Miksi helkutissa on niin vaikea hyväksyä, että sairaus määrää lapsiluvun?
Olin aina haaveillut kolmesta lapsesta ja sairauden vuoksi oli pakko jättää kolmas haaveeksi. Olisi paljon järkevämpääkin tekemistä kuin murehtia sellaista, mitä ei koskaan voi saada. Mies on menossa sterilisaatioon, joten on ollut pakko ajatella asia loppuun nyt, yllättävän rankka ja katkeroittavakin asia. Kiitos, kun sain purkaa pahaa oloa.
Kommentit (13)
minulla vähän samanlainen tilanne, syynä se iso-S. Se on vaan sellainen luopuminen, vaihdevuodet tuli vaikka ikää vasta nippa nappa 30. Ei ole ollut helppoa.
Sinnitellään
minulla on ainokainen ja enempää en voi saada. olisin niin toivonut useampaa lasta, ilolla olisin ottanut vastaa isommankin katraan mutta ei niin ei. kaiken lisäksi olen toisten silmissä itsekäs kun en tee lapselle sisarusta.
Siis kuin jos sinua muka pidetään itsekkäänä kun et "tee" sisaruksia lapsellesi.
minulla on ainokainen ja enempää en voi saada. olisin niin toivonut useampaa lasta, ilolla olisin ottanut vastaa isommankin katraan mutta ei niin ei.
Minkä takia _sinun_ lapsilukutoiveesi olisi tärkeämpi kuin muiden?
t. toinen autoimmuunisairauden takia 2-lapsinen
Vaikka sitä yrittää tietoisesti käsitellä kovasti, niin aina välillä huomaa toivovansa kuitenkin toisin. Toisaalta voi olla hyvä, että Teillä tilanne on ratkeamassa loppuun nyt. Voisi olla hyvä ratkaisu. Ellei käy liian rankaksi siis.
Oman "päätösvallan" luovuttaminen on rankkaa. Sympatiat puolellanne.
Aloitus kosketti minuakin kovasti. Myöskin autoimmuunisairauden vuoksi lapsia ei voi enää saada. Periaatteessa kukaan ei sitä kiellä, mutta se ei olisi reilua syntyvää lasta kohtaan eikä heitä lapsia joita meillä jo on.
mutta sitten sen on työntänyt taka-alalle päässään. Nyt kun on lopullinen ehkäisykeino lähellä, niin taas ahdistaa. Järjellähän tässä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa haaveilu parantumisesta ja vauvasta.
Meitä on varmaan monia saman asian kanssa kipuilevia. Elämä on, mutta onneksi on paljon hyvääkin! Koitetaan jaksaa.
Ainakaan nivelreuman ei pitäisi olla mikään este. Ilmeisesti kyse jostain muusta.
Ainakaan nivelreuman ei pitäisi olla mikään este. Ilmeisesti kyse jostain muusta.
Yksi vastaajista
Olin aina ajatellut, mieheni myös, että kaksi lasta olisi ihanan passeli jälkikasvun määräksi, jos vain niin suodaan. Nyt meillä on ihanat poika ja tyttö. Meinasin menehtyä itse toisen synnytyksen komplikaatioihin ja minulla todettiin sairaus, minkä vuoksi en enää uskalla yrittää raskautumista. Enkä todellakaan uskaltaisi enää synnyttää, en antaisi ikinä anteeksi itselleni sitä, että saattaisin tappaa lapsiltamme äidin.
Kuitenkin mielessä ajoin kaihertaa se, että nyt en voi saada kolmatta lasta, vaikka joskus haluaisinkin. Tässä ei ole mitään järkeä, koska se ei ollut suunnitelmissa alunperinkään. Mutta silti tietoisuus siitä, että asa on jo päätetty puolestani, ärsyttää.
se tuo MS-tauti. :(
Kovasti jaksamisia aloittajalle ja muille kaltaisilleen!
Mielenterveyden takia ei suositeltu ensimmäistäkään.
Synnytyskomplikaatioiden takia käskettiin olla hommaamatta kolmatta, ja riskeeraamatta omaa henkeään, sillä komplikaatiot pahenee joka synnytyksessä.
Entisaikaan olisin kuollut jo ensimmäiseen synnytykseeni.
se on vaan sellainen luopuminen, vaihdevuodet tuli vaikka ikää vasta nippa nappa 30.