Raha/materia EI tuo onnea...! OV
Ja ei, en todellakaan kiistä sitä, etteikö raha helpota elämää, sanottakoon se heti tähän alkuun. Toki itsekkin mielelläni lottovoiton haluaisin...;)
Mutta nykyään moni uhraa liikaa aikaa materian ja rahan keräämiseen. Valitetaan, kun rahat eivät riitä, vaikka ongelma ei ole varsinaisesti palkassa vaan siitä miten ja mihin sen käyttää.
Itse olen masennuksen kautta ymmärtänyt, mitkä asiat todella ovat tärkeitä tässä maailmassa. Pitää olla sinut itsensä kanssa, ja pystyä kohtaamaan sielunsa. Käsitellä mitä on onni on, ja MISTÄ se syntyy. Oma onneni ei ainakaan synny materiasta.
Onni syntyy rakkaista ihmisistä, mukavasta tekemisestä ja omasta ajasta. Vaihdoin kokoaikatyön osa-aikaiseen, rahaa jää vähemmän käteen (toki vero% tippui myös, eli tulot eivät loppujen lopuksi paljoa tippuneet) mutta olen PALJON onnelisempi!=)
Ennen oli koko ajan kiire. Piti sännätä aamulla töihin, illalla kiireellä kaupan kautta kotiin, lauantaina piti ehtiä harrastamaan ja tuttuja näkemään, joten sunnuntai oli oikeastaan ainoa päivä jolloin tuli levättyä, ja senkin pilasi maanantain edessä oleva työpäivä.
En jaksanut moista oravanpyörää, sairastuin.
Nykyään olen onnellinen;
Teen osa-aikatyötä, voin nukkua aamulla pitkään. Töitä ei ole kun 4päivänä/vko. Minulla on aikaa harrastaa, en koe koko ajan että on kiire. Ehdin leipomaan ja tekemään ruuat alusta alkaen itse. Ehdin ja jaksan nähdä tuttujani enemmän mitä ennen, minulla on enemmän aikaa läheisilleni.
Rahat riittävät hyvin, kun esim. itse leivät leipomalla säästää, ja muutenkin kun ruuan valmistaa itse. On aikaa kuluttaa aikaa kaupoilla enemmän mitä ennen, eli ehtii hyvin katsastaa tarjoukset ja alennukset(varsinkin vaatteissa) ja hyödyntää niitä.
Samoin lehdet ehtii lukemaan kirjastossa jne.
Rahaa jää matkusteluun ymv. koska on aikaa enemmän, niin ehtii etsimään netistä itse edulliset lennot, majoitukset ymv.
Kommentit (3)
mutta valehtelisin jos väittäisin, että raha ei mukavuutta. Lapset saavat harrastaa ja ruuasta ei tarvitse tinkiä. Mitään ei puutu, mikä on välttämätöntä. Ja on se kiva, kun voi tarjota lapsille puhtaat ja uudet vaatteet sekä lelut. Ja itsellekin on kiva ostaa, mitä tarvitsee. Ainakin mun tuntemat köyhät vaan valittaa. Hyvin toimeentulevat ovat rennompaa porukkaa.
Vain ihminen, jolla on rahaa tarpeeksi elämiseen voi sanoa että raha ei tee onnelliseksi.
köyhiä minun ollessani pieni. Asuimme koko perhe alle 40 neliön yksiössä, 2 aikuista ja 3 lasta! Silloin en huomannut siinä mitään kummallista, nyt olen ihaillut äitini kärsivällisyyttä! Meillä oli olohuone ja keittiö. Vanhemmat nukkuivat olkkarissa, me vaatehuoneen tapaisessa sekä keittiössä. Usein oli illalla ruuaksi vain puuroa tai vaikka leipää, mutta äiti sytytti kynttilät ja se tuntui juhlalta! Vanhemmat kävivät vuorotöissä ja joku oli AINA kotona, se oli upeaa myös ainakin lapsen näkökulmasta. Kotona ei tarvinnut olla yksin. Vaikka se sitten tarkoittikin, että oli oltava hiiren hiljaa tai pihalla peuhaamassa sen aikaa, kun jompi kumpi nukkui varastoon yövuoroa varten, mutta silti, joku aikuinen oli aina läsnä.
Voi miten rakastin niitä hetkiä, jolloin tein läksyjä keittiön pöydän ääressä ja äiti teki siinä samalla ruokaa. Ei meillä ollut kummemmin leluja, mutta ulkona leikimme paljon. Meillä oli kaikki. Suku oli läheinen ja olimme paljon yhdessä. Joulut vietimme siten, että isovanhempani, meidän perhe sekä serkkuni vanhempineen sulloutuivat isovanhempien kesämökille. Oli aivan ihanaa! Mulla oli 2 kpl samanikäisiä tyttöserkkuja, laskimme pulkalla päivät pitkät!
Raha, pyh! Sillä ei saa sitä kaikkein tärkeintä elämässä!