Meidän Perheen nettijatkot: Tarvitseeko lapsi miehen mallin?

tarvitsee. Olen siis mies 26v ja minulla on muutamia ystäviä joilla ei ole ollut isää. Siis isät ovat menehtyneet kun pojat ovat olleet alta kouluikäsiä. Kaikista näistä on tullut enemmän tai vähemmän hulttioita. En tarkoita tätä pahalla, eivät he välttämättä rikoksia ole tehneet, mutta nuoruus on mennyt vähän sillälailla "harmaalla vyöhykkeellä" ja yleensä aina jos jotain on tapahtunut niin he ovat olleet enemmän tai vähemmän hommassa mukana.



Nämä ovat siis ystäviäni, lojaaleja ja mukavia. Mutta mielestäni he olisivat vaatinet hieman sitä isän auktoriteettiä ja tarvittaessa koivuniemenherraa..



Tämä ei siis ole mitään yleistystä. Tämä on vain minun kokemukseni sillä perusteella jonka voi tehdä omilla faktoilla en arvailuilla ja mutuilulla..

ajateltuna olisi ihanne, että lapsella olisi sekä isä että äiti. Ihan siksi, että sellaiseksi sen ihanneperheen mieltää jo senkin perusteella, että yleensä nainen ja mies menevät yhteen, saavat lapsia ja ovat sitten se perhe :).



Näinhän se ei läheskään aina mene, monestakin syystä. On eroja, kuolemantapauksia, vaikeaa mielisairautta. Ja nykyaikana nämä hienolla nimellä kulkevat sateenkaariperheet, joiden perustajat eivät vielä ole oivaltaneet heidän kroppansa ja korkean seksuaalisivistyksensä ristiriitaa.

"Ja nykyaikana nämä hienolla nimellä kulkevat sateenkaariperheet, joiden perustajat eivät vielä ole oivaltaneet heidän kroppansa ja korkean seksuaalisivistyksensä ristiriitaa."

Ei kuitenkaan sitä koivuniemenherraa. Itse sain äidiltäni koivuniemenherraa ja tämä piti minut kurissa. Isä ei kieltänyt mitään. Monesti se äiti on perheessä tiukempi. Siihen ei isää tarvita vaan siihen millaisen kuvan lapsi saa miehenä olemisesta. Pojathan yleensä ihailevat isäänsä ja heistä tulee monesti isänsä kaltainen. Eli mielestäni joka poika tarvitsee hyvän isän ja miehen mallin. Sillä hulttio isällä ei tee mitään.

Tutkimus koski yksinhuoltaja-äitien poikia. Tästä on esimerkiksi Jari Sinkkonen puhunut joissain kolumneissaan ja kirjassaan, jonka nimeä en muista.

Köyhien ritareiden Henri Alenillahan oli viimeisessä lehdessä tähän hyyyvin kiintoisa näkökulma. Hän on yh-äidin kasvatti ja sanoi, että yh-äitien pojat ymmärtävät naista ja arvostavat. Sen perusteella mitä juttu hänestä kertoi, niin ainakin hänen kohdallaan se piti paikkansa. Laajemmassa mittakaavassa asiasta toki kertonee parhaiten jokin tutkimus, jos sellainen on. Itse en juuri yh-äitien poikia tunne.



Mutta näkisin näin että paras vaihtoehto on hyvä isän malli kotona. Toiseksi paras ei isää kotona. Huonoin on huono isän malli kotona. Naista halveksuva yms. Siinä on suuri riski, että pojasta kasvaa samanlainen tomppeli.

poika voi saada hyvän IHMISEN mallin äidiltäänkin, tai keneltä tahansa aikuiselta?

Ihan luonnollinen juttu.

luontevasti käyttäytyä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, jos ei olisi lapsena saatua mallia siitä, millaisia ovat aikuiset miehet/naiset?

tasapainoiseksi ihmiseksi, mutta nuo sukupuolimallit voivat tulla muualtakin kuin biologiselta isältä/äidiltä tai muulta perheenjäseneltä, riittää, että lapsen elinpiirissä on sekä miehiä että naisia. Lapsi kuitenkin tarvitsee vähintään yhden aikuisen, johon voi muodostaa läheisen ja turvallisen kiintymyssuhteen, parhaimmassa tapauksessa tällaisia kiintymyssuhteita olisi kumpaiseenkin sukupuoleen.



Sekä tyttö että poika tarvitsevat isää tai läheistä, tunneyhteyteen kykenevää miestä elämäänsä. Se auttaa sekä tyttöä että poikaa sukupuoli-identiteetin rakentumisessa sekä emotionaalisessa kehityksessä.

Usein on vielä niin, että pojan ja äidin suhde on erityinen ja tyttären ja isän suhde on erityinen.



Näitä suhteita tulee vaalia eikä niitä saa missään tapauksessa kyseenalaistaa, ei varsinkaan erotilanteissa. Vain henkisesti kypsymättömät erovanhemmat yrittävät sabotoida lapsen suhdetta etävanhempaan. Se ei ole lapsen etu. Sabotoinnin seurauksena lapsi kokee, että hän tekee "vääryyttä" lähivanhemmalleen kun on etävanhemman luona. Tämän takia lähivanhemman tulisi ymmärtää, että lapselle on tehtävä hyvin selväksi se, että lapsi tarvitsee kumpaakin vanhempaa yhtä paljon ja joskus voi olla tarpeen käyttää "pakottamista" tapaamisiin. Lapsi ei ymmärrä, että kyseessä on hänen loppuelämänsä mutta vanhepien tulee olla sen verran viisaita, että he kykenevät toimimaan siten, että lapsella on suhde kumpaankin vanhempaan.



Joku kirjoitti, että riittää kun on aikuisen malli. Olen erimieltä. Lapsen omia vanhempia ei voi kukaan korvata. Lapsella on aina sisäinen kaipuu kumpaakin kohtaan. Mikäli lapsi "pakotetaan" unohtaamaan ja peittämään tämä kaipuu, sitä pitäisi kutsua henkiseksi väkivallaksi.



Tasapainoiseksi kasvamiseen tarvitaan sekä isää että äitiä.



Valitettavasti toisen vanhemman kuolema saattaa lapset tässä eriarvoiseen asemaan. Tällöin sedät, enot, tädit ja äiti/isäpuolet voivat yrittää korvata biologista poisemennyttä vanhempaa.

Eiväthän lapset jäljittele aikuisia, vaan kavereitaan.

Kyllä minä poikana tarvitsin ja niin sanoo tarvinneen myös sisareni. Onneksi meillä oli hyvä isä, vaikka epäilemättä aviomiehenä äidillemme olikin kerrassaan kelvoton.