Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten erityislasten vanhemmat jaksatte, säilytätte mielenterveytenne ettekä masennu?

Vierailija
03.11.2008 |

.

Kommentit (15)

Vierailija
1/15 |
03.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Perheneuvolasta olen hakenut apua. Keskustelu vieraan ihmisen kanssa on auttanut :)

Vierailija
2/15 |
03.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt on juuri se hetki, jolloin toivoisin lapseni olevan tavallinen 6 vuotias tyttö. Tämäkin johtuu siitä, että lasteni hoitajat eivät pärjää hänen kanssaan. Tarhasta lähti äitiyslomalle hoitaja, jota lapseni kunnioitti ja rakasti ja hän sai pidettyä kunnon komennon lapselleni.



Nyt tämä tilanne masentaa minua niin, että tuntuu kurjalta. Onneksi nämä pikku masennukset yleensä väistyvät ja pystyn ajattelemaan taas positiivisesti.



Täytyy vain miettiä niitä positiivisia asioita, mitä lapsi tuo elämääni ja myös kaikki kehityksen edistysaskeleet saavat iloiseksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/15 |
04.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yritän nähdä tytön tavallisena lapsena vaan. Tytöllä on laaja-alainen/monimuotoinen kehityshäiriö. Hän on jäljessä ikäisiään n. 2 vuotta, psyykkinen kehitys voi olla vieläkin enemmän (sitä ei ole kukaan tutkinut viime aikoina). Joskus tuntuu kyllä raskaalta kun tyttö ei kehity kuten hänen pitäisi. Ihan hämmästyn joskus kun näen samanikäisiä lapsia ja näen miten taitavia he ovat kaikessa. Oma lapseni puhuukin vielä huonosti:(. Hän on 7-vuotias.



Raskaimmalta tuntuu ajatus siitä, että tyttärelläni ei ole oikeastaan yhtäkään ystävää ellei sisaruksia lasketa. Hekin jo tosin oudoksuvat välillä tyttöä, kun tyttö on niin omaehtoinen, on hänen kanssaan vaikea leikkiä ilman että muutkin hermostuvat. En sitten tiedä tuleeko hän koskaan ystäviä löytämäänkään. Pelkään että hän alkaa vain istua täällä kotona. HÄntä on vaikea saada mukaan mihinkään uuteen koska hän pelkää heti epäonnistuvansa.

Vierailija
4/15 |
04.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotkut katkeroituvat vastoinkäymisten kohdatessa. Niillä, jotka eivät katkeroidu, on mahdollisuus elää varsin antoisaa elämää ongelmista ja haasteista huolimatta.



Monesti erityislasten vanhemmat iloitsevat niin pienistä asioista, ettei ns. terveiden lasten vanhemmat edes hoksaa sellaisten asioiden arvoa. Esim. katsekontaktia pidetään yleensä itsestään selvyytenä, se ei ole sitä. Kävelytaitokaan ei ole itsestään selvää. Olipa kyse erityislapsesta tai sitten muuten vain erityisen paljon voimia ja jaksamista vaativasta elämäntilanteesta, ihminen oppii näkemään iloa pienissä asoissa. Siis ellei ole katkeroitunut kohtaloonsa.



Minun kokemukseni on se, että juuri erityislasten vanhemmat ovat jaksajia ja elämänmyönteisiä. Ns. tavallisissa perheissä on varmasti enemmän apatiaa ja turhasta murehtimista. Olipa kyse sitten erityislapsen vanhemmista tai ei, kuka vaan voi masentua tai menettää mielenterveytensä. Uskosin kuitenkin, että elämän helppous on se tekijä, joka lisää riskiä mt-ongelmiin, ei niinkään ne elämisen haasteet.



Itse olen onnellinen, kun elämä on opettanut nauttimaan pienistä asioista. Niitä kun riittää niitä pienen pieniä ihania asioita.

Vierailija
5/15 |
04.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

not

Vierailija
6/15 |
04.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Päivähoidosta ja eskarista tulvi kielteistä palautetta, mikä kieltämättä masensi. Minua on auttanut henkisesti se, että lapsi sai selkeän diagnoosin ja myös lääkityksen. Lisäksi viiivästyneeseen puheenkehitykseen annettu puheterapia tehosi hyvin, ja poika on jo siinä suhteessa ylittänyt ikätasonsa reilusti.



Olen myös yrittänyt perehtyä aiheeseen ja sisäistää sen asian, että lapsi ei tahallaan ole hankala. Allekirjoitan myös sen väitteen, että nämä lapset ovat kaikkein eniten väärinymmärrettyjä. He saavat jatkuvasti lunta tupaan, vaikka eivät voi käytökselleen mitään.



Lapsi on toisaalta aivan ihana. Kaikissa lapsissa on jotain hyvää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/15 |
04.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsen kehitys voi kulkea yllättäviä polkuja. Poikamme ei puhunut vielä 3-vuotiaana oikeastaan yhtään ymmärrettävää sanaa. Nyt 8-vuotiaana juttu luistaa kuin Runebergilla.

Vierailija
8/15 |
04.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mennään kahden kehitysvammaisen lapsen kanssa. Välillä kaikki sujuu varsin mutkattomasti, mutta joskus on taas kausia kun ei nukuta kukaan, lapset raivoaa ja ehtii joka paikkaan, karkailee jne. Jaksamisen edellytys on toimiva parisuhde ja tukiverkko sekä vertaistukea.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/15 |
04.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

enkä jaksa. Mutta sitten on taas hyviäkin aikoja, jolloin olen maailman paras äiti maailman parhaille lapsilleni. Onneksi on mies, joka ottaa enemmän vastuuta silloin kun en itse jaksa ja sitten taas välillä toisinpäin.

Vierailija
10/15 |
04.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toinen poika 7v. ja keskivaikea kehitysvamma ja vaikea dysfasia.

Toinen poika vajaa 5v. adhd epäily. Poika ei ole ylivilkas.

Päivitäin kiitän jumalaa tuasta adhd pojasta, joka on aivan ihmeellinen pakkaus.

Lapseni ovat ainutlaatuisia.

Meidän perhettä on yritetty nyppiä, mutta tein lopun siitä ja teen jatkossakin.

En hyväksy adhd lasten leimaa, joka ei edes perustu totuuteen. He ovat kaikki erilaisia.

Opetan tulevaisuudessa että adhd on voimavara ja kokoajan kasvatan poikaani hillitsemään tunteita ja käytöksestä puhutaan päivittäin.

En koe, että meillä yhtään sen raskaampaa, kuin muillakaan.

Adhd lapselleni annan lääkettä, jos koulussa tulee ongelmia. Sosiaalisuuden tukeminen on tärkeää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/15 |
16.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
12/15 |
16.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä he ovat masentuneita ja väsyneitä ja surullisia. Etenkin eronneet. On toivotonta tietää, että lapsi ei kasva ikinä normaaliksi omillaan toimeentulevaksi aikuiseksi.

Huoli lapsesta ei lopu kuulemma koskaan.

Näitä voisi miettiä, kun paheksutaan vammaisten sikiöiden abortointia.

Että mitä se elämä sitten on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/15 |
16.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kyllä he ovat masentuneita ja väsyneitä ja surullisia. Etenkin eronneet. On toivotonta tietää, että lapsi ei kasva ikinä normaaliksi omillaan toimeentulevaksi aikuiseksi.

Huoli lapsesta ei lopu kuulemma koskaan.

Näitä voisi miettiä, kun paheksutaan vammaisten sikiöiden abortointia.

Että mitä se elämä sitten on.

Ei kaikki näy seuloissa. Lapsi vain syntyy ja sen kanssa pitää elää.

Vierailija
14/15 |
16.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä he ovat masentuneita ja väsyneitä ja surullisia. Etenkin eronneet. On toivotonta tietää, että lapsi ei kasva ikinä normaaliksi omillaan toimeentulevaksi aikuiseksi.

Huoli lapsesta ei lopu kuulemma koskaan.

Näitä voisi miettiä, kun paheksutaan vammaisten sikiöiden abortointia.

Että mitä se elämä sitten on.

Ei kaikki näy seuloissa. Lapsi vain syntyy ja sen kanssa pitää elää.

Olet oikeassa, ei niin.

Mun tutulla on kehitysv.lapsi, jota kätilöt ja lääkäri piti terveenä. Äiti oli alusta lähtien varma että poika ei ole normaali, hän näki sen ulkonäöstä. En muista mikä dg. pojalla on, joku harvinaisempi. Kehityksen ennustaminen on mahdotonta. Mutta raskasta ja vaikeaa hänen kanssaan on, yksin ei voi jättää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/15 |
16.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on vaikeasti kehitysvammainen lapsi ja on ollut jaksoja jollon olen jaksanut todella huonosti. Olen yksinhuoltaja. Lapsi on ollut välillä pitkiä aikoja sijoitettuna koska minulla ei ole ollut voimavaroja. Nyt on vahvat tukitoimet ja jaksan taas kohtuullisesti.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kuusi kahdeksan