*** Helmet viikkoon 47! ***

Niin se viikko taas on viuhahtanut loppuun. Laskeskelin tuossa aamukampaakin, 17 työpäivää vielä tämän päivän jälkeen jäljellä! Eihän se ole enää aika eikä mikään! Reilu kaksi viikkoa jos olisi putkeen töissä! Ei ole kyllä vielä tullut äitiysrahapäätöstä, äitiysavustuksesta kyllä tuli päätös jo.. Firma tosin maksaa 3 kk palkan (eläköön PAM!) että ei siinä mielessä kiirettä..



Lahjavinkki: Keksin vihdoin meidän insinööri-isännälle sopivan lahjan, eikä ollut kauheen kalliskaan. Itseladattava taskulamppu! Toimii samalla periaatteella kuin pyörän dynamo, paitsi että (ohjeesta luin) kun minuutin veivaa niin palaa puoli tuntia, ei siis tarvi koko ajan veivata. Maksoi reilun 10 euroa Keskisellä. Eipä tarvi siihen ostaa paristoja.



Sterilisaatiostakin täällä oli vähän keskusteltu. Meillä se ei vielä tosin ajankohtainen, haluan ainakin neljä lasta (vielä pitäis saada mies samalle ajatusradalle). Mutta entäs sen jälkeen, kun lapsiluku periaatteessa täynnä? Voi olla, että itse haluan jättää sen saman mahdollisuuden että jos joskus vielä.. Toisaalta olisi kyllä helppo ehkäisykeino, voisi olla paljon huolettomampi (tässä kun on lapsia yrittäessä ja raskaana ollessa tottunut olemaan ilman minkäänlaista ehkäisyä, osaisiko sitä enää?). Kierukkaakaan en jostain syystä halua.. No, se on sen ajan murhe..

Ovatko muut miettineet?





Mrs.Marple & Kuopus, rv 26+1

Tässä minäki äidyin laskemaan aamukampani... Näyttää olevan 14 työvuoroa jäljellä!!!!!!! Tuntuu just nyt aika hyvältä. Osaston ilmapiiri on kiristyny ihan hirveästi (oon ollu pari viikkoa pois päivävuoroista), ni täältä kai jo joutaaki pois... :P



Iitulii: Niinhän se on, et joskus vaan tulee tunne, et pystyy asettamaan ittensä toisen asemaan, vaik ei olis koskaan varsinaisesti tuntenu tms... Tietänet, mitä tarkoitan...

Meillä ei kans isäntä ymmärrä, mikä tarkalleen onkaan sen tuen merkitys, jonka mä täältä oon saanu.

Varmasti siskolla ajallaan olo helpottaa (ja mulla kanssa), mut tuleva joulu ja tulevat vaput eivät enää koskaan ole niin kun ennen -- ei tietenkää. Nyt on vaan pakko koittaa asennoitua elämään näin.



(.) Närästää ja närästää... Selkää on alkanu pikku hiljaa jomotella ja istumaluihin sattuu ihan hirveästi välillä... Siis ollaan tässä raskaana... :)



Voimia teille, jotka painitte niiden sokereiden kanssa. Voisin kuvitella, et vaiva on rasittava... Käly sairastaa " ihan oikeaa" diabetestä ja synnytti tosiaan sektiolla rv36+ 4460g tytön viime viikolla... Edelleen ovat sairaalassa huonon hapetuksen ja vaihtelevien sokereiden kanssa... Mut ko painoarvio oli " vaan" 4000g ni iso tyttö oli... :)



Toiseen päivään taas!

Luuk@ 27+5

iitulii72:Mulla supistelee heti jos rehkimään alan tai lähden kävelemään.Imurointi supistelee joka kerta.Minne sulla vauva potkii?Mua jotenkin alkanut huolettaan et jos tää vauva onkin perätilassa.Mulla liikkeet tuntuu kylkiluihin ja sit se pyllyä pukkaa jännästi tuohon oikealle ylös.Maanantaina terkkari sanoi et ei ainakaan tunnu vielä et ois raivotilassa.No kuukauden päästä on ultra niin saan tietää mitenpäin se tuolla on.

Jouluvaloja ollaan laitettu ikkunalle.Pitäs käydä tiimarissa ostaan jotain kartonkia ja muuta krääsää niin sais Kuopuksen kans päivisin askarrella jotain joulu juttuja.

Kyllä aattelin kaappeja pestä sen minkä jaksan ja kykenen noilta supisteluilta.



Minne teillä muilla muuten tuntuu vauvan liikkeet?

anna_liisa 29+1

Tuntuu vähän joka puolella, vielä. Eli täällä saattaa yhtäkkiä heittää vaikkapa kuperkeikan. Viime viikolla neuvolalääkärikin sanoi (kun laittoi merkinnän rt neuvolakorttiin) että se on varmaan minuutin päästä jo eri asennossa, vielä kun on reippaasti tilaa.

Tänään on kamala päivä. Aamulla tuli tosi yllättävä suruviesti. Lauantaina saattohoitoon viedyn syöpää viimeisessä vaiheessa sairastavan sedän tyttären (siis mun serkun) 16-vuotias tytär, ainokainen, kuoli viime yönä täysin yllättäen. Mahakipua valitti, sai jonkun kipukrampin, meni tajuttomaksi ja sitten elottomaksi eikä saatu enää elvytettyä. Koko suku on kuin puulla päähän lyöty. Just lähetin serkun veljen vaimolle, siis sille, joka odottaa mun kanssa sukuun toista helmikuista vauvaa viestin, että koettaisi jaksaa kaiken surun keskellä pitää huolta pienestä.



Oma vointi on aika hermostunut. Surun lisäksi stressaa jo maanantainen töihinmeno. Käytiin eilen miehen kanssa illalla ruokakaupassa ja jos ostosten pakkaaminen ja ilman kantamuksia kaupan ja parkkihallin 200 metrin kävely saa aikaan supistuksia ja koko illan kestävän mahakivun, en usko, että työnteko onnistuu. Lääkäri puhui viikon kokeilusta, mutta taidan soittaa maanantaina yhden päivän kokeilun perusteella terkkarille.



Vauvan liikkeistä täällä on ollut puhetta kovasti. Meilläkin on alettu muljuamaan oikein kunnolla. Vielä viime viikolla luin viestejä ja ihmettelin, kuinka kanssaodottajat, eivät tienneet, miten päin vauva oli...ja nyt huomaan olevani samassa tilanteessa. Viime viikolla vauva viihtyi poikittain, jalat pääosin oikealla, mutta nyt asentoa vaihdetaan tuntuvasti ja vähän väliä. Napakasta iskustakaan en osaa sanoa enää tuliko se jalalla, kädellä vai esim. päällä. pääasia, että Nallekarkki liikkuu. Pieni säikäytti mut jo tiistai-iltana, kun liikkeet oli tosi vähäisiä. Just ja just sain laskettua kymmenen liikettä tunnissa. Kun sitten itse kunnolla rentouduin ja nukahdin, heräsin yöllä kunnon jumppaan. Oli ilmeisesti pikkuinenki tosi väsynyt hektisen päivän jälkeen.



Viikonloppuna ohjelmassa akvaarion puhdistusta (kamala homma, jota välttelen viime hetkeen), eteisen kaappien siivoamista ja kaveripariskunnan kanssa illanviettoa. Tänään piti mennä kaverin ja sen 6-veen kanssa katsomaan Joulutarinaa, mutta peruin, kun ajattelin sen olevan liian liikuttava tälle päivälle. Ehkä mä vaan vietän illan rauhassa telkkarin ääressä maaten ja kuunnellen Nallekarkin rauhoittavaa liikettä.



Nonna ja Nallekarkki rv 27+1

Lääkärineuvola oli tänään. Painoa on tullut nyt 4 kiloa, ihan sopiva tahti. Hb oli noussut joten ei tarvitse rautaa ihan joka päivä syödä. Sf-mitta oli 23cm ja hieman keskikäyrän alapuolella niin kuin oletinkin, mutta mulla on se tilava lantio ja pitkä selkä jonne vatsa katoaa. Edellisen lapsen kokoarvio heitti melkein kilolla juuri sen takia.



Lääkäri katsoi ultralla että kaikki on hyvin ja näin tosi selkeän kasvokuvan vauvasta. Haukotteli juuri. Kohdunsuu oli kiinteä ja täysimittainen joten sen puoleen ei hätää. Lääkäri käski miettiä koska jään sairaslomalle. Selkävaivoja ja liitoskipuja on varsinkin iltaisin, mutta kiinnitti huomiota myös mun työmatkaan, joka on 40 km. Toistaiseksi olen töissä pystynyt olemaan. Yritän välttää turhia nostamisia. Ehkä tuossa joulun alla voi jo olla loman aika....

Nonnalle jaksamista suru-uutisten vuoksi

kirjoittelen... Aika tuntuu hukkuvan jonnekin, vastahan tässä pahoinvoinnista kärsittiin ja toivottiin ekoja potkuja, nyt mennään jo ties missä keskivaiheen yli... Hassua. Ihmettelin silloin ekalla neuvolakäynnillä kun täti sanoi että ennen kun huomaankaan on viikkoja jo 20, ja nyt niitä on jo 28 ja jotain...



Kävin sitten yksityisellä varmistusultrassa kun se julkisen puolen rakenneultra oli niin maan ikävä. Tämä olikin sitten ihan toista (sillä hinnalla tietty...), ultrassa näkyi esim kun vaavi pissi.:D Ja tyttöarvaus taisi sitten osua oikeaan, epäili nimittäin tulokkaalla munasarjakystaa, jonka vuoksi joudun Taysiin vielä yhteen ultraan 7.pvä. Eipä tuo kuulemma kyllä mitään haittaa vauvalle aiheuta, onpahan vaan parempi tarkistaa. Jonkinlaiset tsäänssit voisi olla jopa 4D-ultraan julkisella, näin ainakin vihjaili... Jee!!! Ei oikein tuo tämänhetkinen rahatilanne anna myöten yksityiselläkään käydä...



Täyttä omaa napaa: Pahantuulisuus on yltynyt päivä päivältä pahemmaksi, kiukkuan ihan typeristä asioista, ja tietenkin mies saa kaiken päälleen.:( Onko muilla pinna kiristynyt vasta tässä vaiheessa? Alkuvaiheessa olin normaalia tasaisempi, kai se nyt sitten kostautuu...



Onko muilla muuten miehet ruvenneet yhtäkkiä superhuolehtivaisiksi? Meinaa mennä hermot kun jos ulkona on vähänkin liukasta niin sitä ollaan heti taluttamassa käsipuolesta ettei vaan vaaville mitään käy. Ja verhoja ei saisi laittaa, ei lakanoita vaihtaa, kun kuulemma voi tulla ennenaikainen synnytys. Yritin vihjailla että ennen vanhaan äidit oli peltotöissä viimeiseen asti, ja ihan normaaleja tapauksia sieltä syntyi..:D



Tämä nyt on taas tällainen valivali viesti, mutta... Tuntuu myös että tämä jättikupu on ihan kaikkien tuttujen ja tuntemattomien omaisuutta, voisivat mummot ja papat olla vähän kummissaan jos rupeaisin niiden mahoja taputtelemaan ja kyselemään vointia ja että paljos on tullut painoa kun noin iso maha on jo...!!



Ja sokerirasitukseen sitten ensi viikolla, saas nähdä kärähdänkö...



Pahoittelut kaikille jotka olivat suru-uutisia saaneet.:(



Nyt menen makoilemaan sohvalle, josta on muuten päivä päivältä hankalampi nousta ylös. Saaterin ryhävalas.

Nonna: Voimia ja jaksamista -- osanotot nuoren poismenon johdosta.

Nämä ovat aina niitä uutisia, joita ei kellekään toivo...



Kuin tähdenlento tai salama hento

kulki tiesi täällä, maan päällä.

Sytyit, loistit ja olit jo poissa,

vaan hyvä on olla myös taivaan kodissa.



Ajatuksin, Luuk@

Nonna:osanottoni myös nuoren tytön pois menosta.Tosi kamalaa et noin nuori ihminen voi kuolla yhtäkkiä.Surullisia asioita näin joulun lähettyvillä varsinkin.

Meidän naapurin sisko kuoli viime viikon loppuna omasta tahdosta.Sanoi naapuri et ei oo oikeen joulusia fiiliksiä.

anna_liisa 29+1

Nonnalle pahoittelut sukulaistytön sekä myös sedän poismenon johdosta! Voimia ja jaksamista!





Mulla on päällänsä stressi! =( vaikka sokeriarvot on olleet hyviä, niin tuntuu että pää hajoaa kun joutuu kokoajan miettimään syömisiä, ja sitä kuinka paljon ja mitä voi syödä... =/ (tai siltä tuntuu tän päivän poliklinikkakäynnin jälkeen) tänään kävin tosiaan diabeteshoitajalla, ja se ei ainakaan yhtään rohkaissut mihinkään suuntaan! Sen mielestä pitäis syödä vain täyttä rukiista tehtyä leipää, ei siis mitään ruispuikuloita! Ja jogurtteja en sais syödä kuulemma lainkaan, ei edes rasvattomia kun niissä on niin paljon kuitenkin sokeria. Ainoa mikä ois hyväks niin maustamaton ja marjoja päälle. Eikä auttanut se, että sokeriarvot on hyviä, viel sanoi että " jos ruokavaliota ei muuta niin kun elimistön insuliinin eritys muuttuu vielä täs viikolle 33 asti, että kyllä on insuliinipiikit edessä tällä menolla" . =( jaksoi se arvostella kaikkea muutakin...

Lääkäri ultrasi, ja vauvan painoarvio oli tällä hetkellä 1,3kg ja raivotarjonnassa oli (ainakin siis sillä hetkellä). Lapsivettä oli normaalisti ja vauva liikkui hyvin ja oli normaalin kokoinen (meni kuulemma jossain keskikäyrällä). Lääkärin mielestä ruokavalio ja sokeriarvot oli ok, ja saneli laitteeseen että ei vaadi erityistoimenpiteitä, että seuraava käynti ois synnytystapa-arvio vasta tammikuun lopulla (varattiin aika), mutta tosiaan se diabeteshoitaja oli ihan toista mieltä. Pitäs kuulemma muuttaa ruokavaliota ja mitata sokeriarvoja ja parin viikon päästä on sen eka soittoaika... juuh, ihan helevetin innoissani odotan! =/

no, ei kai tässä auta itkut markkinoilla. ei vaan oikein tiedä mitenpäin pitäs olla, kun alkuraskaus meni keskenmenoja stressatessa ja nyt vielä ruokavaliojutut. Ja jaksoi se täti valittaa vuorokausirytmistänikin! Oikein oisin toivonut, että olisin ollut vielä töissä (kolmivuorotöitä tein), että ois saanut sanoa sille että ei oo oikeen säännöllistä rytmiä vuorohommia tekevillä. Nyt kun mies tekee yhä vuorotyötä, niin sen yövuoroviikolla ei oo mitenkään helppoa pitää normaalia päivärytmiä..! Toisaalta toivoisin, että miehellä nyt ois sellanen normaalityöaika, eli päivävuoroa vain arkipäivinä, mut kun ei ole, vaan vuorotyötä viikonloppuisinkin... =/ no, hyvä että edes on työpaikka!



Joo, hienoa että sain avautua edes tänne. Ehkä taas aamulla on parempi olo ja on unohtanut hoitajan sanomiset. =]



jonttu rv 29+2

eli kun mun aamupala on ollut muutamana päivänä seuraavanlainen:



maitokaakao (kahvi ei maistu, teestä en tykkää, mehut hoitaja kielsi kans, vaikka en oo niitä muutenkaan juonut)

ruisleipä (yks ruispuikula), molemmille paloille yksi siivu leikkelettä

n. 1dl mysliä sekoitettuna n. 1dl:aan jogurttia

klementiini



niin sen hoitajan kommentti oli, että syön aamulla liikaa! mysli pitäis jättää kokonaan pois, kaakao korvata teellä (vaikka en siitä ole eläissäni tykännyt) tai kahvilla, ruispuikula vaihtaa johkin tod.runsaskuituiseen leipään, ja jogurtti myös pois. tilalle kurkkua ja tomaattia leivän päälle. eli aamupalaksi jäis siis kahvi, leipä ja klementiini. itse en ihan ymmärrä aina näitä kaikkia " logiikoita" , vaikka aiemmalta koulutukseltani suurtalouskokki olenkin (en kyllä kovin montaa päivää tehnyt alan töitä..) mutta kuitenkin..



jonttu edelleen

Luin viestisi vähän huonosti!



Pahoittelut siis sukulaistytön poismenosta!



Voimia setäsi sairauteen ja saattohoitoon!

Minulle lääkäri sanoi mysleistä ettei kannata syödä niitä ollenkaan, sillä niissä on niin paljon sokeria. En ole kertaakaan niitä sen jälkeen syönyt, vaikka normaalisti niitä aika usein syönkin.

Minun aamupalani koostuu normaalisti näin:

Teetä/kahvia, ilman sokeria, sekaan rasvatonta maitoa.

1 ruisleipä + kevytlevitettä, 5% juustoa, kurkkua, tomaattia, paprikaa, suolakurkkua tms...

1 hedelmä

2 dl rasvatonta, maustamatonta jugurttia

Mutta todellakin minäkin olen syönyt ruispuikuloita sun muita tummia leipiä mitkä ruisleivän nimillä kulkee. Mitä leipiä pitäisi syödä? Näistä minulle ei taas ole mainittu mitään.

Että tää on hankalaa välillä...!

Jotain iloista, tänän siirryn viimeiselle raskauskolmannekselle. Rv 30+0

Nonnalle oikein paljon voimia surun keskelle!!

jonttu82:

eli kun mun aamupala on ollut muutamana päivänä seuraavanlainen:

maitokaakao (kahvi ei maistu, teestä en tykkää, mehut hoitaja kielsi kans, vaikka en oo niitä muutenkaan juonut)

ruisleipä (yks ruispuikula), molemmille paloille yksi siivu leikkelettä

n. 1dl mysliä sekoitettuna n. 1dl:aan jogurttia

klementiini

niin sen hoitajan kommentti oli, että syön aamulla liikaa! mysli pitäis jättää kokonaan pois, kaakao korvata teellä (vaikka en siitä ole eläissäni tykännyt) tai kahvilla, ruispuikula vaihtaa johkin tod.runsaskuituiseen leipään, ja jogurtti myös pois. tilalle kurkkua ja tomaattia leivän päälle. eli aamupalaksi jäis siis kahvi, leipä ja klementiini. itse en ihan ymmärrä aina näitä kaikkia " logiikoita" , vaikka aiemmalta koulutukseltani suurtalouskokki olenkin (en kyllä kovin montaa päivää tehnyt alan töitä..) mutta kuitenkin..

jonttu edelleen

Minkälaisia arvoja olette saaneet mihinkin vuorokauden aikaan noin niinkuin yleensä kun ootte mittailleet? Mittasin tänään ensimmäisen kerran ja ennen aamupalaa sain tulokseksi 4,5. Ilmeisestikin se on aika hyvä? Mä en tiedä yhtään mitä noitten arvojen pitäisi olla.. Ja siksi kysyn teiltä millaisia lukuja te olette saaneet.



Suan ja Nuppu 28+2



Ihanaa viikonloppu! Menen tänään katsomaan kaveriani sairaalaan kun hän sai tytön pari päivää sitten.. =)

nonnalle voimia surun keskellä!



(.) kävin taas tänään yksityislääkärillä tutkituttamassa tilannetta. Sain luvan elää ihan normaalia raskaana olevan elämää :) Lapsivettä on normaalisti ja vauva kasvaa kohisten. Painoarvioksi sain nyt 1600g. Vielä halusi että kerran käyn, lähinnä lapsen koon tarkistamiseksi. Se aika kuitenkin vasta tammikuulla ja sitten ei enää synnytykseenkään ole montaa viikkoa :) Eka synnytys oli imukuppisynnytys siksi haluaa koon vielä tarkistaa. Sukupuoli taitaa meillä selvitä vasta synnytyksessä, sen verran ujon puoleinen tämä kuopus on, ettei mitään vilauttele ;)



Itellä meinaa flunssa pukata päälle :( kurkku on kipee ja muutenkin vähän vetämätön olo. Toivottavasti ei kovin pitkään jatku.



Hyvää viikonloppua toivottelee:



sininenkirsikka ja kuopus 30+0!!!!

Nonna: Jaksamisia.



Tiistaina käytiin neuvolassa ja terkka eväsi multa raudan kun hb oli 120. Sanoi että on parempi kun se on siinä 100 ja 120 välimaastossa ettei ole sitten istukaan liian sakeaa verta.

Kohdun mitta oli jo 30 (!)cm ja sokerit normaalit. (Siitäs sait Jorvin nyrppä-lääkäri.)

Painoa oli kuitenkin tullut maltillisesti vaan sen 340 g lisää edellisestä neuvolasta (1 kk sitten). Mutta verenpaine oli hieman koholla 130/80 viimeksi se oli 110/68.

Terkka sanoi että saatan joutua käymään äippäpolilla jos tuo pituuden kasvu mahassa jatkuu vaikka sokerit onkin normaalit.

Tarjontaa se ei vielä osannut ennustaa ja sanoi että se selviää sitten myöhemmin. En tiedä mistä se on merkki, mutta liikkeet tuntuu kokoajan vaan masun alaosassa. Onko se sitten sitä käsien heilutusta... mene ja tiedä. Naputtaa ja diskoaa päivittäin kumminkin. Joskus enemmän joskus vähemmän.



Vakuutuksessa saivat halvauksen kun lähetin sinne puutteellisen äitiyskortin. Mutta mitä muutakaan sinne olisi sillon voinu lähettää kun olin vasta kerran käynyt neuvolassa ja mitään tuloksia ei ollut vielä tullut. Eniten mua hymyilytti kun ne kysyivät että mikä mun paino on ollut ennen raskautta.

Ei pahalla mutta mulla ei ole mitään mielikuvaa siitä mitä mä olen painanut toukokuussa ja lisäksi kun sain tietää raskaudestani vasta lokakuussa. :D Saas nähä myöntääkö ne mulle sitä vakuutusta, kun ei ole tietoja alkuraskauden ajalta.

Toisaalta annoin niille kyllä kattavan selityksen niille miksi tietoja ei ole ja miksi en tiedä painoani.



Mä olen itse harrastanut painonhallintaa lähes koko elämäni ja osoitan kyllä teille sokerikyttäreille suurimmat sympatiani. Mä tiedän mitä on pitää päiväkirjaa ja miettiä kokoajan mitä saa, ei saa ja mitä ei pitäisi pistää suuhun.

Sen voin kyllä teille lohdutuksen sanana sanoa että nämä niin sanotut terveydenhuollon ammattilaiset on kaikkea muuta kuin ammattilaisia silloin kun on kyseessä painoasiat. Mä olen jokaikinen kerta saanut huonoa " palvelua" kun olen käynyt laitoksissa, milloin mistäkin asiasta. Se on kumma miten ei osata suhtautua asiallisesti vaan aina pitää alkaa holhoamaan (inhottavalla tavalla) ja pärmänttäämään siitä mitä pitää tehdä ja mikä on oikein.

Näissä asioissa kun se homma on vaan sellaista että on niin paljon helpompi sanoa kuin tehdä ja toteuttaa. + se miten nää asiat ilmaistaan asianomaisille.



Mä itse en niin paljoa käytä maitotuotteita kun on tuota lievää laktoosi-intoleranssia, niin nappailen kerran päivässä multivitan kanssa 2 kalcipos-miteä. Tulee siitä se D ja muut vitamiinit hoidettua kerralla kuntoon vaikka jäisikin se kalkki jonain päivänä vähemmälle.



Huomasin tässä vähemmän ilokseni että olen varmaan saanut nyt minäkin sitten niitä liitoskipuja... nivuslihakset on hellinä vaikka mitään sellasta jumppaa ei ole edes harrastettu. (Siis ei sellasta eikä sellasta.) Ja vasen lonkka on alkanut arastaa. No, katotaan meneekö ne itestään ohi vai pitääkö asialle oikeesti tehä jotain.



Lahjoista:

Ostin veljelleni sellaisen Kill Bill avaimen perän. Iso hopeinen, missä lukee " pussy wagon" pinkillä ja sitten pakastettavan kaljapullon viilentäjän. Broidi on 26, sinkku ja ahkera metällä kävijä. Kun osti itellensä vielä sellaisen maasturin, kun pitää päästä ajeleen, niin ajattelin että se avaimen perä on enemmän ku hyvä. Leffa itsessään kun on erinomainen.



Miehelleni ostin uuden lompakon ja sitten käyn vielä hankkimassa jonkun haisun ja karkkia.



Mutsille ajattelin leipasta tuosta yhden herkullisen valkosuklaa- karpalopiirakan/kakun ja faijalle meillä on sellanen super siisti kauko-ohjattava pienois helikopteri. :)



Miehen nuoremmalle siskolle on keittokirja ja vanhemmalle siskolle ja kummilikkalle on lahja vielä hakusessa, mutta duunaan varmaan mysliä ja ostan värityskirjan tai jotain.



Niin ja siitä navigaattorista:

Se ON oikeesti kätevä. Me hankittiin keväällä sellanen TOMTOM XL-malli ja löytää muuten todella kätevästi perille.

Ei tarvii miettiä tai pelata niitten paperilirppujen kanssa. (On turvallisempaakin ajaa kun ei ole turhia häiriötekijöitä. Näyttö kun on sijoitettu kuskin puoleiseen alakulmaan, eikä keskelle, lasissa.)

Kyse ei ole siitä että en osaisi suunnistaa, mutta se on vaan niin kiva ja helppo. Mun mies on sellainen että se ei ilman sitä osaisi kotiin, joten sen kannalta on ihan hyvä että se hankittiin. On kyllä joka sentin arvoinen.



Ei kai tässä sitten muuta... viikonloppuja ja jaksamisia kaikille.



Ansa & tyyppi 29+3

Nonnalle osannottoni ja voimia!

helmikuu2008:

Jotain iloista, tänän siirryn viimeiselle raskauskolmannekselle. Rv 30+0

En ole mikään pilkun viilaaja, mutta ollaan me jo aikaisemmin viimeisellä kolmanneksella, ainakin tekayn mukaan :) http://www.tekay.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=36&Itemid…

Täällä ei omassa navassa mitään suurempaa muutosta ole tapahtunut, paitsi et mua on alkanut supistelemaan. On vissiin kohdun kasvu tällä hetkellä niin nopeaa, että sen takia tai sitten alkavat vaan olemaan niitä harjoitussupistuksia. Tuntuu vaan kun maha kiristyy ja kiristyy ja kiristyy... välillä myös painetta alhaalla. joutuu kyllä vauhtia hidastamaan tai pysähtymään jos kesken liikkeen tulee.

Muuten olo on todella energinen, olenkin ommellut monenlaista vauvalle ja muutakin. Unipussin tein, kypärälakkeja kaksi bambusilkistä ja sitten yht. 8klp pul-taskuvaippoja. Vieläkin olis kankaista jäljellä...

Vauvan vaatteita en ole vielä penkonut varastosta esille, sen ajattelin jättää tammikuulle.

Vauva tuntuu liikkuvan oman rytminsä mukaan, yöllä ehkä vilkkaiten. Terveydenhoitaja meinasi viimeksi, et olisi perätilassa, mutta nyt mun mielestä on rt, koska liikkeet tuntuu tuossa ylämahassa ja siinä muljuu pieniä " osia" .

Sympatiani teille sokerinmittaajille! Mulla on ilmeisesti ollut aina hyvä tuuri terveydenhoitajan suhteen, kun kukaan heistä vuosien varrella ei ole niuhottanut painosta tai syömisistä.

Olsku rv 29+3

Olsku:Mulle terkka sanoi maanantaina kans et vauvan pää ois ylhäällä mut kun potkut ja työntelyt tuntuu kylkiluissa ja minusta se on peppu mikä on tuossa ylhäällä.Lääkäri sanoi ainakin 3 viikkoa sitten et vauvan pää ois tuossa alhaalla sivussa,ei kuitenkaan raivotarjonnassa.No 4 viikon kuluttua se selviää ku on ultra.



Käytiin kuopuksen kans apteekissa käveleen mutka,matkaa noin 1km yhteen suuntaan niin taas supistelee aivan kamalasti.Tympiä ku ei voi kävellä etes noin lyhyttä matkaa ilman et suoistelis.

anna_liisa 29+2

Nonnalle jaksamista!!! Ennen suruviestiäsi kirjoitit tähän pinoon maidon herumisesta.. Mulla taisi esikoisen kanssa olla märkä yöpuku ekan ja ainoan kerran rv 12:lla.. Sitten vasta laskettuna päivänä nousi, kun kaksi päivää aiemmin syntyi, muttei päästy pahemmin olee yhdessä pariin ekaan vuorokauteen vauvan kanssa.



Suko mietti seksiasioita, meillä ei pahemmin esikoisen odotusaikana mies halunnut yhtään mitään, ja siitä sitten olin raivona, huolissani ja epätoivoinen. Tässä raskaudessa ei olla usein saatu mahdollisuutta, mutta omaksi hämmästyksekseni ei ole ollut samaa ilmapiiriä siitä etteikö maistuisi. Ehkä jonain päivänä vielä tullaan harrastaneeksi sitä isommankin masun ollessa olemassa.



Lumileopardi kirjoitti vauvarumban jännäämisestä, mulle on kans alkamassa jysähtää päähän se, että siinä sitten taas mennään.. Mutta kyllä se tulokas varmasti tempasee mukaansa taas samalla temmolla. Ehkä oletan tällä kertaa oman itseni vaativan hieman aiemmin itselleni jo jotain kuin esikoisen kanssa.. En ole ehtinyt kodin ulkopuolisiin töihin tässä välillä, joten koti-äitivuosien jatkuminen välillä tuntuu uuvuttavan jo etukäteen, mutten valita kuitenkaan. =)



Mitä synnytykseen tulee, olen alkanut vaalia mielessäni mielikuvaa siitä, että HALUAN terveen lapsen tällä kertaa, enkä kolmen pisteen babyä. (Joka tosin elpyi nopeasti, mutta pari vuorokautta meni silti vähillä tapaamisilla.) Mutta alan myös tajuamaan pikkuhiljaa nöyrtyä, ettei se aina onnistu... Enkä voi vaatia tästä kokemuksesta edellisen kokemuksen korjaavaa kokemusta. Sellaista ei välttämättä suoda. Mutta toivonkipinä silti elää..



Töistä.. Poden huonoa omaatuntoa siitä, että haluaisin jo olla äitiyslomalla. Kun kyseessä on kuitenkin hoitolapsen ja esikoisen kanssa puuhailu, niin miten voin toivoa, että hoitaisin vain enää omaa lastani, kun kohta meillä väistämättä on kuitenkin kaksi lasta omasta takaa.. Mutta sitten en enää ole fyysisesti näin puolikuntoinen. Mulla on enää 15 työpäivää jäljellä, joten ei se nyt niin kauheasti edes ole. Loppuviikosta olen aina iltaisin ihan veto veks. Esikoinen on 1 v 10 kk ja hoitolapsi 1 v 7 kk, joten joudun paljon nostelemaan pitkin päivää. Kun molemmat vielä vääntää vaippaansa peppupestävääkin pitkin päivää.



Oma oloni on sitä, että liitokset paukkuu ja pari kertaa viikossa on vatsanahka kipeänä puolisen tuntia kerralla, mutten ole tuntevinani kohdun olevan kovana samalla, joten en tiedä mitä kasvukipua tuo sitten on. Öisin ramppaan vessassa välillä kuusikin kertaa ja silti on kamala jano koko ajan. Esikoinen onneksi nukkuu 10-11 tuntia yössä heräämättä. Suklaata tekee mieli koko ajan ja ehkä vähän liikaa sitä napsinkin. Ei ole aikoihin ollut punnituksia, niin ei ole ollut siitäkään kannustinta rajoittamaan itseäni. Neuvolalääkärikäynti on ensi viikon lopulla. Vielä olen käynyt kahdessa mammajoogassa yhtä aikaa ja siitä tulee kyllä upea olo, kaikkine bussimatkoineen aivan vallan mainiota äitin omaa aikaa! Masu on vihdoin pullahtanut näkyviin ja tuntuu kasvavan kovaa vauhtia, kohta ei enää talvitakin napit pysy kiinni.



Jaksamista ja hyvää joulunodotusta kaikille!!! Ihanaa, että sekin etappi on jo kohta.



nemma 26+0