Lue keskustelun säännöt.
olen niin kamalan uupunut=(
18.11.2007 |
Olemme muuttaneet kauas kotikaupungistamme miehen töiden perässä. Eli tukiverkkoa ei ole. Käyn lasten kanssa puistoissa ja kerhoissa, mutta en ole saanut ystäviä. Yhden äidin kanssa olen tutustunut ja vienkin lapsia sinne leikkimään, mutta tämäkin vain siis lapsien vuoksi. Mies on aina töissä ja ei auta millään tavalla kotitöissä ja huonosti lapsienkin kanssa. Olen niin väsynyt ja yksinäinen. Omaa aikaa minulla oli viimeksi viime vuoden joulukuussa! Arki tuntuu äärimmäisen raskaalta ja jotenkin ihan toivottomalta. Tänäänkin olisi ollut ainut ilta, että oltais saatu olla kahdestaan (lapset meni nukkumaan puol ysiltä), niin mies nukahti sohvalle vartin yli yhdeksän.. Itkettää.
Kommentit (2)
Valvotko yleensä miten myöhään?
Minulla oli viime talvena paljon alakuloa, uupumusta ja pahaa oloa. Aloin sitten tietoisesti kiinnittää huomiota elintapoihin. Nukkuminen on ihan ehdoton!
Ymmärrän, että haluaisit viettää kahdenkeskistä aikaa miehesi kanssa, mutta hänkin on ilmeisen väsynyt kun noin aikaisin nukahti. Oletko kokeillut että menet yhtä aikaisin joskus nukkumaan? Joskus pelkästään jo se, että saa nukuttua pitkät yhtäjaksoiset unet, auttaa mielialaan virkistävästi.
Puhu myös neuvolassa tuntemuksistasi. Tärkeintä, että et jää yksin murehtimaan. Löytyy apua, mutta joskus sitä on hieman hankala löytää. Älä menetä toivoa. Kokeile erilaisia konsteja olotilan kohentamiseen: elämäntavat (uni, ulkoilu, liikunta, hyvät kirjat, musiikki, terveellinen ruoka), sosiaaliset suhteet (vaikkapa kirjekaverit), puhuminen (mm. neuvolassa). Vähitellen huomaat, että olosi paranee.
Tsemppiä kovasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samassa veneessä ollaan. Aika auttaa, usko pois. Pikkuhiljaa alat sopeutua paremmin uuteen asuinalueeseesi, lapset kasvavat ja miehenkin työtilanne alkaa tasaantua. Tsemppiä :)