Onko lähipiirisi uusperheet onnistuneita?

äidit haluavat pitää eri säännöt omillaan kuin yhteisillä lapsilla

salaisuus on siinä, että kuvio on loppujen lopuksi aika yksinkertainen: miehellä kaksi lasta ennestään ja yksi yhteinen. Miehen lapset oli mun tullessa kuvioihin jo melkein täysikäisiä. Eli minulla on kaksi aikuista lapsipuolta, jotka ovat asuneet jo vuosia avoliitoissa. He ovat mukava lisä elämässämme ja tyypillisiä uusperheen ongelmia ei sinänsä ole, koska me elämme aikalailla ydinperhe-elämää kolmistaan. Entisen liiton lapset pöyrähtävät kahvilla silloin tällöin ja jouluna syömässä, mutta ovat enemmänkin kavereita mulle kuin " lapsipuolia" .

ystäväpiirimme ainoa uusperhe, perheessä minun 3 lastani ja meidän yhteinen kuopus. Ehkä tilanne olisi vaikeampi jos miehellänikin olisi ollut omia lapsia - tai toisaalta ehkä poikamiehen sopeutuminen suurperheen isäksi onkin ollut haasteellisempaa?? Mene ja tiedä, nyt jo isot lapseni ovat todella läheisiä mieheni kanssa ja pikkusisko on kaikkien aarre. Mitään tavallisesta perhe-elämästä poikkeavia ongelmia ei ole kuluneen 11 vuoden aikana ollut.

Varmaan joo, jos joko eronneet vanhemmat ovat täysjärkisiä tai sitten sitä pöpiä vanhempaa ei tavata ollenkaan.

Meillä on minun, sinun ja yhteisiä lapsia. Kaikki lapset asuvat meillä, vain yksi vierailee äidillään joka toinen viikonloppu. Eihän minun suhteeni ei-biologiseen lapseen tietenkään ole samanlainen, kuin biologiseen. Olemme myös keskustelleet tästä asiasta lasten kanssa. Rakkauskin voi olla hyvin erilaista eri ihmisten kohdalla! Kuitenkin lapset ovat keskenään hyvin samanarvoisia! Lapsille ostetaan samanarvoiset tavarat (vaatteet, lelut jne.), kullekin tarpeensa mukaan, hoidetaan lasten asiat (ainakin lasten tietäessä) tasa-arvoisesti jne. Mieheni ja minun sukulaisetkin kohtelevat lapsiamme samanarvoisina. Isoäidit ovat kaikkien isoäitejä jne.

Ei-biologinen lapseni saa äidiltään äidinrakkautta ja jakamattoman huomion, minulta vanhemman rakkautta ja huolenpitoa aivan kuten muutkin lapsemme.

Toki ongelmiakin on ollut, mutta nyt jo toista vuosikymmentä porskutetaan onnellisina ja tasapainoisina!

Pekka ei todella ole mikään hyvä tyyppi. Miksi Riitan 1. lapsen piti menettää yhteys Pekkaan ja hänen sukuunsa vaikka Pekka ja Riitta erosivat? Ihan ääliömäistä.



Tunne kaksi uusioperhettä, joissa molemmissa sinun, minun ja meidän lapsia. Ovat vielä yhdessä, mutta kovaa työtä ja huumorintajua se näyttää vaativan. Toisessa miehellä ja hänen exällään on todella kivat välit ja se helpottaa uusperheen elämää.

Mun mies asui ennen mua 5 vuotta yhdessä naisen kanssa, jonka lapset oli tuon avoliiton alettua 3 ja 6 . Nuo lapset olivat kuulemma vanhemmillaan 50-50, hiukan enemmän isällään. Eli mies oli pitkään noiden lasten elämässä ja siinä suhteessa läheinenkin, että nainen matkusti paljon työkseen ja mies hoiti lasten vaihtovuorot tämän naisen eksän kanssa sujuvasti ja vei lapset takaisin, vaikka äitiä ei näkynyt lainkaan välillä. Sitten suhde kaatui ihan muihin syihin (miehen mukaan ne lapset oli täysjärkisiä ja varmaan tulleet isäänsä...:) eli mies suhtautuu katkeruudesta huolimatta näihin lapsiin edelleen positiivisesti). Mies ei ole tavannut lapsia sittemmin. Kysyin kerran, onko ikävä. Oli pitkään hiljaa ja sanoi, ettei oikeasti ole koskaan ollut. Piti kuulemma lapsista tosissaan, mutta ei side ole sama kuin omiin. Jos eksä olisi eron jälkeen halunnut, että mies joskus tapaa lapsia, niin olisihan mies suostunut, mutta ei itse kokenut sitä tärkeäksi.

Kuinka moni uusperheen äiti olisi ihan oikeasti valmis ottamaan luokseen vielä miehen entisen liiton ei-biologisia lapsia, jos talossa on jo oma yhteinen, oma edellisen liiton ja kaksi miehen ex-liiton? Veikkaanpa, ettei juuri kukaan.



Siinä se uusperheen eron hankaluus just on, pitäisi pystyä ajattelemaan ihan kamalan pitkälle vaikutuksia kaikkeen ja kaikkiin, ja se ei yleensä ole ihan jo käytännön syistä mahdollista.

Meillä on minulla 2 lasta edellisestä liitosta ja yksi yhteinen.4-vuotta on ainakin nyt kaikki sujunut hyvin=)Isommat tapaavat säännölisesti isäänsä ja isän sukulaisia.Toki exä lyö aina välillä kapuloita rattaisiin ja aiheuttaa hankaluuksia,mutta meillä on vahva suhde ja sitä ei yx katkera exä tule rikkomaan=)Nykyinen mies pärjää hyvin kaikkien kolmen lapsen kanssa ja saan omaa aikaa niin paljon kun haluan,saadaan myös lapsia hoitoon aina kun halutaan ja nautitaan ajasta kaksin silloin=)Nyt vietetään hiihtoloma koko perheen voimin..elämä on tasapainossa eikä tule turhaa riitaa rahasta yms perusjutuista

jotka eivät asu meidän luona.



Onnellisia ollaan, jos nyt miinusmerkkejä pitää hakea niin miehen ex käyttää lapsia hyväkseen kiristääkseen miestä -> lapset kärsii. Tällä valitettavalle tosiasialle emme mahda mitään. Aika ajoin on tilanne päällä ja siihen ei auta kuin aika, sitten yhtäkkiä lapset saavat taas tavata niin paljon kuin haluavat.



Itse mietimme toista, joko oma tai sijoituslapsi, jos meille sellaista on mahdollista antaa, alamme juuri tutkia mahdollisuuksia siihen.

Isäpuoli ei oikein tykkää tytärpuolestaan, aina syyttää tyttö kaikesta. Äitipuoli ei taas tykkää yhtään kun miehen entisen elämän tytöt tulevat kyläilemään. Yksi yhteinen lapsi, isää ei lapsen hoitaminen vois vähempää kiinnostaa. Elämä on rahallisesti tiukkaa ja alkoholia kuluu ihan kiitettävästi tässä perheessä. Tappelevat niin että lyövät toisiaan, myös naispuolinen lyö ei vain mies. Kauheeta elämää. Lapsia käy tosissaan sääliksi.

mun lähipiirissä kolme uusperhettä on aikalailla onnistunut. Pari eronnut ja neljä ydinperhettä viime vuosina hajonnut, kaikkea löytyy. T. itse perheen vasta vanhempana perustanut... Olen äiti 46 v ja lapset , 14, 12 ja 9 v ja mieskin löytyy. Ja mun omat vanhemmat on olleet naimisissa 49 vuotta.... Siihen en kyllä itte taida pystyä, kun jätin ton avioon menon niin myöhäseen... Ja kai se mättää jokaisella ihan yksilöllisesti, onneksi ei ole yhtä kaavaa, edes av-mammoilla.

mikään uusi ja ihmeellinen, lyhyempi historia on ns. ydinperheellä kuin uusperheillä.



Ennen oli varsin yleistä kun kuoleissuus oli korkeampi että oli paljon uusperheitä ja mitä erilaisinmmilla variaatioilla.



Miksi ihmeessä nykyään pitää jeesustella uusperheillä, vanha asia.

tälläinen ydinperhemalli syntyi vasta 1900-luvulla. Siihen asti asuttiin vaihtelevalla kokoonpanolla, jossa oli anoppeja, miehen edellisen liiton anoppia, oli lapsia sieltä täältä ja päälle vielä sisaruksenkin orvoksi jäänyt lapsi.



Mä olen miettinyt tätä perintöasiaa, kun miehen lapsi kysyi tannoin jotain kovin omituista: "kuka omistaa tän talon ja tuon auton?" Mitäpä siihen voi vastata kuin, että "minä omistan". On nyt parikymppisenä selvästi alkanut ajattelemaan asiaa siltäkin kannalta.

minulla kaksi lasta, miehellä kaksi lasta...kaikkia lapsia yritämme mahdollisimman hyvin pitää saman arvoisina kun mieheni lapset ovat meillä ja mieheni pitää lapsiani kuin omiaan, vaikka lapsillani kuvioissa myös biologinen isä jota näkevät jokatoinenvkl. olemme vuoden olleet onnellisesti yhdessä ja juuri ostimme talon ja onni jatkuu. lapset ovat senverran pieniä, että eivät erosta kärsineet... itse olen uusperheestä jossa minulla oli yksi veli ja äidillä yksi lapsi isäpuoleni kanssa ja isälläni kaksi lasta uudesta liitostaan, äidin uusi liitto kestänyt 15vuotta ja isäni kesti 8vuotta kunnes menehtyi viime vuonna, joten itse olen sitä mieltä että uusioperhe voi kestää ja olla yhtä onnellinen kuin ydinperhe...ja tämä oma mielipiteeni

Vierailija:

ja teen ratkaisuni niin, ettei niistä synny kerrannaisvaikutuksia seuraaville polville.

Jokainen epämääräinen ja hätiköity uusperheviritelmä yleensä näkyy vielä pitkään myöhemminkin ja epätasa-arvoiset sisaruussuhteet luovat vuosikymmenien sukuriitoja.

77

Ei meillä ole mitään ongelmia ja en tosiaan rakasta siinä mielessä miehen lasta. Kiva ja hauska, yhteisen isosisko, mutta ei kukaan odota, että rakastan häntä jotenkin yhtä paljon kuin omaani. Mukavaa seuraa kyllä ja tervetullut aina käymään, jos vaan ehtii muilta menoiltaan.. Nytkin istuu tuossa sohvan toisella puolen ja katsoo töllöä meidän kanssa.:)

Olen huomannut, että ns. ydinperheet (pariskunta yhdessä teiniajoista asti) pitävät itseään jotenkin parempiarvoisina ja erinomaisina.

Somessa hehkutetaan kuinka ollaan niin etevinä oltu yhdessä jo 30 vuotta ja kuinka mies ihanasti palvoo edelleen vaimoaan.

Enpä usko. Kyllä ne ukkomiehet varmasti nuorempia vilkuilee.

Olen onnellinen uusperheen toinen osapuoli. Kaikki eivät ole toimimattomassa liitossa hautaan asti. Kun on yhdessä koettu samaa, on halua rakentaa kestävämpää ja parempaa.

Ainakin oma. Mulla 3 valmista lasta ja miehen kanssa 1 yhteinen.

25v tulee juuri täyteen. Nyt meillä alkaa nuorenparin elämä kun nuorinkin lähtee kotoa