päin vauva oleilee laskeuduttuaan.



Omaa napaa: Nyt tuntuu jo paljon paremmalta, kiitos teidän. Olen kuitenkin jo varautunut ensi kertaan, jos taas sattuu tökerö lääkäri kohdalle. En ole niin sukkelasanainen, että tilanteen päällä ollessa keksisin mitä sanoa, mutta kun olen varautunut tilanteeseen, en jää hiljaiseksi. Anoppitilanteesta, mies helpotti eilen oloani sanomalla, että ei välitetä hänen äitinsäkään sanomisista, eletään vain omaa eläämäämme!

Nyt on unettomuus ruvennut vaivaamaan. Aluksi luulin, että kyse oli vain siitä, että tein koululäksyjä liian myöhään, enkä saanut asioita mielestäni mennessäni nukkumaan. Eilen en kuitenkaan illalla tehnyt yhtään kouluhommia ja siltikin uni tuli vasta aamuyhden jälkeen (menin sänkyyn iltakymmenen jälkeen..)

Muistan saman tilanteen esikoisen kanssa, mutta oireet ilmenivät vasta reilu pari viikkoa ennen pojan syntymää.

Täytyy kirjoittaa kuulumiset heti aamusta ennen kuin eskikoinen herää, koska kohta on taas sellainen vauhtia ja vaarallisia tilanteita -show päällä, että heikompia hirvittää. Täytynee lähteä ulkoilemaan, niin esikoinen saa purettua liukumäkeen ylimääräisen energian ja itsekin saa raitista ilmaa ja pientä liikuntaa.



Ensin neuvolakuulumisia. Oma vakiterkkari ei ollut paikalla, mikä hiukan harmitti. Kaikki vaikutti olevan kunnossa. Sf-mitta oli 31cm ja oma paino on nyt lisääntynyt yhteensä 12 kilolla. Vauva on ollut pitkään raivotarjonnassa, mutta nyt oli terkkarin mukaan siirtynyt viistoon asentoon (jalat kohti äidin sydäntä ja pää kohti äidin oikeaa lonkkaa). Terkkari oli kyllä tosi mukava, mutta niin kokematoman ja epävarman oloinen, että en nyt sitten tiedä, miten se vauva oikeasti siellä masussa pötköttää. Toivotaan, ettei nyt yritä kääntyä enää ainakaan perätilaan.



Vajaan kahden viikon päästä on sitten lääkäri (ns. synnytystapa-arvio), joten sitten nyt saa varman tiedon vauvan asennosta. Mulla aikaistettiin tuota synnytystapa-arviota hieman, kun esikoinen syntyi ennenaikaisesti ja silloin en ehtinyt koko synnytystapa-arvioon.



ENEM ainakin valitteli unettomuutta ja sama vaiva on täällä päin. Ihan viimeisen viikon aikana on unet muuttuneet katkonaisiksi ja saatan herätä klo 5 ihmettelemään, että miksi uni ei tule. Eikä mulla mitään erityistä stressiäkään pitäisi olla, minkä takia uni häiriintyisi.



Naisellisuudesta joku kyseli. Minä olen aina tykännyt laittautua ja käyttää naisellisia vaatteita, kuten saappaita ja hameita. Mutta täytyy kyllä myöntää, että ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen on laittautuinen jäänyt vähemmälle ja tulee pukeuduttua käytännöllisempiin vaatteisiin, kuten farkkuihin ja tennareihin. Ja ulkona mun päällä kahisee tuulipuku (vai olisiko " tyylikkäämpää" sanoa että Gore-tex -puku). Kampaajalla käyn joka toinen kuukausi, mutta kosmetologilla liian harvoin. Pidän itseäni seksikkäänä, mutta tuo seksikkyys tuntuu ulevan enemmän mielialasta kiinni kuin ulkoisesta olemuksesta. Välillä vaikka peilin mukaan on naisellisen ja kauniin näköinen, niiin jos mieli on maassa, niin ei sitä kovin viehättäväksi itseään tunne.



Mutta nyt täytynee lopetella, kun herätyskello (esikoinen) kiljuu ja tömistelee yläkerrassa. Voimia kaikille!





Aamuhalla rv 33+4

Sympatiat täältäkin mahataudista kärsineille, täälläkin sitä on liikkeellä mutta toistaiseksi on meidän perhe siltä säästynyt. Mutta sitäkin kamalampi kuumeinen flunssa on pitänyt otteessaan koko alkuviikon. Lihassäryt oli aivan kamalia ja olotila vetelääkin vetelämpi. Kerkesin olla jo toiveikas, että niinkö selvisin yhdellä räkätaudilla tämän raskauden, mutta mitä vielä... Sairastelun myötä painokin on kotivaa' an mukaan laskenut kaksi kiloa...



Helpottunut olin Tehyläisenä työtaistelun peruuntumisesta, vaikka saatuja korotuksia nyt liioitellaankin melko lailla... Itse petyin sopimuksessa siihen, että se tehtiin nelivuotiseksi, eli sidottiin hoitajien kädet seuraavalla liittokierroksella. No, ei voi mitään ja onneksi tälle asialle voi nyt laittaa pisteen ja keskittyä taas tärkeämpiin asioihin elämässä. Enkähän minäkään niistä palkoista ole menossa " nauttimaan" vielä moneen vuoteen. Aion nimittäin olla tämän todennäköisesti viimeiseksi jäävän lapsen kanssa kotona mahdollisimman pitkään.



Mites te toiset, oletteko jo miettineet mahdollista työhönpaluun ajankohtaa vai aiotteko jäädä hoitovapaalle? Meillä esikoinen oli nippa nappa vuoden kun meni pph:lle, tosin se oli pakkotilanne koska mulla oli opiskelut kesken ja suuntautumisvaihe opinnoissa. Toinen poika oli reilun 2 vuotta aloittaessaan päiväkotiuransa ja nyt jo suurinpiirtein laskee päiviä koska saa jäädä kotiin äidin ja vauvan kanssa. Toistaiseksi ollaan pidetty hänelle hoitopaikkaa ihan oman jaksamiseni takia ja varalta, jos joudun osastolle ennen synnytystä. Tulevaisuudesta ei vielä tiedä, mutta tavalla tai toisella tarkoitus olisi, että tämä tulokas saisi olla kotona sen kolme vuotta. Mieskin olisi halukas jäämään kotiin jossakin vaiheessa, mutta tuo rahahan se ratkaisee aika paljon, hänellä kun toistaiseksi ainakin on parempi palkka.



Onko teillä kokemusta " toppapussista" ? En tiedä sen oikeaa nimitystä, mutta tarkoitan haalaria, jossa lahkeiden tilalla on yhtenäinen " pussi" ? Sellainen Travelle-merkkinen näkyi olevan cittarissa 39¿, en vielä ostanut mutta saattaisi hyvinkin olla ratkaisu tähän alkuajan haalaripulmaan. Meillä näille minivauvoille on monesti sattunut ylisuuren toppapuvun kanssa niin, että ovat potkineet vaunuissa jalat ulos lahkeista, toppatöppösistä ja villasukista, ja herätessä on varpaat olleet kylmänä. Tuon pussukan kanssa ei varmaan tuollaista pääsisi käymään.



Leipomisasiaan: en aio leipoa pakkaseen, ellei satu jotain joululeipomuksia säästymään (tuskin...) Korkeintaan ostetaan leipomolta niitä Kotiuunin paistettavia (II-laatuisia saa tosi halvalla). Ruokaakaan ei tarvi laittaa pakkaseen, kun mies varmaan innokkaana heiluu kauhan varressa sen kolme viikkoa.



Naisellisuuteen/viehättävyyteen: Tällä hetkellä tuntuu, että nuo asiat ovat muisto vain... Kiloja on kertynyt ja lihasmassa surkastuu hyvää vauhtia kun ei pysty liikkumaan entiseen malliin. Välillä näen unta juoksemisesta, mutta aamulla sitä herää taas tähän todellisuuteen. Taidankin lähteä soittamaan kampaaja-aikaa, jos se vähän piristäisi mieltä... Ja sekin tympäisee, kun ei ole mitään päällepantavaa, mammavaatteita en halua hirveästi ostella enkä mitään muitakaan suuria vaatteita, tavoite kun on että ensi kesänä on mahduttava viime kesäisiin vaatteisiin.



Kaksi viikkoa olisi vielä seuraavaan lääkärikäyntiin ä-polilla. Verenpaineet ovat olleet hieman noususuhdanteessa myös kotimittauksissa, muuten kaikki on toistaiseksi vielä hyvin.



Hyvää vointia kaikille!

aksiina 30+0 (päästiinhän sitä viimein tälle kymmenluvulle)

Allu & aamuhalla: Mä en kyllä ole kovinkaan huoliteltu. Kampaajalla tulee käytyä liian harvoin, kosmetologilla olen käynyt kerran eläissäni. :) Siististi yritän silti pukeutua ja katsoa, ettei tukka ihan hapsota. Mun mielestäni tosin tilanteen mukaan farkut tai tuulipukukin on ihan siisti ja sopiva vaatetus. Peiliin katsominen joskus vie kaiken seksikkään olon pois. Nimenomaan se seksikkyys tulee ihan fiilispohjalta ja omista ajatuksista - ja katseesta miehen silmissä ja siitä, että tietää osaavansa hankkia sen katseen miehen silmiin. ;) On se vaan helpottavaa, ettei ole enää parikymppinen vaan saa olla ja näyttää perheenäidiltä ja vaimolta - ja ylpeästi sellaiselta.



Allu: Mä olen kuvitellut, ettei sillä ole väliä, onko vauva oikealla vai vasemmalla puolella äitiin nähden synnytyksessä. Muistelisin kyllä lukeneeni joskus, että selkä äidin mahaan tai selkärankaan päin olisi huonompi kuin sivuttain. Joskus tuntee selvemmin kummalla puolella vatsaa vauvan kroppa on, joskus ei tunnu löytyvän koko lasta ollenkaan sieltä. Mä en tunnista kunnolla onko pää ylös vai alaspäin. Jalatkin kun voi olla koukussa tai suorana otsan edessä, niin liikkeistäkään en osaa varmaksi päätellä.

Lohtuna isoimman kanssa kamppailuun: hyvähän se on pojankin nähdä, että vaikka otetaan yhteen välillä niin sitten taas sovitaan eikä tykkääminen mihinkään häviä siitä. Meillä tuo vanhin (10v) välillä on pirun näsäviisas eikä välitä komentamisista tuon taivaallista, mutta kovin pahoja yhteenottoja sen kanssa ei vielä ole ollut. Mua kieltämättä hirvittää miten näitten kanssa pärjää sitten kun ovat vaikka 17, 15 ja 12 ja siihen päälle kuusivuotias uhmaaja...



Emem: Kiitos. Nykyään jo osaa asettaa asioita sellaiseen tärkeysjärjestykseen, missä työ tulee aika kaukana perheen jälkeen. Silti sitä aina pyrkii ajattelemaan, että on mun vika, jos muut eivät osaa hoitaa mun hommiani. Mitäs en ole väkisin niitä opettanut. :( Hienoa, että miehesikin on sun puolella noissa anopin letkautuksissa. On se kumma miten anopit niin helposti onnistuu loukkaamaan. Mä olen ihan tyytyväinen, että mun anoppi asuu parin sadan kilometrin päässä ja on vielä töissä, joten liian usein ei tarvitse nähdä.



Aksiina: Onnittelut uudesta kympistä! Pitäisikö tätä juhlia kummankin jotenkin? Syömällä jotain hyvää ainakin. :)



Aksiina/hoitovapaa: Mä menen töihin syksyllä ja mies jää kotiin vanhempainlomalle. Kaikki lapset on menneet päiväkotiin aika tarkkaan vuoden ikäisinä eli kun vanhempainlomat ja kaikki vuosilomat on käytetty. Jos asuntolaina antaa myöten, teen sitten lyhennettyä päivää sen jälkeen.



Miehenkin painostuksestä jätin aamulla menemättä töihin, vaikka heti aamusta olikin kohtuullinen olo. Soitin työterkkarille, joka laittoi sairaslomaa loppuviikon ja käski yrittää saada neuvolasta ajan lääkärille, joka sitten voisi kirjoittaa pidemmän. Iltapäivällä on neuvola. Katsotaan mitä meiltä se terkkari on. Mä olen tyytyväinen, että saan muutaman päivän levätä. Ensi viikolla voi yrittää uudestaan töihin. Hyvä puoli on myös se, että työkaverit uskovat, että mä en ihan oikeasti ehkä voi olla jouluun asti töissä ja ehkäpä ymmärtävät ottaa asioista selvää, jotta osaavat multa tilaisuuden tullen kysyä ne asiat, jotka vielä epäselviksi jäi. Lauantaina olis firman pikkujoulut, mutta ne jäänee väliin. Nyt menen makuulleen, vaikka jo tämä verkkareissa kotona töpsöttely tuntuu levolta siihen verrattuna, että kiskoisi työkelpoiset vaatteet päälleen ja ajaisi puoli tuntia työpaikalle.



Strutsi ja minihupi *30*

Ipu71: Nimet ovat hassut ja ihanat. Luokkakaveri risti masukin ALmaksi mutta mieheni tasaarvon nimissä lisäsi Alpon perään. Alpohan mahassa suuremmalla todennäköisyydellä on, mutta hassulta tuo koko nimi kuulostaa.



Huominen neuvola siirrettiin tälle päivälle turvotuksen takia. huolestuin eilen suunniltani kun turvotusta on kestänyt jaloissa ja käsissä monta viikkoa. maanantaina sitten huomasin sinerrystä jaloissa. sääriä ei vilautella vähään aikaan kun ovat paksut kun pölkyt. lääkäriltä sain sitten viiikon sairaslomaa. saa nähä miten käy kun koulu oli ns. ainoa sosiaalinen yhteys ulkomaailmaan. nyt pitää vain levätä...saapi nähdä.Pitäishän sitä levätä ja rauhoittua mutta järkihän neljän seinän sisällä menee.



Neuvola tulokset:

rv 32+2

paino noussu +0,431kg/vk

verenpaine 113/71 (hirveän alhainen...)

proteiinia pissassa ei ollu, eikä sokeria

hb 109 (nousu suunta ylöspäin!!)

sf 32 (luulen että lääkäri mittasi väärin. hätiköiden...)

vauva on pää alaspäin mutta silti vinossa. selkä ja pää vasemmalla puolella minua ja jalat oikealla. kunnon sikiöasento :)

vauvan syke +130-142



väsy on mitä kamalin tänään. tuntuu kuin ei olisi nukkunut ollenkaan viime yönä ja olisi jäänyt maatiejyrän alle...pitää mennä nukkumaan siis. mikä ihanuus :D



vointeja siskot!! :)



MiiKaro + Alma/Alpo 32+2

Juhlistetaan me pahnanpohjimmaiset tätä päivää! Pakkasessa onkin Aino kanelipuusti-jäätelöä. Nam!

aksiina =)

Synkkää on ja flunssaa pukkaa. Olen ollut sosiaalinen ja nyt sit tulee flunssa. Olen niin raato henkisesti, että en kestä mitään kremppoja.



Allu: Näppäilyvirhe. Sf on 29,5. Maha on iso. Vauva on kuulema yleensä kyljellään, ihan kummalla kyljellä vaan. Voi kuulema syntyä naama alas päin tai ylös päin. Kätilö kääntää muuta ruumista sopivasti tulemaan ulos. Neuvolan täti kertoi. Olen ihan hermona mahdollisesta synnytyksestä. Miten ihmeessä ikinä selviän siitä. Kokemusta on vain sekstiosta. Mulla verenpaineet 90/140 on hyvät. Olen verenpainepotilas. Sitten kun arvot ovat jatkuvasti 100/140 saan lääkityksen tai joudun osastolle tai sektioidaan?!

Haluaisin myös nauttia aamukahvin auringon noustessa partsilla!



Emem3: Käytkö Helsingissä naikkarilla vai millä lääkärillä? Mulla on sisätautulääkäri ja gyne naikkarilla.



Miikaro: Nosta kintut ylös ja pumppaa nilkkoja. Käytätkö tukisukkia tai tukisukkahousuja. Ne ovat auttaneet mulla. Nykin kädet ovat turvonneet. Näppisvirheitä tulee normaalia enemmän.



Olen nyt ollut sairaslomalla puoli vuotta. Kukahan sen lapsen jaksaa hoitaa? Meillä mies hoitaa huushollin ja osaa leipoa myös. Kai hän leipoo tai ostaa kaupasta, kun vieraita tulee. Taidetaan pitää kahden viikon perheen keskeinen totutteluaika, kun vauva tulee kotiin. Viikonloppuna saimme hoitopöydän. Olen pessyt vauvan lakanoita.



Seksikkyydestä: Kun olin nuorempi niin miehet tuijottivat ja kuolasivat perään. En tykännyt siitä. Vanhemmiten olen tullut vain tavallisen näköiseksi naiseksi. Harvoin enää löytyy ihailijoita. Nykyään on hauskaa, jos joku ihailija löytyy. VAAN nyt raskausaikana taas miehet tuijottaa. Kai tuo naamavärkki loistaa eritavalla sitten.



Allu oli tapellut murkkuikäisen kanssa. Meillä " painitaan" lähes päivittäin 5v. esikoisen kanssa. Vaatii, marisee, saa raivareita, tekoitkee, raapii ja sylkee. MIKÄÄN ei ole hyvin. Rakastaa ja vihaa kaikkea viiden minuutin välein. Haluaisi olla vain minun kanssa kotona päivät, vaikka inhoa ja rakastaa minua. Hermot ovat muutenkin lopussa, en meinaa millään jaksaa.



T. Ametsiti ja vauva 30+

Eli nyt on menossa rv 30 ja palattiin juuri perhelomalta miehen ja esikoisen 1,8v kanssa. Oli kyllä melkoinen " loma" kun stressiä oli enemmän kuin kotona. Esikoinen oli raivostuttavan vaikea koko matkan ja oli ihana päästä kotiin :) No aurinkoa saatiin ja syötiin hyvin. Mies pääsi surffaamaan (minä en tietänekään päässyt tämän ison mahani kanssa) ja esikoinen pääs laskemaan vesiliukumäkiä ja loiskimaan altaassa mielin määrin. Poika oppi jopa uimaan kellukkeilla :)



Niin täällä ilmeisesti on jollakulla ennenaikaisuuden uhka? Toivottavasti vauva pysyy vielä sisällä. Vaikka näillä viikoilla sieltä syntyy todennäköisesti ihan terve lapsi jo. Meilläkin on tuo ennenaikaisuus koko ajan mielessä... luusto alapäässä antaa jo selkeästi periksi ja alapäähän särkee jatkuvasti. Myös vauvan liikkeet ovat v ilkastuneet viimeisen viikon aikana, tietysti tuo lento on voinut vaikuttaa asiaan. On vaan jotenkin semmonen tunne, että vauva ei kauaa mahassa enää viihdy. Toivon toki, että jaksaisi siellä köllötellä viikkoon 36 asti ainakin.



Sairaanhoitajien joukkoirtisanoutumisen peruuntuminen oli meillekkin tietysti iloinen uutinen, sillä kyllä sitä jo mietti mitä vauvalle käy jos ennakkoon syntyy. Itse en kylläkään ollut sen kannalla, että hoitsut saisivat niin räikeän korotuksen kuin mitä nyt saivat, mutta toki jonkinnäköinen korotus oli kohdallaan. Jokatapauksessa he nyt saivat huiman korotuksen ja luulisi ainakin nyt, että saadaan sitten kunnon hoitoa tammikuussa kun synnyttämään mennään. Kyllä sillä palkalla jo joutaa vähän mammoja passaamaan :)



Tuosta naisellisuudesta. Mä en varmaankaan ole ikinä ollut mikään super naisellinen. Oon aina ollut urheilija ja kaikki ylimääräiset rahat menee lähinnä harrastuksiin. Toki vaatteita tykkään ostella, mutta esim mitään kosmetologeja en harrasta. Naureskelin miehellenikin kuinka halpa nainen hänellä on. Mulla menee meikkeihin (sisältää myös kaikki rasvat ja puhdistusaineet) varmaan 50 euroa vuodessa. Ostan lähinnä ripsaria ja aurinkopuuteria ja kasvot pesen vedellä :) Itseäni en jaksa tällätä kuin pakon edessä. Vaatteet on kyllä aina siistit, jopa leikkipuistossa, mutta meikkiä en laita kuin ehkä kerran viikossa ja hiukset on lähinnä ponnarilla. Monesti unohtuu edes harjata..heh. Mutta sitten kun lähden ulos, niin sitten olen NIIN naista että. Pidän huolen, että päät kääntyy...:)



Joopa joo...nyt sitten vaan odottelemaan ensiviikon neuvolaa ja pitää toivoa, että meidänkin chiquito olisi pikkuhiljaa kääntynyt pää alaspäin.



Milla+chiquito rv 30

pitkästä aikaa...



ensiksi ihan neuvola kuulumisia



rv 32+0

paino noussut jo hurjat 13.6kg

RR 122/69

kohdunpohjan korkeus 28

raivotarjonnassa olisi ja erittäin vilkas lapsi syke huiteli 138-153 välillä



lääkärissä olen joutunut supistelujen vuoksi muutamaan otteeseen käymään ja ovat tarkkailleet tuota kohdunsuun tilannetta.

kanavaa jäljellä 2cm ja paikat pehmenneet. jotenkin olen varautunut siihen että kun esikoinen syntyi 36+1 ilman mitään ennakko varoituksia, että tämäkään ei sen pidempään sisällä pysy ;)

ja niin se äippäpolillakin meinasivat että 34 viikon jälkeen saa syntyä jos syntyy, ei pidätellä enään. Meillä vaan kun synnärinä on tuo OAS, ei sinne pääse synnyttämään kun lähempänä 35-36 viikkoja. joten OYS:iin lähtö tulee jos sitä ennen yrittää saapua.



Eipä tuota parempaa joululahjaa olisi. Olemmekin päättäneet nyt mummujen ja pappojen kanssa että vain lapsille lahjoja, en jaksaisikaan ressata enään joululahjojen ostamisilla anopille porukalle ja omille vanhemmille.



Pakastimeenkaan en aio leipoa ylimääräisiä.Tuokoon sitten vieraat tullessaan =) meillä on niin pieni pakastin ettei sinne paljoa mahdukkaan ja näin joulun aikaan tekaisee kyllä nopeasti torttuja jos niikseen sattuu.



mites teillä muilla joilla esikoinen on syntynyt etuajassa(ennen 37viikkoa) millä viikoillla kakkonen on sitten syntynyt, näitä täällä mietin kun tuntuu että lähtö saattaa tulla milloin vain. sairaalakasssi itselle on pakkaamatta, turvaistuin vauvalle ostamatta... ;) en jaksa ressata vielä näistä, esikoisellekkin pitäisi kysäistä paikkaa synnytyksen ajaksi sillä mies lähtee matkaan, mummulat on kyllä samalla paikkakunnalla molemmat ja kummassakin mummulassa on toinen kotona melkein 24h/vrk että sinne varmasti pystyy tulevan isonsiskon viemään hoitoon =)



Tässäpä tätä omaa napaa urakalla =)



tearangel rv 33+2

Olin minäkin yhtäkkiseltään neuvolassa kätilön puheilla. Onneksi heillä on keskiviikkoisin " avoimet ovet" , joten sain heti ajan.

On kyllä semmoinen olo koko ajan kun kohta tulisi lähtö synnärille, mutta kyllä se täti tutki ja rauhoitteli, etten nyt ainakaan tänä yönä, eikä suurta riskiä pitäisi olla kun aiemmat kaksi ovat tulleet ajallaan.



MUTTA niin hölmöltä kuin se kuulostaa halusin varmistaa, vatsa supistelee noin 30 min välein ja iltaisin melko kivuliaasti = vietän lähes koko illan makuuasennossa sohvalla.

sitten meidän tyttö on suht iso (tämän päivän arvio on noin 2kg jo nyt) ja lisäksi ehkä se hassuin syistä, on se, että minulla on semmoista erittäin limaista valkovuotoa.



Se ei haise, eikä kutise tai kirvele, mutta semmoista sitkeää limaa.... ja se tuoksuu samalle kuin synnytyksen jälkeinen verenvuoto (jostain kumman syystä se tuoksu on jäänyt elävästi mieleen kun on niin erikoinen)



teitä on muutama joukossa, jotka ovat synnyttäneet etuajassa, onko teistä joku " menettänyt" limatulpan tällä lailla pikkuhiljaa vai onko kaikki käynyt yhtäkkiä ???



Tuomio on että kohdukaula on noin 3cm, kiinni, mutta erittäin pehmeä. vauvan pää on tosi alhaalla, mutta ei ole kiinni vaan pystyy edelleen liikkumaan. Jos oireet ovat häiritseviä niin sitten viikko saikkua lääkäriltä. Mutta sairaalaan ottavat sisään vasta, jos supparit ovat tiheämpään tai on vaaraa että syntyy just nyt ja sitten saa kanssa lääkityksen.



Toisaalta mulle on melko sama, olenko töissä vai kotona kun en ole semmoinen lepotyyppi. 5 min sohvalla ja olen jo kyllästynyt siihen touhuun.



Onpahan tämän tyttöraskauden kanssa pieniä ongelmia koko ajan. äitini kommentoi vaan, että se on vaan alkua - semmoisia ne tytöt ovat, pieniä ongelmia kokojan läpi elämän .... hehe heh heh.



no se siitä käynnistä - normaali neuvola aika on ensi viikolla, joten saa nähdä millaiset ovat fiilikset kun päästään sinne asti.



T. Pia ja " pikku" myy rv 31

Tervetuloa joukkoon kirjavaan, tearangel!



Kävin eilen päivystyksessä, kun öisin on alkanut taas supistelemaan. Paikkojen kehittymistä ei kuitenkaan ole tapahtunut. Lääkäri käski kuitenkin levätä vielä 2-3vk. Kävin antamassa labrassa näytteet hiivan ja streptokokin (miten kirjoitetaankaan) poissulkemiseksi. Tulokset saan vasta maanantaina.



Tänään taas oli normaali neuvola. Vauva ei ole vielä kiinnittynyt (selkä mun oikean käden puolella; esikoinen taisi kiinnittyä ollessaan näin päin), hb ok, verenpaine ok, paino +/-0kg alkupainoon, vauvan syke 145-155 ja sf-mitta meni keskikäyrällä (en enää muista mittaa, mutta laskee koko ajan).



Pakkasen täyttämisestä vielä. Nyt kun muistutitte, niin esikoisen synnyttyä n.5% vieraista toi jotain syötävää tullessaan. Eli ei taida olla täällä päin tapana... Miehen mummo kylläkin leipoi rotinat (kuivakakun ja hervottoman suuren pullakranssin) ja nyt laitan tälläkin kertaa toivoni isomummoon :). Vaikka ei meille kyllä varmaan vieraitakaan ole tulossa. En ainakaan ajatellut kutsua ketään muuta kuin isovanhemmat, isomummon, tulevat kummit + muut ihan läheiset. Tämä rakentamistouhu kun ei jaksa innostaa enää vieraiden kestitsemiseen. Sekin on kyllä tosiasia, että toinen lapsi ei enää kiinnosta esim. kavereita niin paljon kuin ensimmäinen.



AKSIINA kyseli toppapussista. Mulla ei ole käytännön kokemusta, mutta pari tuttua on sitä suositellut. Hankin jääräpäisesti kuitenkin pienen toppapuvun :).



Aion olla kotona kevääseen 2009 asti ja mies on sen jälkeen vielä kesän kotona lasten kanssa. Syksyllä on mukava aloittaa uusi hoitotaival uudella paikkakunnalla. Talolainan vuoksi ei ole mahdollisuutta olla pidempään kotona. Esikoisen kanssa olin kotona tasan vuoden ja pää meinasi hajota. Siihen oli suurena syynä kyllä se, kun olin kotona monta kuukautta ennen synnytystä, enkä päässyt liikkumaan juurikaan.



Mun appivanhemmat asuvat ulkomailla ja ovat Suomessa vuodenvaihteen. Tilasivat vauvan syntyväksi silloin, kun ovat täällä. Kylläpä nuo isovanhemmat ovat vaativia! Itse kyllä toivon, että syntyisi vasta ensi vuoden puolella.



Nyt on pakko mennä nukkumaan. Mulla ei ole ollut unettomuutta juurikaan (2kk sitten oli senkin edestä), mutta koko ajan väsyttää niin vietävästi.



Justus rv32+

Moi!



Näemmä mulla unettomuuteen auttoi, että oli alkuviikon nukkunut huonosti. Eilen illalla uni tuli noin tunnin päästä siitä kun menin sänkyyn. Aiemminkin olisin varmaan nukahtanut, mutta kun supistukset oli sen verran kivuliaita, ettei niiden takia uni heti tullut. ;)

Aamulla myös supisteli kun heräsin, mutta en nyt enää jaksa siitä niin huolissani olla, kun ei ole tapahtunut muuta kuin että kohdunkaula on lyhentynyt.



Aksiinan gallupiin vastaisin, että olen kotona niin pitkään kuin voin/jaksan. Viimeksi viihdyin kotona siihen asti, että esikoinen oli 2,5 v. Nyt en tiedä miten rahat riittää pitkään kotona olemiselle ja voihan olla, että kyllästynkin. Varsinkin jos saan iltakoulun suoritettua loppuun, eikä sitten iltaisinkaan ole muiden aikuisten seuraa kuin oma mies, joka varmaan muutenkin on väsynyt työpäivän jälkeen...



Aksiina: Onnittelut 30 rv rajapyykin saavuttamisesta! Tehy asiaan ajattelin myös kommentoida, vaikken itse alalla olekaan. Prosenttimääräisesti korotus vaikutti minusta hyvältä ja kuului kai siihen sopimuksen viimeiseen kahteen vuoteen lisäksi joku yleiskorotus, vai mitä? Se, joka minua harmittaisi enemmän on se nk. kannustava osuus sopimuksessa, että mitä vähemmällä porukalla selvitään niin sen parempi palkka. Ihan älytöntä, kun tietää miten ylityöllistettyjä hoitajat ovat viimeisen 10 vuoden ajan jo olleet! Olen todella onnellinen siitä, että tajusin jo 1,5 vuoden opiskelujen jälkeen, etten kestäisi sairaanhoitajan psyykkisesti ja fyysisesti raskasta työtä ja keskeytin opinnot jo siinä vaiheessa.. Tsemppiä kuitenkin teille kaikille alalla oleville. Toivottavasti saatte palkankorotuksen myötä myös lisää arvostusta työllenne (myös poliitikkojen taholta).



Siihen naisellisuusgallupiin: Minä en koskaan ole ollut kovin naisellinen. Miehen kosmetologi-sisko järkyttyi häämeikkiäni suunnitellessaan, ettei saanut nyppiä kulmakarvojanikaan. Hän kuitenkin opetti minua käyttämään kulmakynää, vaaleita kulmiani tummentamaan. Pidän kyllä siitä jos joku minua tottuneempi meikkaaja tekee minulle esim. juhlameikin. Myös juhlavaatteisiin pukeutuminen on minusta nykyään mukavaa, mutta näin arkisesti kotona ollessa oleskelen vain niissä vaatteissa, jotka tuntuu mukavilta.



MiiKaro: Pahoittelut huonosta olosta, toivottavasti saat levättyä ja olo paranee pian!



Strutsi: Hyvä juttu, ettet mennyt töihin eilen. Mitä se terveydenhoitaja sanoi? Niin, ja sinulle myös onnittelut 30 rv saavuttamisesta!



Ametisti: Kyllä vain naikkarilla joudun käymään (ehkä jo aiemmista viesteistäni on huomannut, että itse olisin valinnut toisen sairaalan, jos olisi saanut). Toivottavasti sinä et ole joutunut niitä kaikkein kylmimpiä lääkäreitä kestämään. Itse olen ajatellut, että ehkäpä niin moni naikkarin lääkäri on niin kylmä ja kyyninen, koska siellä " joudutaan" hoitamaan kaikki riskiraskaudet ja jos jotkut potilaat eivät innokkaasti ole hoitamassa omaa terveyttään, lääkärit olettavat kaikkien potilaiden olevan samanlaisia. Onneksi sielläkin on pari hyvää lääkäriä saanut kohdata (molemmat erik. synnytyslääkäreitä). Mitkä kokemukset sinulla on henkilökunnasta siellä?

Tsemppiä esikoisen uhmaan. Meillä 4,5 vuotias on myös uhmaillut taas. Pahin on, että hän on ruvennut huitomaan/lyömään. Tämä käytös ehkä kuitenkin on vähän vähenemään päin, kun rupeaa puheet menemään (vihdoin) perille, että puhumalla se paha olo helpottaa. Viimeksi eilen uhmakohtauksen jälkeen osasi isänsä kanssa keskustella siitä, että kun tunsi itsensä niin vihaiseksi niin tuli huitaisseeksi minua. Se on meilläkin jokapäiväistä, että kovasti pussaillaan ja rakastetaan ja kerrotaan positiivisia tunteita, mutta kun ei omaa tahtoa saa perille niin aiotaan muuttaa pois kotoa tai ainakin kerrotaan, että " minä en yhtään pidä sinusta enkä ole lainkaan sinun ystäväsi" !



Milla79: Missäs olitte lomalla? Jossain etelässä varmaankin.



Pia: Voi, kuulostaa turhan jännältä...Minullakin on siis kivuliaitakin supistuksia ollut. Lääkäri sanoi tosiaan minulle vain, että kaikki hyvin kun tutki. Sanelua tehdessään olin kuitenkin kuulevinani samaa tilannetta kuin sinulla, eli kohdunkaula 3 cm ja pehmeä. Tiedä tuosta, onneksi on seuraava lääkäri jo parin viikon päästä niin ehkäpä tuosta taas viisastuu.



Justus: Pahoittelut kivuliaitten supistusten vuoksi. Toivottavasti tilanne rauhoittuu pian.





Jollain porukasta oli muistaakseni jossain vaiheessa ollut unia lapsen syntymästä? Minulla oli joku kuukausi sitten uni, jossa vauva oli vierelläni osastolla, mutta itse olin ihan sekaisin (meidän vauva joutuu ikävä kyllä tarkkailuun sokereiden takia ainakin ensimmäisen vuorokauden ajaksi, joten tuskin oli enneuni). Viime yönä sitten näin unta, että soitin miehelleni joka ei vastannut puhelimeen ja kerroin olevani menossa naikkarille ambulanssilla, koska lapsivesi oli mennyt ja naapuri tuli hoitamaan esikoista. Todennäköisesti uni liittyy siihen, että supistuksia on ollut ja mies on lähdössä bilettämään perjantaina...



Vielä toinen kysymys teille, joilla oli arka kohta ihossa navan lähellä: Auttoiko ihon rasvaaminen? Minulla on nyt navan oikealla puolella kohta, johon sattuu jopa vaatteiden kosketus. Tuntuu siltä, ettei riittävän isoja äitiyshousuja olekaan, koska kaikki kosketus tuntuu kipuna ja kaikki housut tuntuu kiristävän.



Hyviä vointeja toivottaa



Emem rv 31+1

Vauva nukkuu pinniksessä ja mä kirjoittelen vähän ja syön sitten lounaan.Ihanaa kun on se hemppa noussut, ettei tarvi ihan joka välissä nukahdella=)



Naisellisuus...Olen ollut joskus sellainen että mielenrauha meni, jos oli alushousut ja rintsikat eri settiä tai kynnet huonosti viilattu-siis vielä kahden lapsen jälkeenkin. Mutta nyt on jotenkin tullut erilainen naiseus, jollaista taisi allukin tarkoittaa...Ettei ole meikistä tai pitseistä kiinni hemaisevuus. Hiukset on lyhyemmässä ja helpommassa mallissa, meikkiä käytän aniharvoin nyt raskaan ainakin ja korujakaan en voi oikein pitää, kun tuo kuopus repii ne heti palasiksi. Ehkä se on tuo häämöttelevä neljä kymppiä, mikä tuo uutta seesteisyyttä ja rauhaa olemukseen. Pääasiahan on, että itse viihtyy nahoissaan, eikö? Toki rakastan estetiikkaa ja sisustan mielelläni, maalaan ja käyn taidenäyttelyissä ym. Jos käymme tyttöjen kanssa illallisella tai teatterissa, toki pukeudun ja meikkaan. Rakastan ruuanlaittoa etenkin ystäville, mutta myös ihan perheelle. äitinä tunnen olevani elementissäni, oikein koen että se on kutsumukseni ja aion olla lasten kanssa kotona niin kauan kuin vain voin. Kaikki tuo on mielestäni todella naisellista. Ja hieronnoissa ja kasvohoidoissa ym.hemmotteluissa voisin asua=)



Ihanaa päästä pian uuteen kotiin...Jo jouluksi meillä on varmaan aika lailla paikat kunnossa. Eilen kävimme ostamassa antiikkiliikkestä kaksi massiivipuista, upeaa kaapistoa ja ihana kuuden hengen ruokapöytä ja tuolit, taidokkaasti koristeleikattua tummaa massiivipuuta...IHANAA!!! vanhaan asuntoon ei kookkaita antiikkihuonekaluja voinut harkitakaan.Pitää pikkuhiljaa uusia koko sisustus..Koti on äärimmäisen tärkeä paikka minulle.



G: Mitkäovat horoskooppimerkkinne, mielellään vaikka koko perhe!!

Itse olen kalat,

mies kauris,

esikko-poika kauris,

tyttö vasimies,

kuopus skorpioni ja

masuvauvasta on tulossa kauris.



Nyt lounaalle.



Voikaa mitä parhaiten siskot!!!



rv 34+4

Moikka kaikille!

Ja uusille tietty tervetuloa joukkoon.

Täällä Pirkanmaalla on ainakin jo pari päivää ollu ihan pimeetä ja sen ihanan pienen lumisuuden ja valon jälkeen tuntuu jotenkin kaikki pihalla niin likaiselta. Ei paljon innosta ulkoilu. Tosin ei paljon lenkkeillä saiskaan supistusten takia.

Itelle määrättiin eilen sairaslomaa suistusten takia, tosin se sairasloma ei kauan kestä, koska äippäloma alkaa ens viikolla. Kohdunsuu oli kans kolmisen senttiä ja pehmenny. En olis kyllä halunnut lomalle vielä jäädä, koska supistellu on jo pitkään ja olis ollu itestä kiva tehdä omat hommat loppuun, mut supistukset muuttu kipeemmiks ja tuli levossakin, joten totesin, että jäätävä on.... Eikä lääkäri antanu kyllä vaihtoehtojakaan.

Stage3ko puhui kans supistuksista ja vuodosta? Itellä ollu limaista valkovuotoa jo pitkään ja kaikki infektionäytteetainakin on ollu puhtaat enkä usko, et limatulppaakaan on. Jos tosissaan pelkäät, että ennenaikaisesti syntyy, tärkein, minkä voit tehdä on oikeesti levätä! Vaikka tylsää onkin, se on pieni hinta siitä, ettei tule ennenaikaisesti. Ensisijaisesti lepo ja sen jälkeen sairaala ja lääkkeet. Voin kertoa, että on kivempaa levätä kotona kuin olla sairaalassa makuuhoidossa. Ja tod.näk. kävis niin,että kun sairaalassa sitten lepäät, supistukset loppuu ja pääset kotiin. Ja alkavat taas, jos et lepää... Ja kuten huomaat, neuvoja ite ei ole tehnyt omien ohjeidensa mukaan =) Mutta toisaalta mun k-s tilanne on tarkastettu aika usein ja pysyny siinä 3cm ja kiinni, nyt vasta pari vkoa sitten muuttunut pehmeäksi. Kun useinmitenhän nää supistukset on vaarattomia ja kuuluu raskauteen, ikäviä vaan.

Huh, tulipa tekstiä taas! Perjantaina neuvolassa terkalla käynti, sitten tietää taas tarkempia " tuloksia" .

Jaa, naiseudesta oli puhetta.. Oon kyllä yrittänyt pitää huolta ulkonäöstä ja vaatetuksesta. Eipä se tunne seksikkyydestä varmaan ole kiinni siitä, miten laittaa itseään, mutta oma olo ei ole seksikäs, jos tietää, että tukkaa ei oo aikoihin laitettu ja päällä jatkuvasti verkkarit. Mut ekaa odottaessa tää on ehkä hiukka helpompaa tuijottaa omaa napaa vaan=) Ite oon tottunu käymään kampaajalla vajaan kukauden välein ja rakastan vaatteiden ja kenkien ostelemista. Nyt voi alkaa rahavarantojen suuntaaminen tähän pikkukaveriin....



Floora ja masuasukki 33+2

Yritänpä minäkin tässä nopeasti taas kirjoittaa kuulumisia.

Sammermannille heti alkuun onnittelut pojan synttäreistä ja näistä horoskoopeista oli taas puhetta:

Minä vesimies, mies skorppioni, tyttö kaksonen ja tämä tuleva tosiaan se kauris :). Mä en ole yhteensopiva siis kenenkään kanssa ;).

Minä olen kokenut olevani enemmän nainen lapsen saatuani, aloin käyttää lyhyitä hameita vasta muutama vuosi sitten. Korkokenkiä en tosin ole oppinut käyttämään, enkä varmaan opikaan, on ne niin epämukavia!



Meikannut olen kyllä aina, ja ripsiväriä käytän jos johonkin lähden. Olen muuten niin vaaleanhaalea, siis kulmakarvat ja ripset on ihan blondit.

Mutta ehdottomasti naisellisempaan suuntaan on menty kokoajan, tosin se voi johtua ihan iästäkin sillä samaa suuntausta on näkynyt ystävissä joilla ei ole lapsia. Sekavaa tämä meikäläisen sepostus taasen, pahoittelen!



Näin unta että sain tytön joka oli todella isokoinen ja jolla oli punainen tukka! Esikoisemme on pienikokoinen ja ihan vaalea, tullut siis minuun. Mies taas on tumma ja ruskeasilmäinen, saas nähdä minkälainen lapsonen sieltä nyt on tulossa :). Toivottavasti ei mitään kauhean kokoista tarvitsisi synnyttää,,, no jännityksellä odotamme!



Monella oli ollut vatsatautia, myös täällä. Minulla on ollut maha sekaisin jo useamman kerran, vissiin pienokainen siellä pistää suolia ojennukseen. Tuntuu nuo potkut silloin aivan järkyttäviltä, tää on kyllä tosi inhottava vaiva!



Nyt kiire pukkaa päälle ja siksi voi tekstikin olla tosiaan melko sekavaa, ihan vaan ajatuksenjuoksua, en nyt ehdi lukea sitä läpikään, mutta pakko oli päästä kommentoimaan.

Palataan taas ja kaikille jaksuja!



Mantelihammas 33+4 (HUI!)

Heipsan kaikille!



Olipas tullut taas alkuviikon aikana tekstiä monilta-kiva niin!

Nyt taitaa tulla itseltä aika pitkä sepustus, eli aloitetaan.



Ensiksi eiliset neuvolakuulumiset:

- 34+2

- painoa 300g/vko, nyt yhteensä 8,5kg

- verenpaine 105/64

- vauvan painoarvio ultralla 2350g, syntymäpainoarvio 3,4kg (saa nähdä paljon sit todellisuudessa on! Esikoinen oli tasan 4kg! :)

- kohdunsuu oli pehmeä, mutta kiinni, kanavaa jäljellä reilu 2cm.



Eli kaikki oli oikein hyvin. Vauvan selkä on vasemmalla puolella mahaa ja ihan oikein päin siellä onneksi majailee. Seuraava käynti sit jo kahden viikon päästä!



Sitten muihin juttuihin.



Allulle onnittelut lapsenlapsen syntymän johdosta!



Miikaro: Mulla ollut myös päänsärkyä viime aikoina, mutta itselläni se johtuu luultavasti huonosti nukutuista öistä ja niska-ja selkäkivuista. Eikös päänsärkykin voi olla yksi oire raskausmyrkytykseen (korjatkaa jos olen väärässä...), mutta sitten varmaan olisi muitankin oireita (verenpaineen nousua, painonnousua...)



Leipomisesta: En usko että leivon etukäteen mitään ihmeempiä pakkaseen. Jotain pientä ehkä mutta en mitään isoja varastoja. Meillä on niin pieni pakastinkin että sinne ei edes kauheasti mahdu tavaraa. Sitten kun sukulaisia ja ystäviä tulee vauvaa katsomaan niin luotan kaupan pakastealtaiden valikoimaan... :)



Naiseudesta: Itse olen aina tykännyt laittaa itseäni ja pitää itsestä " hyvää huolta" . Olen tykännyt käyttää naisellisia vaatteita ja kulkea korkeissa koroissa. Nyt täytyy kuitenkin myöntää, että esikoisen syntymän jälkeen korkokenkien tilalle on tullut käytännölliset tennarit ja kampauskin on mahdollisimman helppohoitoinen. Varsinkin kun olen ollut kotiäitinä koko tämän 2,5vuotta niin ei sitä vaan kotona tule meikattua ja kuljettua muotivaatteissa. Tietysti yritän aina olla suht huolitellun näköinen ja kulkea siisteissä vaatteissa, mutta käytännöllisyys ja helppohoitoisuus ovat päivän sanat tällä hetkellä! Ehkä se naisellisuus tulee kuitenkin muiden asioiden kautta kuten te jo kirjoittelittekin..



Työhönpaluu/hoitovapaa asiasta: Itse olen ajatellut mennä töihin sitten kun tämä vauva olisi noin 1,5-2vuotias, mutta saa nyt nähdä.. Olen myös ajatellut etsiä itselleni jotain ilta/viikonlopputyötä ensi syksystä alkaen kun äitiysloma päättyy. Näin saisi vähän lisää rahaa ja sitä omaa aikaakin!



Horoskooppigalluppiin:

itse kauris

mies neitsyt

esikoinen-tyttö rapu



Sitten vielä vähän omaa napaa. Oma vointi on ihan ok. Selkä on ollut viime päivinä todella kipeä-kai se on noi huonot nukkumisasennot ja esikoisen nostelut! Olen venytellyt muutamana iltana ja eilen kävin pitkästä aikaa uimassa (kun lääkäri antoi luvan), niin toivotaan että se tästä helpottuu. Supistelut on helpottanut, sitä kesti sellaset pari viikkoa, mutta nyt tämä viikko on mennyt jo paljon paremmin niiden osalta. Vauva liikkuu paljon ja potkut tuntuvat välillä tosi kipeiltä, mutta pääasia että liikkuu..Yöt tosiaan menee pyöriskelleen ja asentoa vaihtaen. Tyyny on jalkojen välissä mutta tuntuu että se ei helpota yhtään omaa oloa. Onhan näitä viikkoja jo tietysti ihan kivasti kasassa että ei se ihme ole että vaivoja alkaa ilmaantuun..



Hurjaa ajatella että mulla on enää reilut 5 viikkoa odotusta jäljellä (siis laskettuun aikaan)! Kohta on jo joulukuu ja vauva voi periaatteessa syntyä milloin vain! Vielä olisi vaikka mitä tehtävä ennen vauvansyntymää. En ole edelleenkään laittanut mitään muuta valmiiksi kun äitiyspakkauksen vaatteet. Jos vaikka viikonloppuna saisi haettua pinnasängyn ja pestyä loput vaatteet. Sairaalakassin sisältöäkin tässä yksi ilta mietin. :)



No mutta tämä kai riittää tältä erää. Mukavaa loppuviikkoa-toivottavasti tämä sää tästä vähän paranisi viikonloppua kohden!



satsuma rv 34+3

Hei!



Ja huomenta jo kolmannen kerran tänä päivänä. Sain unta vasta noin klo 3 yöllä ja tämä päivä on ollut todella takkuisen väsyttävä.





Emem3: Käyn naikkarilla sisätautilääkärillä ja gyne-synntyslääkärillä. Sisätautulääkärinä on ollut koko ajan Risto Kaaja. Risto on vissiin suomen paras sislari. Hän on ollut asiallinen ja fiksu mies, tietää sisuskaluista kaiken. Nythän on jäänyt tekemään tutkimusta ja ensi kerralla on joku toinen lääkäri. Gyne-synnytyslääkäreinä on ollut kaksi eri naislääkäriä. Molemmat ovat olleet asiallisia ja huolehtivaisia.



Sisätautilääkäripuolen kätilöistä osa on ollut todella kivoja. Muutkin ihan asiallisia. En tiedä vaikuttaako korkea ikäni - edellinen raskausmyrkytys vai mikä, siihen että ihan hyvää kohtelua olen saanut.



Naikkarin synnytysosasto on myös mielestäni hyvä. Sain siellä hyvää hoitoa. Aivan " helvetistä" oli taas synnyttäneitten osasto 51. Sama paikka, josta Anna-Leena Härkönen kirjoitti kirjansa: Heikosti positiivinen. Luin sen kirjan ja kokemukseni olivat samat.



Neuvolan täti sanoi, että siellä ovat asiat muuttuneet. Olivat käyneet siellä kierroksella. Toivottavasti sen osaston touhu on inhimillistynyt.



Muuten väsyttää, henki ei kulje, kyykistellessä tulee oksennus suuhun, nilkkoja- ja ranteita särkee. Vauva muljahtelee ja potkii aktiivisesti.



Horoskooppi:

Minä: Vesimies, nouseva rapu



Mies: Oinas, nouseva skorpioni



Tytär: Tupla leijona, eli leijona ja nouseva leijona



Tulokas-poika: Jousimies/ kauris/ vesimies





T. Ametsiti ja vauva 30+

Tulin kertomaan hyviä uutisia :) Sain kuin sainkin vakituisen sopimuksen kaiken odottamisen jälkeen, 3 kk meni ja vihdoinkin myönsivät asian! Siis olo on uskomattoman onnellinen, on ihana jäädä äitiyslomalle viikon päästä. Vielä kun kerkeisi sopparin kirjoittaa... Että Tolleroiselle hirmusti tsemiä työkuvion selvittämiseksi ja MiiKarolle myös, ei me naiset anneta periksi eihän!



Eipä muuta kerkeä nyte :)



Piitu rv 33+4

Viikkoja tänään 33+3 ja eilen laittoi lääkäri saikulle. Tosin äitiyslomakin alkaa jo ensi torstaina.



Supistellut on ihan vietävästi, myös levossa. Paikat ovat kuitenkin kiinni ja kohtu ylhäällä joten ehkä se lähtö ei ihan vielä tule vaikka siltä on jo muutaman kerran tuntunut.



Tulokas on jääräpäisesti perätilassa. Kahden viikon päästä on uusi tarkistus ja jos asento on silloin sama niin koittavat ulkokäännöstä.



Eilisen ultran mukaan lapsen painoarvio on 2325 g ja se paino vastaa kuulema viikkoja.



Että sellasta täällä :)



ReettaE

Että voi olla harmaata ja märkää. Plääh! Mä sain miehen mahataudin, mut vielä ainakaan ei ole kuumetta nostanut niinkuin miehellä teki. Vessassa vaan juoksuttaa... Aamuyöstä heräsin kun alamahaa kouristi ihan järjettömästi, ei meinannu sängystä päästä ylös. Mies luuli et nyt lähetään synnyttämään :) kunnes sain sanottua et suoli kouristaa eikä kohtu. Nyt vähän olo parempi jo kunhan on vessa lähettyvillä.



Leipomisista joku kysyi; en ole vielä saanut inspiraatiota, mutta kyllähän tuolla uudella uunilla olis kiva taitojaan testata. En kuitenkaan asialla aio stressata jos ei leipomisintoa tule niin ei tule.



Kotonaolosta; kun äitiysloma loppuu joko minä jatkan kotona ainakin vuoden tai jos mies haluaa jäädä vaikka vuorotteluvapaalle niin voi jäädä ja minä palaan töihin. Näin ovat ajatukset nyt, mutta eihän sitä tiedä mikä tilanne on todellisuudessa vuoden kuluttua. Tuskin kuitenkaan kolmea vuotta on varaa olla poissa töistä minullakaan.



G; horoskoopit minä rapu, mies kaksonen, molemmat nousevia vaakoja ja Papunen kohtuu suurella todennäköisyydellä kauris.



Naiseus on ollut vähän nyt hakusalla; 1,5 käyttäny töissä työhaalareita ja vapaalla raksahousuja ja nyt kun se helpottaa, niin ei mahdu päälle mikään ihmismäinen vaate. Onneksi ihmisellä on ihana mies joka tietää mitä sanoa ja mitä ei ;) Ja varmaankin pitäisi haluttavanakin jos vain antaisin pitää... Mutta tällä supistusmäärällä ei uskalla... Kampaajalla käyn 1,5kk välein ja ripsiväriä käytän jos enemmän lähdetään ihmistenilmoille. En kuitenkaan ruokakauppaan laittaudu. Raskaus on ehkä saanut olon vähän aikuisemmaksi naiseksi, vaikka en mikään teini enää olekaan.



No vessaan taas...

Pore&Papunen 33+5



Pii-tulle onnittelut vakisopimuksesta!