Onko lähipiirisi uusperheet onnistuneita?

Miehellä kolme ennestään ja yksi yhteinen päälle. Eihän tässä mitään kummempaa ole. Me asutaan ja eletään täällä, ja lapset käyvät silloin tällöin. Nuorin on enää vierailuiässä ja käy halutessaan, pyydetään kyllä useammin. Kaksi vanhempaa ovat jo aikuisia ja heistä kuuluu "vaihtelevasti" eli välillä pyörivät tässä kahvilla tiheään ja välillä saa soitella perään, kun eivät "ehdi" käydä.

-kyllä: 1 yhteinen lapsi, 2 miehen vanhasta liitosta (äiti päähuoltaja). Samanlaisia persoonia, sivistyneitä (siis käytökseltä), iloisia ja positiivisia.



-ei: 3 lasta äidin entisiltä (2 eri miestä), 1 yhteinen. Äiti tuppaa ottamaan uuden miehen nopeasti ja tekee tälle lapsen (ei käytä ehkäisyä kun se on hankalaa)



-ei: 1 yhteinen lapsi, 2 miehen vanhasta liitosta (äiti päähuoltaja). Mies aika erikoinen tyyppi



-kyllä: 1 yhteinen lapsi, 1 äidin vanhasta: äidillä oli nuoruudenhairahdus (naimiisiin 17 v, lapsi, erosi 18v). Samanluonteisia, iloisia ja positiivisia.



-ei: en muista äidin lapsien lukumäärää, oisko 3, 1 yhteinen. Äiti teki syrjähypyn ja lapsen ja palasi vanhan miehensä luo.

Esim. Vaimon puolelta kaksi lasta, miehen puolelta yksi, yhteisiä yksi. Nyt vaimo muutti toiselle paikkakunnalle kuopuksen kanssa "työn perässä". Mies jäi oman ja vaimon aiempien kanssa "kyydistä". Eli ovat asumuserossa, vaikka muuta vaittävätkin.

yhdessä ollaan oltu jo 15 vuotta ja eipä ole perheemme elämä mitenkään eronnut ydinperheen elämästä.

että menin naimisiin miehen kanssa, jolla oli jo lapsi avosuhteestaan. Lapsi on ulkoopuolinen minun silmissäni, ei siitä mihinkään pääse.



Jos omat lapseni edes harkitsevat samaa, yritän kyllä vaikuttaa kaikkeni, etteivät tekisi samaa virhettä.

totta ihmeessä sitä yritetään väittää ja kulisseja pitää yllä.

Mutta kun lukee noita eronneiden palstoja (oliko se joku ero net vai mikä ja esim. kotipihaa) niin näkee sen kamalan miehen lasten haukkumisen ja exän haukkumisen ja sen, miten lapsia pidetään eri arvossa ja ollaan mustasukkaisia miehen edelliselle liitolle ja itketään kun mies ei ollutkaan "puhdas" jne...



Itse tiedän yhden ainoan onnistuneen uusperheen. Kaikki uusperheet eivät ole eronneet, mutta seinien sisällä on helvetti irti ja lapset oireilevat tosi pahasti.

että menin naimisiin miehen kanssa, jolla oli jo lapsi avosuhteestaan. Lapsi on ulkoopuolinen minun silmissäni, ei siitä mihinkään pääse.

Jos omat lapseni edes harkitsevat samaa, yritän kyllä vaikuttaa kaikkeni, etteivät tekisi samaa virhettä.

...ei me varmaan oikea uusperhe ollakaan. Miehellä on kaksi jo aikuista lasta jotka eivät asu kummankaan vanhemman luona ja käyvät meillä vierailemassa silloin kun haluavat/meille sopii. Soitellaan hyvissä ajoin ja sovitaan treffit. Lisäksi meillä on miehen kanssa yhteinen pieni lapsi.



En tiedä miten oltaisiin sopeuduttu tilanteeseen jos nämä lapset olisivat olleet pienempiä ja meillä esim. joka toinen viikonloppu. Rankkaa se varmaan olisi ollut.



Nyt miehen lapsilla on jo niin omat jutut ettei heitä kiinnosta vanhemmillaan vierailu jatkuvalla syötöllä (ja ainakaan yökyläily). Lomansa haluavat viettää omissa kaveriporukoissa ei vanhempien kanssa. Lähinnä haluavat tulla käymään meillä katsomassa pikkusisartaan silloin tällöin (pari kertaa kk noin 3-4 tuntia kerrallaan) ja juttelemaan samalla isänsä ja äitipuolensa kanssa.

Mulla yksi lapsi entisestä liitosta, ja kaksi yhteistä. Kaikki lapset ovat tasa-arvoisia ja -veroisia.



Mun exä aiheuttaa välillä ikävyyksiä, mutta 11. yhteinen vuosi miehen kanssa alkaa eikä ole tarkoitus erota.

Äidiltä yksi edellisestä liitosta, isällä ei lapsia ennestää, yhteisiä kaksi. Avioliittoa takana 35v. Ylä- ja alamäkiä heillä on ollut kuten ydinperheissäkin on. Meistä lapsista kaikista on kasvanut itsensä elättäviä ja yhteiskuntakelpoisia yksilöitä.

Olemme olleet uusperheenä n. 10 vuotta ja sinä aikana omat lapseni ovat kasvaneet aikuisiksi, joten heiltä saa perspektiiviä myös sieltäpäin. Ovat todella kiintyneitä isä" puoleensa" , mutta myös oman isän kanssa suhde kunnossa.



Pikkusisar, meidän yhteinen, heitä 15-18 vuotta nuorempi, on myös heille hyvin rakas.



Tällä halusin vain kertoa, että vaikka jotkut niin haluaakin nähdä, osa uusperheistä todella voi hyvin, vaikka keneltä kysyisi. Se vaatii vaan enemmän työtä uskoakseni, kuin ydinperhe.

Yhteen on menty rakkaudesta ja se rakkaus kestää kaiken. Oikean kun olen kohdannut.



Yhteensä kolme lasta, kaksi minun ja yksi yhteinen.



Lapsia ei erotella " minun lapset, sinun lapset" . Mies hoitaa kaikkia kolmea vaikka minulla exän kanssa yhteishuoltajuus.



Suhteemme on hyvin kaunis ja vilpitön.

Vierailija:

Meillä on uusperhe:

Miehen kanssa meillä on hyvä suhde ja kun miehen lapset eivät ole meillä, elämme kuin lapseton pariskunta.

Miehen lapset ovat tosi eteviä lapsia, ja periaatteessa ihan mukavia. Heidän äitinsä tekee kuitenkin parhaansa sabotoidakseen lasten suhdetta meihin (mm. valehtelee kaikenlaista). Lapset eivät oikein usko luottaa isäänsä eivätkä minuun, paitsi silloin kun ovat pidemmän aikaa meillä.

Yleensä kaikki lapsiviikonloput ovat aika pitkälti riitelyä ja levottomia lapsia. Me yritämme tarjota normaalin viikonlopun, mutta olemme molemmat puolikuolleita kahden päivän jälkeen.

En mä sitä tiedä, onko tämä niin onnistunutta vai ei. Mies juuri totesi, että voihan se olla, etteivät he muutaman vuoden päästä enää halua tulla lainkaan. Vaikka me mitä tekisimme. Valitettavasti aina " mukavana" oleminen ei auta, jos toinen vanhempi manipuloi lapset kääntämään selkänsä.

lasten tulevan meille aina vastenhankaisesti ja sitten meillä olon jälkeen hyvittää " lapsiparoille" kärsimykset. Kai hän yrittää kääntää itseään pyhäksi äidiksi, joka muka tukee lasten isällä käymistä, vaikka IRL valehtelee vaikka mitä.

Ja osassa toinen osapuoli on vieläpä muuttanut takaisin alkuperäisen puolisonsa luokse.

2 yhteistä lasta ja 2 mun entistä

Kun moni täällä ihmettelee että onko sitä pakko heti alkaa uuden miehen kanssa lapsia tehdä. Ei välttämättä ole tarkoitus ja ehkäisyäkin käytetään mutta se kun ei ole ikinä 100% varmaa ja abortti taas on myös väärin valtaosan mielestä. Ilmeisesti pitäisi siis alkaa varmuuden vuoksi selibaattiin jos haluaa olla täysin varma ettei enempää lapsia tule. Toinen juttu on se että eron syy voi olla hyvinkin yksipuolinen, jolle toinen ei todellakaan mahda mitään. Kukaan ei voi tietää milloin mies lähtee kävelemään, vaikka olisi oltu 20v yhdessä ja vaikka kuinka olisi kuvitellut toisen tuntevansa. Sitä vaan ei usko ennenkuin omalle kohdalle sattuu. Yhteenvetona voisin todeta että asiaa tai ihmisiä tuntematta ei kannata lähteä tuomitsemaan kaikkia yksinhuoltajia sellaisiksi ja tälläisiksi, puhumattakaan sitten kun mukaan lasketaan lesket ym.

MUTTA se ei tarkoita että kaikissa ydinperheissä asiat olisivat lähimainkaan hyvin tai lapset voisivat niissä hyvin. Ja ydinperheistäkin eroaa, mitä se nyt tällä hetkellä on? suunnilleen puolet, niin ihmehän se olisi jos uusperheet eivät eroaisi.

ja se on kyllä onnistunut. Heilä on kolme lasta, kaksi yhteistä ja yksi miehen aiemmasta avioliitosta. He menivät naimisiin vuosi sitten ja kaikki näyttää oikein hyvältä. Olen iloinen heidän puolestaan.



Olemme vasta niin nuoria (30v) ettei kaveripiirissä juuri uusperheitä näy. Mutta ajallaan varmaan niitäkin tulee...

jolla on mennyttä elämää takana, niin kaikenlaista saattaa tulla vastaan. Tyypillisesti ainakin tällä palstalla ajatellaan, ettei eroa tule ellei mies ole impotentti, selkärangaton, valehteleva paskiainen tai mielisairas narsisti. Joskus se mies voi olla ihan mukavakin, vaikka onkin eronnut.



Mutta tietysti olisi kiva, jos sen mukavan miehen exä olisi terveen kirjoissa. Myös miehet voivat kärsiä tällaisesta hoivasyndoomasta " teen naisesta terveen rakastamalla" .