Onko lähipiirisi uusperheet onnistuneita?

että lapset eivät niissä kärsi- päinvastoin, saavat olla onnellisen perheen lapsia ja saavat osakseen paljon onnellisen äidin rakkautta.

Eihän uusperhe oo sama kuin ydinperhe- eli lapset siis eivät saa pitää koko perhettä lähellään- mutta eihän se välttämättä mikään kärsimys ole- mun tutut on eronneet uskottomuuden ja alkoholismin takia- ja nyt lapsilla on onnellinen koti- sen sijaan että olis se hermoraunio ahdistunut ydinperhe, jossa varmasti kasvaisivat kieroon.

Se uusperhe, missä itse kasvoin, ei onnistunut. Syynä oli isäpuoleni alkoholismi eikä niinkään uusperheellisyys.



Siskoni uusperhe on onnistunut hyvin: lapset iältään nyt 17, 13 ja 8v. Ko. uusperhe syntyi 10 vuotta sitten.



Oma uusperheeni toimii myös hyvin. Minulla 3,5v. poika, miehellä ei lapsia. Yhteisiä ei ole eikä tule.

Vierailija:

Jokaisessa suhteessa tulee välillä niitä hetkiä, että miettii, mitä tapahtuisi, jos tulisi ero. Siis asiaa voi joskus pohtia ihan hypoteettisessa mielessä. Minulla on nämä mieheni lapset silloin aina ensimmäisinä mielessä. Menettäisimmekö me silloin toisemme? Ajatuskin tuntuu ihan mahdottomalta kestää. Minusta tuntuu, että heidän mukanaolonsa tekee tämän liiton vielä tavallistakin vahvemmaksi. Emme missään nimessä voi enää toista kertaa laittaa heidän elämäänsä mullin mallin. Heille meidän parisuhteemme ja perheemme tarjoaa pysyvyyttä ja turvaa, kun taas toisen vanhemman elämässä riittää myllerrystä.



En ymmärrä tätä negatiivista suhtautumista uusperheisiin. Toimimattomia perheitä löytyy joka perhetyypistä, lapset kärsivät niissä aina. Ei ihmisen elämä lopu eroon, vaan onnellista perhe-elämää on oikeus toivoa jatkossakin. Hyvä uusperhe tarjoaa lapsille terveen parisuhteen ja perheen mallin, joka kahden eri huusholleissa asuvan vanhemman lapsilta jää saamatta. Meidän perheessämme lapset saavat nähdä, mitä kahden aikuisen välinen rakkaus ja kunnioitus merkitsee.



8/14

jännitteitä, ja vaikka teillä selvästikin kyseessä on kahden järkevän aikuisen liitto, niin ihan hirveän monessa tapauksessa niin ei ole.

mutta eihän se ole sama asia kuin ydinperhe- ydonperheessä lapsi näkee vaikka ruokapöydässä perheensä; vanhemmat ja sisarukset- uusperheestä lapselta puuttuu AINA joku perheenjäsen- hän ei siis voi nauttia sitä turvaa ja yhteenkuuluvuutta mikä ydinperheessä on mahdollista. Tunnen tasan yhden uusperheen- joka toivotti pöytään myös exät- mutta hekin erosivat.



lasten näkökulmasta uusperheeseen liittyy aina jonkun poissaolo ja kaipaus. Mutta eihän se tietenkään tarkoita että elämä olisi pielessä. Mutta se ero on. Kun taas äidille uusperhe voi ollakin eheä perhe.



No- onhan elämässä sitten ihan oikeesti traagisiakin asioita- siitä ei kuitenkaan liene useimmiten uusperheessä kyse.

ja kyllä meillä molemmissa perheissä lapsi näkee ruokapöydässä aina kaikki olemassaolevat perheenjäsenensä.

Vierailija:

ja kyllä meillä molemmissa perheissä lapsi näkee ruokapöydässä aina kaikki olemassaolevat perheenjäsenensä.

t. 29

Tällä palstalla varsinkin on monen suhtautuminen hyvin mustavalkoista. Se, että on itse kasvanut huonosti toimivassa uusperheessä/-perheissä, ei sano vielä paljoakaan. Eihän sitä muitakaan perhetyyppejä niputeta samaan pinoon. Kasvoin huonossa ydinperheessä eli ovatko kaikki ydinoperheet silloin huonoja? Tuskinpa. Naurettavan yksinkertaista ajattelua.



8/14 jne

Minulla aiemmasta liitosta 10 v. poika, miehellä ei vielä biologisia lapsia, nyt odotamme yhteistä lasta. Yhdessä syksystä 2002, tiedän, että tämä liitto toimii ;)

näkyy paremmin. Ja luulen kyllä että 1-2 vuotta suuriakin ristiriitoja kuuluu uusperheen luomiseen. Eihän se ydinperhekään yleensä ilman vaikeuksia synny.

siinä ei ole jo mukana lapsia ja eksiä ja eksien uusia ja uusia lapsia. Eikä niitä jännitteitä.

mutta pääasiassa vain silloin, kun vain toisella vanhemmalla on lapsia tai lapset ovat jo ainakin kouluikäisiä tai lähes aikuisia. Huonoiten toimivat uusperheet, joissa on kummallakin pieniä lapsia ja sitten tulee vielä yhteisiä lapsia. Siinä tulee lasten kesken väkisinkin eriarvoisuutta eikä tämä voi olla vaikuttamatta lapsiin.

Meillä on uusperhe:



Miehen kanssa meillä on hyvä suhde ja kun miehen lapset eivät ole meillä, elämme kuin lapseton pariskunta.



Miehen lapset ovat tosi eteviä lapsia, ja periaatteessa ihan mukavia. Heidän äitinsä tekee kuitenkin parhaansa sabotoidakseen lasten suhdetta meihin (mm. valehtelee kaikenlaista). Lapset eivät oikein usko luottaa isäänsä eivätkä minuun, paitsi silloin kun ovat pidemmän aikaa meillä.



Yleensä kaikki lapsiviikonloput ovat aika pitkälti riitelyä ja levottomia lapsia. Me yritämme tarjota normaalin viikonlopun, mutta olemme molemmat puolikuolleita kahden päivän jälkeen.



En mä sitä tiedä, onko tämä niin onnistunutta vai ei. Mies juuri totesi, että voihan se olla, etteivät he muutaman vuoden päästä enää halua tulla lainkaan. Vaikka me mitä tekisimme. Valitettavasti aina " mukavana" oleminen ei auta, jos toinen vanhempi manipuloi lapset kääntämään selkänsä.

on ihan hyvin toimiva uusperhe! Johon kuuluu mun kolme lasta edellisestä (16v, 15v, ja 12v) miehen (14v) ja meidän yhteinen 10kk. Yhdessä ollaan oltu jo kahdeksan vuotta! Siksi varmaan toimiikin niin hyvin koska kummallakin kokemusta edellisen suhteen " virheistä" joita ei halua enään toistaa vaan tähän kumpikin haluaa panostaa täysillä. Myös suhteet exiin kunnossa, ei riitoja yms. Lapset eivät kyllä kärsi tästä mitenkään vaan tulevat hiton hyvin toimeen keskenään, myös meidän aikuisten kanssa. Sanoisin että tämä uusperheellisyys on enemminkin rikastutanut meidän elämäämme!



Lähipiirissä myös niitä uusperheitä joissa ei niin kovin hyvin mene, mutta niihin onkin jäänyt edellisten suhteiden käsittelettömät asiat piinaamaan. Eli heti eron jälkeen uutta peliin ja samat virheet toistuvat sitten!

meillä lapset eivät ole missään eri arvoisessa asemassa. Kaikilla samat säännöt ja rajat meillä ollessa. Tietysti huomioimme myös yksilöllisesti heidän tarpeita, mutta kukaan ei ole ehdottamassa suosikki asemassa. Ja yhteinen lapsi on vahvistanut entisestään meidän perhettä johon kuuluvat kaikki viisi lasta.



terv. 40

Tänään esim. olimme pojan jääkiekkoturnauksessa kaikki kolme, minä, mieheni valmentajana ja pojan isä katsomassa poikansa peliä. Valitettavasti hänen nykyinen töissä, joten ei päässyt paikalle...



T: nro 33

että perheessä esim. yksi lapsi elää oman biologisen äitinsä ja isänsä kanssa, toinen elää perheessä ja käy viikonloppuisin isänsä luona ja kolmas taas on etälapsi, joka taas vierailee perheessä. Lapsilla on aivan erilaiset ihmissuhteet, yhdellä saattaa esim. olla hyvin menestyvä etävanhempi, joka kuitenkin on aina ulkomailla, toisella taas etävanhempi on väkivaltainen ja alkoholisoitunut, mutta haluaisi olla lapsen elämässä läsnä. Ydinperheessä lapset esim. jouluna saavat suunnilleen saman määrän lahjoja, mutta uusperheessä yksi lapsi saattaa saada huomattavasti arvokkaammat lahjat kuin toinen.



37

toki eroperheen lapset voivat olla kokeneita suurtakin hoivaköyhyyttä, mutta ei kai tämän menneisyyden takia voi joko jättää kokonaan lapsia saamatta (" teidän takianne emme sitten" ), tai jättää yhteisiä sitten tarkoituksellisesti vähän huonommalle hoivalle.



Olosuhteethan voivat ydinperheessäkin vaihdella sen mukaan, onko lapsi syntynyt hyvin levänneen äidin esikoiseksi vai lopen uupuneen kuopukseksi (tai toisinpäin).